Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkanko vain matkaa?
YksinEteenpäin
22.11.2018 |
Meillä on miehen kanssa ollut useamman vuoden.. säätöä. Ei ikinä mitään virallista. Muutamat kerrat olen pistänyt välit poikki ja jotenkin aina palattu taas säätämään. Minä rakastan häntä. Hän ei minua. Aika traumaattisen ja erittäin huonon isäsuhteen ja monen muun hylkäämiskokemuksen takia hän on kertonut minulle, että ei tunne mitään. Hänen elämänsä on harmaata. Välillä tulee yksittäisiä hetkiä, kun on hyvä olla: Kun on tyttäremme kanssa tai minun kanssani. Sanonut itse, että ovat ainoita hetkiä, kun tuntee olonsa onnelliseksi, mutta sekin voi kadota nopeasti. Menetti isänsä tänä vuonna. Ei kuulemma tuntenut sen kummemmin surua. Tunteet minua kohtaan ovat välillä selviä ja välillä ei. Tietää tuntevansa jotain, jossain vaiheessa oli varma, että romanttista ja aivan varmasti piti minusta, mutta tuntee minua kohtaan niin monia muita tunteita samanaikaisesti, että ei osaa sanoa mitä ne edes ovat tai mitä kaikki tarkoittaa.
Sanoi, että ei halua satuttaa minua enää, sillä on satuttanut jo hyvin monesti. Ei myöskään halua, että meidän säätömme alkaisi vaikuttaa tyttäreemme.
Minä halusin olla hänen kanssaan. Hän sanoi, että hän haluaa olla minun kanssani, mutta ei seurustella ainakaan nyt. Ehkä ei ikinä. Sanoi, että jos haluan lopettaa kaiken ylimääräisen hänen kanssaan, niin minun on pakko se sanoa, koska hän ei ole tarpeeksi vahva tekemään sellaista päätöstä, koska pitkää tekevänsä virheen. Mutta toisaalta sanoo, että jääminenkin voisi olla virhe. Ei tiedä mitään.
Minä sanoin, että lopetetaan kaikki. Nyt olemme yhteydessä vain tytärtämme koskevissa asioissa sähköpostitse.
Miksi kirjoitan..? Pelkään. Siksi
Minähän tein oikein? Enkö? :(
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tarttis terapiaa. Jatka matkaa, jos haluat.
En tiedä. Vertaistukea, ehkä. Jonkun, joka sanoo kokemuksen rikastamana, että tein oikein ja jonakin päivänä asiat on paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies tarttis terapiaa. Jatka matkaa, jos haluat.
Terapiaa vuosia hänelle ehdotin ja viimein hän on lähtenyt apua etsimään.
Minä en haluaisi jatkaa matkaa, mutta tuntuu, että minun pitää. Että meidän aikamme meni jo.
Pelkään, että jos jään, niin hän terapian voimin huomaakin, että tunteet minua kohtaan ovatkin olleet ehkä sisarellisia tai jotain sen suuntaista. Sydämeni ei kestäisi sitä ja jos tämä jatkuu ja tyttäremme tottuu siihen, että isä pyörii arjessa mukana, niin se olisi hänelle myös hirveä hetki, kun isä katoaisikin yhtäkkiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vaan mikä pitää sut kiinni säädössä pitää sut kiinni säädössä. Kituva eläinkin lopetetaan.
Mutta ihan on oma elämäsi.
On monilla traumoja. Rakastava ja turvallinen suhde itseen auttaa.
Ei mullekaan kukaan ole mitään velkaa enkä tahdo kiusata ketään.
Epäselvyydestä selvyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaan mikä pitää sut kiinni säädössä pitää sut kiinni säädössä. Kituva eläinkin lopetetaan.
Mutta ihan on oma elämäsi.
On monilla traumoja. Rakastava ja turvallinen suhde itseen auttaa.
Ei mullekaan kukaan ole mitään velkaa enkä tahdo kiusata ketään.
Epäselvyydestä selvyyteen.
Siis täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmintä tuossa on se, että teillä on se tytär. Mitä oikein ajattelit, vai ajattelitko mitään? Meinasit varmaan tyttärellä sitoa miehen itseesi?
Vierailija kirjoitti:
Tyhmintä tuossa on se, että teillä on se tytär. Mitä oikein ajattelit, vai ajattelitko mitään? Meinasit varmaan tyttärellä sitoa miehen itseesi?
Raskaus ei ollut suunniteltu ja tapahtui jälkiehkäisystä huolimatta, mutta se oli mies joka alkoi suunnittelemaan nimiä, kun minä pohdin aborttia. Tilanteemme oli erilainen silloin. Hän oli varmempi tunteistaan. Vaikutti, että seurustelimme, mutta minä ymmärsinkin vain väärin. Mies on sanonut, että tyttäremme on parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut.
En yritä puolustella itseäni, minähän lopulta lapsen päätin pitää, mutta alussa hänkin antoi minun ymmärtää, että lapsi saa tulla. En kadu tytärtäni, hän on se syy miksi jaksan koko ajan yrittää parhaani myös omassa elämässäni, mutta jos voisin palata takaisin ajassa, niin tekisinkö toisin? Varmastikin. Hän ansaitsisi paljon parempaa kuin mitä voin hänelle nyt tarjota. Häneltä ei puutu näennällisesti mitään, paitsi samassa taloudessa asuva isä, mutta senkin hänelle toivoisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
*traumaattisen lapsuuden/nuoruuden
Ap