Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulipalon pelko ja muut pelot (pakkoajatukset)
24.11.2018 |
Miten näistä pääsee eroon?
Itselläni on aivan järjetön tulipalon pelko. Pelkään hirveästi, että esimerkiksi puhelin tai vara-akku räjähtää suoraan kasvoille tai sitten laturissa ollessaan aiheuttaa tulipalon. Olen tänäänkin käyttänyt useamman tunnin (!) googlatessani paloturvallisuusjuttuja, sammutuspeitteen käyttöohjeita ja vakavasti mietin myös vaahtosammuttimen ostoa. Youtubesta katson videoita kun akut räjähtävät.. Usein esimerkiksi vara-akun ollessa laturissa käyn kokeilemassa sitä, että eihän se ole kuumunut jne. En myöskään anna miehen ladata vara-akkuja yöllä, koska pelkään että kuollaan liekkeihin.
Jään aina jumiin näihin pelkoihin, satunnaisesti "menetän järkeni" eli näenkin yhtäkkiä tällaisen tulipalon todella todennäköisenä. Koen, että on vain ajan kysymys milloin tällaista tapahtuu. Nytkin on mennyt monta tuntia jo. Seuraavana päivänä saatan olla jo enemmän tolkuissani ja mietin, että on todella epätodennäköistä että tuollaista tapahtuisi ja jos tapahtuu niin en voi ennakoida sellaista etukäteen.
Toinen kummallinen pelko mulla on, että käsistä menee jotain ruokaan. Siis vaikka oisin just pessy kädet, pelkään silti että käsienpesun jälkeen olen koskenut vaikkapa käsivarteen (usein kortisonivoidetta) ja sitä kautta päädyn syömään kyseistä voidetta. Pelkään myös todella paljon tartuttavani muihin ihmisiin tauteja. En itse niinkään pelkää viruksia ja bakteereita, siis että ite saisin ne jostain pinnasta ja tulisin kipeäksi. Pelkään itse tartuttavani muut. Itselleni pelkään saavani vahinkoa aikaan just tuolla, että esim. jotain rasvaa päätyy suuhun yms.
Nämä pelot ovat tosi kummallisia ja mulla taitaa olla jonkinlainen pakko-oire näistä. Mistä tällainen oikein johtuu? Puhjennut nyt 25+ iässä, olen kokenut elämäni aikana paljon turvattomuutta.
Koen nämä todella noloiksi, koska mies pitää välillä käytöstäni ihme sekoiluna juuri noiden sähkölaitteiden suhteen. Ihmettelee myös, että miksi saatan pestä kädet uudelleen, vaikka olisin juuri ne pessyt. Olen koittanut miehelle näitä selittää ja ei se oikein ymmärrä, eikä ihmekään. Ihan hullullehan tää kuulostaa. Pelkään, että minulla on jonkinlainen psykoosi tai skitsofrenia kun en näe asioita useinkaan realistisesti (esim. tulipalon todennäköisyys) ja menen välillä "tilaan", jossa kaikki järki tuntuu katoavan.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin tulipalon pelosta irti asentamalla riittävästi palovarottimia. Pakkoajatusten kanssa minulla auttoi jonkin verran kirja "Kerrasta poikki".
Itsehän olen sijoittanut tämän "akkujen latauspisteen" niin, että sammutuspeite ja palovaroitin ovat välittömässä läheisyydessä.. Mies pitää ihan vinksahtaneena kun en halua, että näitä akkuja ladataan makkarissa esimerkiksi yön yli. Aina hävettää kun käyn kokeilemassa miehenkin vara-akkua, että onko se kuumentunut laturissa, tarkistelen illalla ettei ole jättänyt sitä laturiin vahingossa. Revin myös seinästä laturit irti, vaikka olen kuinka lukenut, että jos johtokin on ehjä niin kyllä voi laturin jättää seinään. Silti olen tulla aina hulluksi näiden kanssa kun mies jättää pari laturia seinään. Normaalilta kuulostaa jepjep..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miettinyt tuon "Kerrasta poikki"-kirjan ostamista. Onko siinä ihan käytännön vinkkejä, että miten saada pidettyä järki päässä? Itselläni tämä on tosiaan aika kohtausluonteista eli vatvon tunteja jotain pelkoa. Toki teen näitä neuroottisia asioita myös muuten (akkuja ei saa ladata yöllä jne), mutta ne eivät varsinaisesti vaikuta arkipäiväiseen elämään kun olen tottunut tekemään asiat niin. Nämä oudot "kohtaukset" taas tekevät elämästä hankalaa. Tietenkin voihan sitä ajatella, että tämä pelko mulla on koko ajan jollain asteella päällä kun on noita tiettyjä omia sääntöjä..
Ap
Mulla oli lapsena kauhea tulipalon pelko. Valvoin öitä ja tuijotin portaikkoon ja pelkäsin että alakerrassa syttyisi tulipalo. En tiedä mistä se pelko tuli enkä muista miten pääsin siitä eroon. En kuitenkaan kertonut kenellekään asiasta.
Minulla on nuo ihan samat päähänpinttymät. Välillä vähän lievempänä, joskus enemmän.
Jossain vaiheessa onnistuin päästämään pahimmasta oireilusta irti, en tiedä miksi tai miten.
Nykyään yritän vain olla ajattelematta niitä. Tarkistan silti päivittäin pistokkeet ettei niihin ole unohtunut latureita tai muita laitteita joita ei sillä hetkellä käytetä, imuroin pistokkeet ja sähkölaitteet ettei niissä olisi pölyä. Vaahtosammuttimet, sammutuspeitteet ja palohälyttimet on, nekin tarkistan säännöllisesti. Pesen kädet ja ruoanlaittovälineet joka välissä. Pyyhin keittiötasot, ovenkahvat ja valokatkaisijat päivittäin.
Nämä ovat ihan normaalin rajoissa olevia ylläpitotoimia, enempi olisi liikaa josta ei ole käytännön hyötyä. Yritän aina muistuttaa itseäni tästä jos mopo meinaa karata käsistä.
Mul on mm. ahdistuneisuushäiriö ja ocd.
Mä pakkaan joka yöksi pienen laukun ovenpieleen tulipalon varalta. Oon hyväksynyt et noin nyt vaan teen.
Sit mä teen tarkistuksia. Onko jääkaapin ovi kii. Onko ulko-ovi kii. Hella pois päältä. Ulkona tarkistan onko kengänpohjassa jotain ja onko vetoketju kii aina muutaman minsan välein. En saa rauhaa jos en tarkasta. Tämänkin oon vaan hyväksynyt osana mua. Mul on koitettu kolmee eri lääkettä. Niistä tuli hirveä olo. Päätin että läkkeet ei oo ratkaisu.
Todella kurjaa, et sulla menee noin paljon aikaa noihin. Mut et todellakaan ole ainut. Mul on ollut monta vuotta nää. En oo mitenkään sekoamassa. Hyvin pärjään muuten. Oon alkanut hyväksyy et tällanen mä nyt vaan oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap päivittää :(. Olo on ollut pari päivää hirveä. Sain päähän pinttymän taas jostain, että erään läheiseni tietty vanha sähkölaite aiheuttaa varmasti just nyt tulipalon. En kykene rentoutumaan, vaikeuksia keskittyä töihin. Miehelle on raskasta kun itkin taas eilisillan. En tiedä miten pääsisin eroon tästä murehtimisesta ja oikein vellon siinä! Olo on täysin voimaton kun kaikki energia menee pelkoihin.
Minulla on ihan samaa! Nyt on monta päivää ahdistanut. Pelkään, että kotonani on paloriskejä. En oikein tiedä keneltä kysyä asiasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos vaan hankit kunnolliset palovaroittimet? Sammutuspeite keittiössä ei ole yhtään överi hankinta, vaan hyvä olla olemassa. Tulipalot on oikeasti melko harvinaisia ja usein saavat alkunsa keittiöstä. Toinen juttu valvomatta jätetyt huonosti sijoitetut kynttilät.
Käsittääkseni akkuja ja muita sähkölaitteita ei tulisi jättää latautumaan yöksi juuri sen takia koska ne voivat kuumua.
Itselläni on pakkoajatuksia/pelkoja erityisesti ruokaan tukehtumiseen liittyen, pelkään että joku läheiseni tukehtuu ruokaan. Myös tulipalon vaaraan ja ylipäätään siihen, että sattuu jotain pahaa liittyy pakkoajatuksia, sekä vakavaan sairastumiseen. Jatkuva huolissaan olo vie valtavasti energiaa. Itsellänikin on lapsuudessa/nuoruudessa turvattomuuden kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipaloja pelkäävällä asiat sinänsä hyvin, että hän tietenkin huolehtii paloturvallisuusasioista eikä omalla huolimattomuudellaan tule aiheuttamaan tulipalon vaaraa. Mutta se pelko syö. Jos se häiritsee liikaa arkea, kannattaa varata aika lääkärille. SSRI-lääke voi auttaa ahdistukseen tai terapia, alkuun mieluiten molemmat. Pakko-oireista on myös useampi kirja suomen kielellä.
Vierailija kirjoitti:
Tulipaloja pelkäävällä asiat sinänsä hyvin, että hän tietenkin huolehtii paloturvallisuusasioista eikä omalla huolimattomuudellaan tule aiheuttamaan tulipalon vaaraa. Mutta se pelko syö. Jos se häiritsee liikaa arkea, kannattaa varata aika lääkärille. SSRI-lääke voi auttaa ahdistukseen tai terapia, alkuun mieluiten molemmat. Pakko-oireista on myös useampi kirja suomen kielellä.
On varmaan totta, että pelkääjä varautuu paremmin. Itsekin olen hankkinut asuntooni uuden palovaroittimen ja olen ottanut selvää, mitä tehdä tulipalon sattuessa. Olen kuitenkin jatkuvasti huolissani sähkölaitteista ja -asennuksista ym. Tekisi mieli pyytää joku tarkistamaan sulaketaulu ym., mutta en tiedä onko se ihan turhaa.
- 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muilla pelkääjillä menee? Kopioin tuon laukkuidean: pakkasin pienen kassin hätätilannetta varten. Ehkä se on outoa, mutta kiireisiä lähtöjähän voi tulla muutenkin. Testasin myös palovaroittimen toiminnan sekä suunnittelen sammutuspeiton hankkimista.
- 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on todennäköisesti yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Mulla se oireilee onnettomuuden tmv. pelkona. Olen ollut tällainen lapsesta asti, mutta aiemmin homma pysyi jotenkin hanskassa, eli ajatukset oli vaan päässä, eivät muuttaneet mun toimintaa.
Ahdistuneisuushäiriöissähän on se jana oikeastaan siinä, että haittaako ne oireet arkea ja viekö liikaa voimavaroja.
Mulla oli pahin vaihe välttelykäyttäytymisessä vaikean raskauden jälkeen. En uskaltanut mennä talon yläkertaan, kun olin lapsen kanssa kahden, koska pelkäsin putoavani rappusista ja taittavani niskani. En ajanut lapsen kanssa autolla suorinta reittiä meiltä kauppaan, koska reitillä oli joen yli kulkeva silta ja pelkäsin ajavani auton siitä jokeen. Välillä en syönyt koko päivänä mitään, kun olin vauvan kanssa kotona, koska pelkäsin niin paljon tukehtuvani ruokaan.
Hain apua. Terapiasta ei ollut mulle mitään iloa tässä (ehkä väärä muoto? vaikea sanoa), vaikka muuten kyllä auttoi. Lääkkeet auttoi. Kokeilin monia ja SSRI-lääkkeistä löytyi apu. Rauhoittavia on varalla, mutta en ole syönyt niitä nyt kuukausiin. Kun pahin ahdistus helpotti, myös tämä oireilu väheni.
Edelleen kuitenkin saatan ns. sieluni silmin nähdä miten lapseni pyöräilee bussin alle ja ruhjoutuu, mutta en jätä menemättä perheen yhteisille pyöräretkille tämän vuoksi. Eli elän, vaikka vähän väkisinkin, normaalia elämää. Erona on tässä tosiaan se, että vaikka on korona, olen pääsääntöisesti pystynyt jatkamaan elämääni. Aikanaan sikainfluenssa aiheutti viikkojen unettomuutta ja pelkotiloja. Nyt pysty suhtautumaan uhkiin realistisemmin ja sekopäisimmät kierrokset on jääneet pois.
Kuulostaa raskaalta, ap, mutta on hienoa, että tiedostat ajatusten "järjettömyyden".
Olisiko mahdollista minimoida ahdistusta sillä, että yksinkertaisesti vain asentaisit joka huoneeseen palohälyttimen? Maksaahan se jonkin verran ja siitä on vähän vaivaakin, mutta silloin pystyisit luottamaan siihen, että jos tulipalo syttyy, hälytin varoittaa. Ja olisiko mahdollista, että otat kaikki sähkölaitteet (jääkaappia ja muita pakollisia lukuunottamatta) seinästä irti yöksi? Voi tuntua siltä, että annat "periksi" pakkoajatuksille, mutta kumpaan sinulla menee enemmän aikaa ja henkistä energiaa: näihin toimenpiteisiin vai pakkoajatuksiin?
Voisitko puhua asiasta ammattilaisen kanssa? Siis sähköalan ammattilaisen tai vastaavan kanssa. Jos tällainen henkilö kertoisi tilastoja räjähtäneiden akkujen määristä tai millaiset vauriot sähkölaitteissa voivat aiheuttaa tulipaloja, ehkä se saisi asioita perspektiiviin.
Todennäköisesti ajatukset kumpuavat yleisestä ahdistuksesta, joten koita miettiä tapoja, jolla voit parantaa oloasi fyysisesti. Terveelliset elämäntavat, harrastukset, sosiaaliset suhteet jne. Pakkoajatukset tulevat pintaan herkemmin huonosti nukkuneena ja huonosti syöneenä.
Minulla alkoi sama oireilu oikeastaan saman ikäisenä, pakkoajatusten sisältö on vain vähän erilaista. Pelkään jatkuvasti sitä, että olen unohtanut jotain. Se on pahempaa kuin miltä kuulostaa, sillä jos ei muista, mitä on tehnyt, on voinut tehdä jotain uskomattoman kamalaa. Lisäksi jään miettimään keskusteluja ja yritän löytää niistä piilomerkityksiä Olen etsinyt kognitiivis-behavioraalista terapeuttia, mutta jonot on pitkät enkä ole vielä löytänyt.
Sen sijaan olen keksinyt muutamia keinoja, joilla akuuttia ahdistusta voi hillitä. Jos pelkään jättäneeni kahvinkeittimen päälle, valot työpaikalle tai vastaavaa, otan lähtiessäni kuvan kuvan kohteesta. Joskus myös auttaa ajatus, että kun en ole tähänkään mennessä unohtanut asiaa x, miksi unohtaisin sen nyt.
Tässä oli muutamia ideoita. En väitä että kaikista olisi hyötyä, mutta toivottavasti oli jotain apua.
Muakin vaivaa tälläinen tietty kauhuskenaarioiden ajattelu joka oikeasti tuntuu aivan sekopäiseltä ja typerältä. Tätä kestänyt pari vuotta ja ikää itselläkin reilu 25 vuotta. Tämä oireilee tosi laajakirjoisena asioiden pelkäämisenä.
Tarkistan ennen nukkumaanmenoa ainakin 2 kertaa hellanlevyt. Jos olen käyttänyt ennen kotoa lähtiessä suoristusrautaa sen pitää olla täysin jäähtynyt ennen kuin uskallan lähteä ja tietysti varmistua siitä että se on irroitettu pistorasiasta. Puhelimen laturi pitää myös irroittaa. Ulko- ja terassioven lukon tarkistus joka ilta n. 2-3 kertaa. Mökillä yksin käydessäni pelkään lämmittää puusaunaa jos se syttyykin palamaan, tästä seuraa lämmitysprojektissa hirveä stressi, en pysty rentoutumaan kun sauna lämpiää. (olen lapsesta asti laittanut tulia takkaan ja kiukaaseen joten homma on oikeasti hallussa). Jos autoa ajaessa alkaa haisemaan öljy tms pelkään auton syttyvän tuleen. Viimeksi lomalle jäädessäni unohdin työvaatteet työpaikan pukuhuoneeseen. Aloin illalla kauhuissani miettiä jos kuitenkin laskin työvaatekassin kädestäni johkin siihen pihalle ja vaatteet varastetaan tms. :D myöhemmin ajatellessa tämä tuntui aivan sairaalta. Jne näitä on paljon.
Tiedostan hyvin tämän ongelman ja yritän jatkuvasti tsempata itseäni siihen että 'ota nyt riski ja katso mitä tapahtuu!' tai selitän itselleni että 'tämä on vain aivojen huuhaa ajattelua, kaikki menee hyvin.' nämä oireet pahenee väsyneenä tai muuten stressaantuneena.
Pitäisiköhän hakea jotain apua? Terapia tms?
Mullakin pakkoajatuksia, jotka liittyvät siihen, että pelkään itse sekoavani ja vahingoittavani muita. Pelkään myös usein saavani ruuasta allergisen reaktion. Tämä usein aiheuttaa paniikkikohtauksen ja olon että en saa henkeä,ja saatan luulla saavani kohtauksen, jossa kurkku turpoaa umpeen. (Huom. En ole allerginen millekään. En ole koko elämäni aikana saanut allergista reaktiota mistään.)
Jossain vaiheessa koin myös ajatusta, että muut haluavat pahaa minulle.
Minulla on ihan samaa. Pelkään onnettomuuksia ja tulipaloja. Alan miettiä katastrofiskenaarioita etenkin silloin, jos olen stressaantunut.
Itsekin tarkistan kaikki sähkölaitteet aina kotoa lähtiessäni. Tämä on kai ihan järkevä tapa, mutta joskus teen tarkistuksen useaan kertaan ja silti jään miettimään sähköpalon mahdollisuutta.
Tämänhetkinen ahdistuksenaiheeni on seuraavanlainen: vuosia sitten, nuorena ja hölmönä nakuttelin asuntoni seinään muutamia nauloja. Nyt pelkään osuneeni sähköjohdon kohdalle...
Alue: Aihe vapaa
Itse pääsin tulipalon pelosta irti asentamalla riittävästi palovarottimia. Pakkoajatusten kanssa minulla auttoi jonkin verran kirja "Kerrasta poikki".