pliis joku kaunis runo äidille joka on menettänyt vauvansa

Eilenhän vasta katselin lasta haurasta, kasvavaa.

Näin siivet hennot, näin ensilennot, odotti kaunis maa.

Taivaaseen lensit valoa päin, huoneesen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.



Mureni taika, mitä on aika? Missä on perhonen?

Tiedämme täällä: levon sait päällä Jumalan kämmenen.

Taivaasen lensit valoa päin, huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.



Perhonen pieni, valaisit tieni. Aina jäät sydämeen.

Päivämme liitää, aika pois kiitää, kohtaamme uudelleen.

Valossa kylpee Jumalan maa. Jokainen siivet eheät saa.

Sinä taivaaseen lensit, jo siellä odotetaan.



Anna-Mari Kaskinen

" Eilenhän vasta katselin lasta,

haurasta kasvavaa.

Näin siivet hennot,

näin ensilennot,

odotti kaunis maa



Taivaaseen lensit valoa päin,

huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.



Mureni taika,

mitä on aika,

missä on perhonen?

Tiedämme täällä, levon sait päällä

Jumalan kämmenen.



Taivaaseen lensit valoa päin,

huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.



Perhonen pieni valaisit tieni,

aina jäät sydämeen.

Päivämme kiitää,

aika pois liitää,

kohtaamme uudelleen.



Valossa kylpee Jumalan maa,

jokainen siivet eheät saa.

Sinä taivaaseen lensit,

jo siellä odotetaan."



Pinjamme sydänhautakivessä sanat:

" Tiedämme täällä,

levon sait päällä

Jumalan kämmenen"



Aina astellessani haudallesi kultapieni,

nostan tuskassanikin katseeni sinne...

missä olet:

Jumalan kämmenelle.

oletko käynyt



www. positiivarit. fi ja siellä on värssypankki elämän eri tilanteisiin myös suruun ja mentykseen.

en voisi tuollaista tekstiä laittaa tällaisessa tilanteessa



joku muu kuin ap.

Minunkin lapseni on kuollut kohtuun vuosia sitten, eikä tuo ristiriita runon alussa ole häirinnyt minua lainkaan.



t. 2

Tuiki, tuiki tähtönen

iltaisin sua katselen.

Korkealla loistat vaan

Katsot alas maailmaan.

Tuiki, tuiki tähtönen

iltaisin sua katselen.

Unen polkua luokses saan,

laps, sylistä riistetty multa.

Ja hetken, autuaan,

elän äitinä kanssas, kulta.



Meri, taivas ja avara maa

on leikkikenttänä meillä.

Kätes kättäni puristaa,

ilos kiirii pilvien teillä.



Tänään, lapsi, kaikki on sun.

Sano, lelukses tahdotko tähden?

Sain sauvan mä loihditun,

kunnes jälleen luotasi lähden.



Kätes kaloja tavoittaa,

kun sineä kanssasi soudan.

Näitkö helmeä hohtavaa?

Syvyyksistä sen sinulle noudan.



Univaunuissa matkustaa

yli maan saat vauhdilla tuulen.

Ja kun naurusi kajahtaa,

koko taivaan raikuvan kuulen.



Kevyt ilma on yllä pään.

On poissa se raskas taakka.

Mikä ollut lie nimeltään,

jota kannoin mä tähän saakka?



Mikä meidät erottikaan?

Sitä, lapsi, en enää muista.

Vaan sitten kun erotaan,

näistä hetkistä uneksituista.



Niin lupaathan, aamu kun saa,

tulivaunuissa taivahalle,

vielä kädelläs vilkuttaa.

Minä palaan taakkani alle.

sai minutkin itkemään :(

Niin kovasti odotettiin ja toivottiin.

Mutta salaa meiltä,

äidiltä ja isältä

kasvatit pienet siivet

ja kauas lensit.

Nyt pilvien takaa

kurkkii pieni,

Äidin ja isän surua pohjatonta

sanattomasti lohduttaa.



__________



Äiti, minun täytyy jatkaa,

joku kutsuu kulkemaan,

Täytyy taittaa taival matkaa,

vaikken tietä tunnekaan.



Siellä missä toisiansa,

aallot vievät tansseihin,

siellä, veden loiskinnassa,

siellä olen minäkin.



Siellä missä korkealla,

siintää pilvi sulavin,

siellä, sinipilven alla,

siellä olen minäkin.



Avara on taivaan syli.

Tuulen tietä purjehdin.

Pääsky lentää pääsi yli,

siinä olen minäkin.



Älä pelkää, tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin,

iltatuulen hyväilyssä,

siinä olen minäkin.



________________



viaton

kevyt kuin perhosenlento

puhdas kuin enkelilumi



Äidin kyyneleet

runsaat

polttavat

kuka laskisi niiden määrän

kun suurinta iloaan

suurinta suruaan vuotavat.



Mutta kukiksi puhkeavat

ruusuiksi hehkumaan

kieloiksi tuoksumaan

siellä missä kuljet

silmänkantamattoman

kyynelkukkameren keskellä

ihmettelet

näinkö rakas olit

vaikka päiväsi niin lyhyt.



- Maaria Leinonen



________________-

Kauniita runoja olet jo saanut ap.

When tomorrow starts without me

and I' m not here to see...

If the sun should rise and find your

eyes filled with tears for me,



I wish so much you wouldn' t cry

the way you did today...

While thinking of the many things

we didn' t get to say.



I know how much you love me,

as much as I love you...

And each time you think of me,

I know you' ll miss me, too.



But when tomorrow starts without me,

please try to understand...

That Jesus came and called my name

and took me by the hand,



And said my place was ready

in heaven far above...

And that I' d have to leave behind

all those I dearly love.



So when tomorrow starts without me,

don' t think we' re far apart...

For every time you think of me,

I' m right here in your heart.







Do not stand at my grave and weep;

I am not there. I do not sleep.

I am a thousand winds that blow.

I am the diamond glints on snow.

I am the sunlight on ripened grain.

I am the gentle autumn rain.

When you awaken in the morning' s hush

I am the swift uplifting rush

Of quiet birds in circled flight.

I am the soft stars that shine at night.

Do not stand at my grave and cry;

I am not there. I did not die.

ihan kamala itku tulee. Jos pelkkä ajatus tuon pienen menettämisestä saa tähän tilaan en uskalla edes ajatella mitä se todellisuudessa olisi.

It broke my heart to lose you,

But you did not go alone

Part of me went with you,

the day God called you home.

A million times I' ve thought of you

A million times I' ve cryed

If loving could have saved you

You would have never died