Tulipalon pelko ja muut pelot (pakkoajatukset)

- Hanki vaahtosammutin ja peitto ja opettele niiden käyttö.

- Lataa laitteita vain silloin kun olet itse hereillä ja kotona ja jos syttyy, niin vedä töpseli irti ja tukahduta.

- Käy vapaapalokunnan avoimien ovien päivänä harjoittelemassa sammutusta, jos se antaa sinulle rohkeutta ja itsevarmuutta.

- Pese ja kuivaa kädet aina kun tulet kotiin ja vessakäyntien yhteydessä. Älä käytä kotona paljoa kemikaaleja. Käsille riittää saippua ja vesi. Nauti turvallisesta bateerikannasta, joka asettuu kotiisi suojelemaan sinua.

- Opettele tarkistamaan asioita enintään kaksi kertaa ja tarvittaessa vaikka ääneen itselle sanomalla, että levyt on pois päältä jne.

- Huomaa jonain päivänä, että pelkosi ovat saaneet normaalit mittasuhteet.

Onnistut. Minäkin olen nyt "normaali".

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena kauhea tulipalon pelko. Valvoin öitä ja tuijotin portaikkoon ja pelkäsin että alakerrassa syttyisi tulipalo. En tiedä mistä se pelko tuli enkä muista miten pääsin siitä eroon. En kuitenkaan kertonut kenellekään asiasta.

60-luvulla näytettiin lasten opiksi tietoiskuja, joissa lapsi leikkii tulitikuilla ja tiputtaa paperikoriin palavan tikun. Seuraavaksi muistan siitä kaksikerroksisen omakotitalon olevan ilmiliekeissä ja lapsen juoksevan hädissään palavasta talosta ulos isän ja äidin luo. Siinä he katselevat, kun palokunta yrittää turhaan sammuttaa ja talo palaa kivijalkaan. Tuhman tytön takia menettivät kodin.

Toinen tietoisku oli, kun oikeita kynttilöitä poltettiin (ihan oikeasti, meillä oli kynttilänipsuja oikeiden kynttilöiden kanssa koristeena joulukuusessa, kunnes isä hävitti varmuuden vuoksi ne) ihan yleisesti kodeissa joulukuusessa. Siitä lähti iso tulipalo, kun kuusi syttyi ja talo paloi kokonaan. Sähkökynttilöitäkin oli markkinoilla ja meilläkin.

Kävi vielä niinkin onnettomasti, että lähellä asuvan naapurin autotallissa syttyi iso tulipalo bensasta. Olin alaluokilla koulussa ja tärisin ulkona pelosta. Sisään kotiin en suostunut tulemaan, jos palo leviää meillekin. Äiti ihmetteli kylmästi, mitä sinä siinä turhaan pelkäät. Joo, turhaan. Olin ulkona, kunnes palo oli kokonaan sammutettu. En nukkunut seuraavana yönä lainkaan ja taas äiti kylmästi, sehän sammutettiin, mitä sinä nyt enää pelkäät. Tuosta jäi ikuiset painajaiset, joissa toisissa sytyn palamaan ja yritän pidättää henkeä, kunnes pakko päästää tuli suuhunkin. Siihen herään. Onneksi noita painajaisia on enää hyvin harvoin.

Näistä minä sain ikuisen pelon tulipalosta. Tarkistan aina, että kynttilät on sammutettu myös partsilta, hellan nappulat ovat nollassa, ulko-ovi lukossa ja valot sammutettu muualta paitsi makuuhuoneesta. Niin ja latureiden yms. laitteiden töpselit irroitettu tai monipistokkeinen jatkojohto nollassa eli punainen valo ei pala.

Isälläni oli pakko-oireita juuri kynttilöistä ja sähkölaitteista. Niitä hän saattoi nousta monta kertaa yössä tarkistelemaan. Todennäköisesti olen perinyt häneltä lievemmän muodon.

Ap, sinulla on nyt hyvä ja rauhallinen vaihe pelonaiheuttajassasi. Ei se välttämättä enää tule takaisin tai jos tulee, olet vanha niinkuin minä ja osaat suhtautua siihen rauhallisesti. Kaikkea hyvää elämääsi ja siunattua elämää Sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Miten muilla pelkääjillä menee? Kopioin tuon laukkuidean: pakkasin pienen kassin hätätilannetta varten. Ehkä se on outoa, mutta kiireisiä lähtöjähän voi tulla muutenkin. Testasin myös palovaroittimen toiminnan sekä suunnittelen sammutuspeiton hankkimista.

- 8

Minä asennuttin sähkömiehellä markkinoiden parhaat palovaroittimet joka huoneeseen, jotka varoittavat myös häkästä. Makkariin piti oikein vaatia, että sinnekin asennetaan omansa. Häkäänhän nukkuessa yleensä tulipaloissa kuollaan, ei itse liekkeihin vaikka sekin kuulostaa kamalalta ja saa mielikuvituksen laukkaamaan. Keittiöön niitä ei asenneta turhaan huutamaan. Näillä uusilla on pitkä käyttöikä ja vanhat tosiaan kannattaa jo oman mielenrauhan takia vaihtaa. Minulla oli nimittäin asuntoni ainoa palovaroitin lakannut toimimasta jo ties kuinka kauan sitten vaikka vaihdoin patterin säännöllisesti. Niillä on oma käyttöaikansa. Nämä uudet eivät vaadi pattereiden vaihtoa ja niissä vilkahtaa valo säännöllisin väliajoin ilmoittaen niiden olevan toimintakunnossa. Muistaakseni uusilla on ainakin 10 v. käyttöikää.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa raskaalta, ap, mutta on hienoa, että tiedostat ajatusten "järjettömyyden". 

Olisiko mahdollista minimoida ahdistusta sillä, että yksinkertaisesti vain asentaisit joka huoneeseen palohälyttimen? Maksaahan se jonkin verran ja siitä on vähän vaivaakin, mutta silloin pystyisit luottamaan siihen, että jos tulipalo syttyy, hälytin varoittaa. Ja olisiko mahdollista, että otat kaikki sähkölaitteet (jääkaappia ja muita pakollisia lukuunottamatta) seinästä irti yöksi? Voi tuntua siltä, että annat "periksi" pakkoajatuksille, mutta kumpaan sinulla menee enemmän aikaa ja henkistä energiaa: näihin toimenpiteisiin vai pakkoajatuksiin?

Voisitko puhua asiasta ammattilaisen kanssa? Siis sähköalan ammattilaisen tai vastaavan kanssa. Jos tällainen henkilö kertoisi tilastoja räjähtäneiden akkujen määristä tai millaiset vauriot sähkölaitteissa voivat aiheuttaa tulipaloja, ehkä se saisi asioita perspektiiviin. 

Todennäköisesti ajatukset kumpuavat yleisestä ahdistuksesta, joten koita miettiä tapoja, jolla voit parantaa oloasi fyysisesti. Terveelliset elämäntavat, harrastukset, sosiaaliset suhteet jne. Pakkoajatukset tulevat pintaan herkemmin huonosti nukkuneena ja huonosti syöneenä. 

Minulla alkoi sama oireilu oikeastaan saman ikäisenä, pakkoajatusten sisältö on vain vähän erilaista. Pelkään jatkuvasti sitä, että olen unohtanut jotain. Se on pahempaa kuin miltä kuulostaa, sillä jos ei muista, mitä on tehnyt, on voinut tehdä jotain uskomattoman kamalaa. Lisäksi jään miettimään keskusteluja ja yritän löytää niistä piilomerkityksiä Olen etsinyt kognitiivis-behavioraalista terapeuttia, mutta jonot on pitkät enkä ole vielä löytänyt.

Sen sijaan olen keksinyt muutamia keinoja, joilla akuuttia ahdistusta voi hillitä. Jos pelkään jättäneeni kahvinkeittimen päälle, valot työpaikalle tai vastaavaa, otan lähtiessäni kuvan kuvan kohteesta. Joskus myös auttaa ajatus, että kun en ole tähänkään mennessä unohtanut asiaa x, miksi unohtaisin sen nyt. 

Tässä oli muutamia ideoita. En väitä että kaikista olisi hyötyä, mutta toivottavasti oli jotain apua. 

Haluan ahdistushäiriöisenä kommentoida tuota itsestään hyvin huolehtimisesta. Siihen ei auta terveellisesti syöminen, positiivisena itsensä pitäminen vaikka väkisin tai liikunta. Ainoastaan lääkkeet auttavat. Kuvitteleeko joku, että ahdistushäiriöiset ovat jotenkin rähjäisiä mistään piittaamattomia? Ette voi nähdä tavatessanne ihmisiä ulkomuodosta, onko hänellä ahdistushäiriö vai ei. Kyllä me harrastamme liikuntaa ja osaamme pitää itsestämme huolen sekä siististä pukeutumisesta.

Mulla tulee noita, kun on elämässä kuormitusta. Ne menee ohi, kun ei tarkista/varmista tai ylipäätään tee yhtään mitään, mistä tulisi hetkeksi helpompi olo. Jos alan pelon mukaan tekemään, niin heti se pahenee ja tulee muitakin pelkoja ja pakkoajatuksia.

Mutta yksi pirullinen on, että kun menetän tärkeän ihmisen tai lemmikin, pakko tuottaa mielikuvaa, että mun menettämä rakas onkin elossa haudassaan peloissaan haukkomassa henkeä pimeässä ja kylmässä. Mitään en tälle voi, tätä mielikuvaa vaan tulee aina monta kuukautta jos olen joutunut hautamaan jonkun rakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan samaa. Pelkään onnettomuuksia ja tulipaloja. Alan miettiä katastrofiskenaarioita etenkin silloin, jos olen stressaantunut.

Itsekin tarkistan kaikki sähkölaitteet aina kotoa lähtiessäni. Tämä on kai ihan järkevä tapa, mutta joskus teen tarkistuksen useaan kertaan ja silti jään miettimään sähköpalon mahdollisuutta.

Tämänhetkinen ahdistuksenaiheeni on seuraavanlainen: vuosia sitten, nuorena ja hölmönä nakuttelin asuntoni seinään muutamia nauloja. Nyt pelkään osuneeni sähköjohdon kohdalle...

Ei ole tullut mieleenkään. Tosi ahdistava ajatus.