Lue keskustelun säännöt.
Epäonnistuin koska yritin päästä vähemmällä
23.11.2018 |
Olin erittäin hyvä koulussa mutta valitsin alan jonka kuvittelin olevan helppoa ja hauskaa työtä. Paloin loppuun enkä jaksa enää mitään. Koen sen rangaistuksena siitä, että en alunperin käyttänyt lahjojani paremmin ja siten tuottanut enemmän hyötyä ihmiskunnalle.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin menestyin koulussa. Suoritin lukion käymällä tekemässä vain kokeet. Kirjoitin laudaturin ja keskiarvoni oli 9,1. Menin lukemaan alaa, josta olin todella, todella innostunut. Opiskelin ahkerasti ja valmistuin keskimääräistä nopeammin. Kanssani samaan aikaan aloittaneista seuraava valmistui vasta lähes vuotta myöhemmin. Pääaineestani tuli kiitettäviä arvosanoja, paitsi gradusta. Ja tämä siksi, että halusin graduni nopeasti valmiiksi edes siedettävällä arvosanalla. Sain mitä halusin: oppiaineen historian nopein gradu, arvosanalla C. Arvelin, ettei gradun arvosanaa kukaan kysele, eikä ole kysellytkään.
Ja kauanko olen tehnyt alani töitä? En täyttä viittä vuotta. Alalle on koulutettu aivan liikaa väkeä, ja olin kerran pitkällä sairaslomalla. Siihen se tyssäsi. Lahjoillani ja paneutumisellani olisi silloin aikanaan voinut hakeutua aivan mihin tahansa Suomen yliopistoon opiskelemaan mitä tahansa, paitsi kaiketi Sibelius-Akatemiaan tms. taideyliopistoon. Silloinhan ne olivat erillisiä opinahjoja.
Kadun joka ainoa päivä tekemääni valintaa. Kuitenkin muistutan, että se oli aikanaan perusteltu. Kyllä minä mietin oikeustiedettä, mutta en ole kiinnostunut siitä. Mietin lääketiedettä, mutta ei, kammoan lasaretteja ja kaikkea sitä, minkä kanssa joutuu olemaan tekemisissä, kun on oikein lähellä toisia ihmisiä. Verta, paskaa, kusta, kipua, surua. Ei, en kestä. Jossain vaiheessa harkitsin aineenopettajan hommaa. Sillä ei edes olisi ollut väliä, mikä se aine olisi ollut. Ajattelin vain, että vaativa työ nuorten kanssa olisi ollut kiinnostava. Eikä se ehkä edes olisi ollut vaativaa, kun nyt jälkikäteen vertaan käsitystäni opettajan työstä vajaan vuoden kokemukseen työstä koulukodissa.
Ap, me teemme vääriä valintoja isoissakin asioissa. Ole armollinen itsellesi. En tiedä ikääsi, mutta jos terveys (ja talous) sallii, voit yhä hankkia uuden ammatin. Isäni opiskeli vielä kuusikymppisenä, ja siihen uuteen ammattiin kuului tykkänään uuden kielen opiskelukin. Ja hän teki sitä työtä kymmenen vuotta, siis seitsemänkymppiseksi - ja sen jälkeenkin vielä jonkin verran keikkaluontoisesti.
Minkä alan valitsit?