2-suuntaiset ja muut mt-ongelmaiset! Millä alalla olette? Vinkkejä mihin lähteä?
Olen tänä vuonna vihdoin alkanut hyväksyä sairauteni ja etsimään realistisempaa suuntaa elämälleni. Diagnooseja on useampi, mutta päädiagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi1 ja kaudet vaihtelee hyvin vikkelään. Sopivaa lääkitystä etsitään yhä.
En millään löydä itselleni sopivaa alaa, sillä olen kiinnostunut aivan liian monista asioista. Olen koittanut miettiä vahvuuksiani, mutta olen aika lailla tasaisen hyvä kaikessa, en loista missään, mutta pärjään hyvin. Jatkuviin oireisiin (tai ehkä pesoonallisuuteeni) kuuluu jatkuva suunnitelmien tekeminen. Se on ehkä ainoa asia missä koen olevani oikeasti hyvä. En vain keksi siitäkään sopivaa ammattia.
Mihin te olette päätyneet? Koetteko alan oikeaksi oireenne huomioon ottaen? Onko joku työkyvytön mt-ongelmien takia, jos niin kuulisin mielelläni tarkemmin!
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Sä tarvitset kyllä hyvän mentorin, jos mahdollista, koska se auttaisi sua pysymään tavoitteessa.
Suosittelen sulle esim. koodaamista ja muita aloja, joissa on mahdollista työskennellä tarvittaessa myös kotoa käsin, ja joka on henkisesti neutraalia.
Itse tunnen pari kaksisuuntaista, ne on molemmat aikuisviihdealalla, jota en suosittele kenellekään, ne on ajautuneet sinne ongelmien takia.
Opiskelupaikka olisi yliopistossa tietojenkäsittelytieteen koulutusohjelmassa, mutta en tiedä selviäisinkö opinnoista... Kaksi kurssia koodausta suoritin (mooc) ja kyllä se jälkimmäinen oli haastava. :/
-ap
Ammatinvalintapsykologille. Heitäkin on kyllä monenlaisia. Toiset laittaa tekemään samat testit mitä netistä löytyy ja niitä sitten ihmetellään. Toiset tekee ihan syväluotaavia testejä mm ajattelutyylistä ja kuvallisesta hahmottamisessa ja muista taipumuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä tarvitset kyllä hyvän mentorin, jos mahdollista, koska se auttaisi sua pysymään tavoitteessa.
Suosittelen sulle esim. koodaamista ja muita aloja, joissa on mahdollista työskennellä tarvittaessa myös kotoa käsin, ja joka on henkisesti neutraalia.
Itse tunnen pari kaksisuuntaista, ne on molemmat aikuisviihdealalla, jota en suosittele kenellekään, ne on ajautuneet sinne ongelmien takia.
Opiskelupaikka olisi yliopistossa tietojenkäsittelytieteen koulutusohjelmassa, mutta en tiedä selviäisinkö opinnoista... Kaksi kurssia koodausta suoritin (mooc) ja kyllä se jälkimmäinen oli haastava. :/
-ap
Pärjäät ihan varmasti.
Sulla on mahdollisuus saada apua, jos tuntuu ettet pärjää, tukeudu siihen tarvittaessa.
Mikä tahansa luova ala (siis myös koodaaminen), missä on järjelliset ja säännölliset työajat. Jos on kovin omatoimista työskentelyä, menee maniavaiheessa helposti häsläämiseksi ja unohtaa syödä ja nukkua.
Itse olen eläkkeellä, mulla on tyyppi 2, jossa ei ole manioita. Olen enemmän ja vähemmän masentunut koko ajan ja oireilen lähinnä nukkumalla kroonisen huonosti, mikä taas vaikuttaa ikävästi keskittymiseen ja muistiin. Yritin ennen eläkepäätöstä opiskella, pääsin helposti korkeakouluun, mutta yhtä helposti väsähdin heti alkuunsa.
Kaikkein tärkeintä sinun on oppia tunnistamaan tunteesi ja niiden laukaisevat tekijät sekä huolehtimaan itsestäsi niin, että pysyt tasapainossa. Ei tähän kuole, kun hyvin hoitaa ja tajuaa, että se on vain osa omaa persoonaa. Muilla on muut murheet ja taakat, sinulla ja minulla tämä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintapsykologille. Heitäkin on kyllä monenlaisia. Toiset laittaa tekemään samat testit mitä netistä löytyy ja niitä sitten ihmetellään. Toiset tekee ihan syväluotaavia testejä mm ajattelutyylistä ja kuvallisesta hahmottamisessa ja muista taipumuksista.
Koitan selvittää miten pääsen ammatinvalintapsykologille. Nuo netin testit ovat siitä haasteellisia, että masentuneena en koe haluavani tehdä mitään, ja hypomaniassa taas olen kiinnostunut kaikesta, joten testi ei oikein erittele sopivia ammatteja. Ehkä noilla muilla testeillä voisi selvitäkin jotain. :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa luova ala (siis myös koodaaminen), missä on järjelliset ja säännölliset työajat. Jos on kovin omatoimista työskentelyä, menee maniavaiheessa helposti häsläämiseksi ja unohtaa syödä ja nukkua.
Itse olen eläkkeellä, mulla on tyyppi 2, jossa ei ole manioita. Olen enemmän ja vähemmän masentunut koko ajan ja oireilen lähinnä nukkumalla kroonisen huonosti, mikä taas vaikuttaa ikävästi keskittymiseen ja muistiin. Yritin ennen eläkepäätöstä opiskella, pääsin helposti korkeakouluun, mutta yhtä helposti väsähdin heti alkuunsa.
Kaikkein tärkeintä sinun on oppia tunnistamaan tunteesi ja niiden laukaisevat tekijät sekä huolehtimaan itsestäsi niin, että pysyt tasapainossa. Ei tähän kuole, kun hyvin hoitaa ja tajuaa, että se on vain osa omaa persoonaa. Muilla on muut murheet ja taakat, sinulla ja minulla tämä. Tsemppiä!
Kai se pitää tosissaan harkita noiden opintojen jatkamista, pelottaa kuitenkin etten selviä opinnoista. Toisaalta alisuoritiutuminen (esim. siivousduunit) eivät tuntuneet lainkaan paremmilta. Omien tunteiden tunnistaminen ja oikeastaan myös tunteminen on todella vaikeaa tällä hetkellä, mutta toiveekkaana odottelen että lääkitys alkaa kunnolla vaikuttaa. Huomaan kuitenkin muutosta jo nyt.
Millainen prosessi eläkkeelle siirtyminen oli?
-ap
Skitsofreenikko, Moskovan ydinsiilo vastaava. Mother Russia))))))))
Sä tarvitset kyllä hyvän mentorin, jos mahdollista, koska se auttaisi sua pysymään tavoitteessa.
Suosittelen sulle esim. koodaamista ja muita aloja, joissa on mahdollista työskennellä tarvittaessa myös kotoa käsin, ja joka on henkisesti neutraalia.
Itse tunnen pari kaksisuuntaista, ne on molemmat aikuisviihdealalla, jota en suosittele kenellekään, ne on ajautuneet sinne ongelmien takia.