Lue keskustelun säännöt.
Onko paha juttu, jos ainoat kaverini ovat tv-sarjojen hahmot?
21.11.2018 |
Aitoja ihmiskontakteja töissä työkavereiden ja asiakkaiden kansssa tulee kyllä, eli en ole erakko. Vapaa-ajalla en tapaa ketään, paitsi silloin kun olen etsinyt kumppania/seurustellut. Suhteet eivät ole kestäneet kauaa, ja nyt olen taas sinkku. Olen kiintynyt moniin sarjoihin hyvin paljon, ja niissä oleviin hahmoihin. Muutamien hahmojen kanssa olen "keskustellutkin", eli unenomaisesti kuvitellut heidän kasvonsa ja ajatuksen tasolla puhunut heille. Saatan silloin tällöin leikkimielisesti juhlia jonkun hahmon syntymäpäivää. En sentään millään kakulla, mutta esimerkiksi suklaapatukalla. En siis pistä asiaa missään suhteessa överiksi... toki tämä monista kuulostaa ihan kahjolta joka tapauksessa. Viihdyn kuitenkin itse tässä elämäntavassa. Ainoa huono puoli on se, että pelkään kuollakseni sarjojen loppumista tai rakkaiden hahmojen poistumista. Pelkään, että 10 vuoden päästä elämäni on rakentunut kokonaan tälle, ja sitten jos sarjoja/hahmoja alkaa putoilemaan, niin mistä saan elämääni sitten sisältöä. Pitäisi ehkä rakentaa jotain järkevämpää oheen. Kun löytäisin nyt vakaan suhteen, niin se voisi helpottaa.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmaan ensin hoitaa itsensä kuntoon, ei se vakituinen suhde tuota "paranna". Oletko käynyt psykologilla juttelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan ensin hoitaa itsensä kuntoon, ei se vakituinen suhde tuota "paranna". Oletko käynyt psykologilla juttelemassa?
En ole käynyt. En ole kokenut tarvetta, koska koen elämäni ihan hyväksi. En tarvitse mitään lässynlässyn-ystäviä joiden kanssa pitäisi juoruilla joka ilta, ei kai kaikkien elämän tarvitse sellaista olla? Olen kuitenkin tässä oikeassa todellisuudessa ihan hyvin kiinni. Kotioloissa ja ajatuksissani haluan vain paeta sitä elämällä näissä muissa todellisuuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Aitoja ihmiskontakteja töissä työkavereiden ja asiakkaiden kansssa tulee kyllä, eli en ole erakko. Vapaa-ajalla en tapaa ketään, paitsi silloin kun olen etsinyt kumppania/seurustellut. Suhteet eivät ole kestäneet kauaa, ja nyt olen taas sinkku. Olen kiintynyt moniin sarjoihin hyvin paljon, ja niissä oleviin hahmoihin. Muutamien hahmojen kanssa olen "keskustellutkin", eli unenomaisesti kuvitellut heidän kasvonsa ja ajatuksen tasolla puhunut heille. Saatan silloin tällöin leikkimielisesti juhlia jonkun hahmon syntymäpäivää. En sentään millään kakulla, mutta esimerkiksi suklaapatukalla. En siis pistä asiaa missään suhteessa överiksi... toki tämä monista kuulostaa ihan kahjolta joka tapauksessa. Viihdyn kuitenkin itse tässä elämäntavassa. Ainoa huono puoli on se, että pelkään kuollakseni sarjojen loppumista tai rakkaiden hahmojen poistumista. Pelkään, että 10 vuoden päästä elämäni on rakentunut kokonaan tälle, ja sitten jos sarjoja/hahmoja alkaa putoilemaan, niin mistä saan elämääni sitten sisältöä. Pitäisi ehkä rakentaa jotain järkevämpää oheen. Kun löytäisin nyt vakaan suhteen, niin se voisi helpottaa.
Ei kannata huolestua. Hankit DVD kopiot suosikkisarjoista, niin ne ei katoa minnekään.
Riippuu tietenkin täysin siitä ketä nää hamot on, eli onko hyviksiä vai pahiksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aitoja ihmiskontakteja töissä työkavereiden ja asiakkaiden kansssa tulee kyllä, eli en ole erakko. Vapaa-ajalla en tapaa ketään, paitsi silloin kun olen etsinyt kumppania/seurustellut. Suhteet eivät ole kestäneet kauaa, ja nyt olen taas sinkku. Olen kiintynyt moniin sarjoihin hyvin paljon, ja niissä oleviin hahmoihin. Muutamien hahmojen kanssa olen "keskustellutkin", eli unenomaisesti kuvitellut heidän kasvonsa ja ajatuksen tasolla puhunut heille. Saatan silloin tällöin leikkimielisesti juhlia jonkun hahmon syntymäpäivää. En sentään millään kakulla, mutta esimerkiksi suklaapatukalla. En siis pistä asiaa missään suhteessa överiksi... toki tämä monista kuulostaa ihan kahjolta joka tapauksessa. Viihdyn kuitenkin itse tässä elämäntavassa. Ainoa huono puoli on se, että pelkään kuollakseni sarjojen loppumista tai rakkaiden hahmojen poistumista. Pelkään, että 10 vuoden päästä elämäni on rakentunut kokonaan tälle, ja sitten jos sarjoja/hahmoja alkaa putoilemaan, niin mistä saan elämääni sitten sisältöä. Pitäisi ehkä rakentaa jotain järkevämpää oheen. Kun löytäisin nyt vakaan suhteen, niin se voisi helpottaa.
Ei kannata huolestua. Hankit DVD kopiot suosikkisarjoista, niin ne ei katoa minnekään.
Tarkoitin tietenkin, että ne loppuvat niin ettei uusia jaksoja enää tehdä. Tallessa on jo nyt paljon (of course!) ja vanhoilla jaksoilla mehustelee tietysti kauan, mutta ei se ole enää sitten sama asia, kun ei tule nykyaikaan sijoittuvaa uutta sisältöä. Olen elänyt ne hetket jo aiemmin, joten se olisi sama asia kuin muistelisi omaa elämäänsä taaksepäin. Sitä pelkään, että mistä saan uutta sisältöä elämään sen jälkeen. Sen varaan en uskalla rakentaa, että aina löytyy uusia sarjoja. Elämässä olevat asiat ovat yllättävän katoavaisia.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tietenkin täysin siitä ketä nää hamot on, eli onko hyviksiä vai pahiksia?
No heitä on monenlaisia, niin hyviä kuin pahojakin. Kukaan pahiksista ei ole yksinomaan paha, kaikissa on jotain hyvää. Ehkä liian laaja asia tässä tarkemmin eriteltäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yksipuolisia ystävyyssuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Aika yksipuolisia ystävyyssuhteita?
Hahmojahan on eri sarjagenreissä laidasta laitaan, eli kyllä kyseessä on hyvin monipuolinen joukko, se tästä tekeekin niin jännää.
Mutta tarkoitit ehkä, että "ystävyys" on vain minun päässäni? Se on toki totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorempana saman tyylistä käyttäytymistä. Kävi ilmi, että nämä hahmot joihin kiinnyin edustivat niitä puolia itsessäni, joita en halunnut myöntää tai toteuttaa, ja toisaalta joissain oli sellaisia ominaisuuksia mitä olisin toivonut kumppaniltani tai läheisiltäni. Kokonaisuudessaan kyse oli siitä, etten uskaltanut olla oma itseni, enkä ilmaista ihmissuhteissa toiveitani. Tuo kausi kesti muutamia vuosia, meni ohi terapiassa, missä kävin lähinnä muiden syiden takia. Tai oikeastaan tuo hahmoihin kiintyminen oli yksi oire niistä syvemmistä ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on parhaillaan tuollainen jakso. Ainoa järkevä ihmiskontaktini on puoliso. Käyn töissä, jossa on sellaista normaalia kanssakäymistä. Muut olenkin sitten karsinut rajulla kädellä pois. En tällä hetkellä vain jaksa ylienergisiä ja iloisenpositiivisia ihmisiä jotka tekevät sitä ja tätä ja suunnittelevat kolmatta ja touhuavat neljättä. Olen kiintynyt minäkin fiktiivisiin hahmoihin. Kirjat ja tv-sarjat, joiden parissa menee melkein kaikki vapaa-aika.
Jos tällainen kausi ja tilanne jatkuu pitkään, niin se köyhdyttää omaa sosiaalisuutta. Mutta kun tilanteen tunnistaa, niin en uskoisi sen vielä valuneen käsistä liian pitkälle. Mutta jos oma erakkous vain jatkuu ja elänpiiri kapenee, niin sitä tulee vähitellen hiukan seinähulluksi. Joten minulle ja muille on varmaan ihan hyväksi että ylläpitää suhteita, vaikka ei niissä mitään mieltä näkisikään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana saman tyylistä käyttäytymistä. Kävi ilmi, että nämä hahmot joihin kiinnyin edustivat niitä puolia itsessäni, joita en halunnut myöntää tai toteuttaa, ja toisaalta joissain oli sellaisia ominaisuuksia mitä olisin toivonut kumppaniltani tai läheisiltäni. Kokonaisuudessaan kyse oli siitä, etten uskaltanut olla oma itseni, enkä ilmaista ihmissuhteissa toiveitani. Tuo kausi kesti muutamia vuosia, meni ohi terapiassa, missä kävin lähinnä muiden syiden takia. Tai oikeastaan tuo hahmoihin kiintyminen oli yksi oire niistä syvemmistä ongelmista.
Koitko sen ongelmaksi? Mainistit, että sinulla oli isompiakin ongelmia, mutta koetko tuon mainitun ilmiön sellaiseksi, joka pitäisi korjata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana saman tyylistä käyttäytymistä. Kävi ilmi, että nämä hahmot joihin kiinnyin edustivat niitä puolia itsessäni, joita en halunnut myöntää tai toteuttaa, ja toisaalta joissain oli sellaisia ominaisuuksia mitä olisin toivonut kumppaniltani tai läheisiltäni. Kokonaisuudessaan kyse oli siitä, etten uskaltanut olla oma itseni, enkä ilmaista ihmissuhteissa toiveitani. Tuo kausi kesti muutamia vuosia, meni ohi terapiassa, missä kävin lähinnä muiden syiden takia. Tai oikeastaan tuo hahmoihin kiintyminen oli yksi oire niistä syvemmistä ongelmista.
Koitko sen ongelmaksi? Mainistit, että sinulla oli isompiakin ongelmia, mutta koetko tuon mainitun ilmiön sellaiseksi, joka pitäisi korjata?
En oikeastaan, koska mielikuvitusmaailma oli minulle pelastus toimimattomassa ja väkikvaltaisessakin parisuhteessa. Esim. jos mieheni käyttäytyi uhkaavasti, vajosin siihen maailmaan, toin ne hahmot päähäni puolustamaan ja lohduttamaan minua. Tavallaan niiden hahmojen puhe antoi minulle lopulta voimaa lähteä. Puhuin silloin terapiassa näistä hahmoista ja niiden kanssa käymistäni keskusteluista todella paljon, ja sitä kautta sain ymmärrystä niiden merkityksestä. Sitten kun elämäni otti paremman suunnan, ne katosivat itsestään.
Joku psykiatri sanoi silloin minulle, että et sä ole hullu, sulla on vaan hyvä mielikuvitus. Ilmaisin siis psyykeeni eri puolia niiden hahmojen kautta. Missään vaiheessa en kadottanut todellisuudentajuani, vaan tiesin sen mielikuvitusmaailman olevan omassa päässäni oleva ajatuskuvio, vaikkakin hyvin elävä sellainen.
17 lisää vielä vähän.
Oman kokemukseni pohjalta neuvoisin sinua miettimään mitä nämä hahmot sinulle edustavat ja olisiko mahdollista lähteä ihan reaalimaailmassa etsimään niiden hahmojen kaltaisia ihmisiä elämääsi tai toisaalta haluaisitko itse muuttaa jotain piirteitäsi.
Minulla tässä koko kuviossa oli voimakkaasti kyseessä oman psyykeen ja elämän rikkinäisyys, mutta ehkä nämä hahmot ovat sulle jotain kevyempää ajatusleikkiä. Kuitenkin se, että huolehdit siitä miten selviät kun sarjat loppuvat tuo minulle mieleen, että ehkä haluaisit jotain niiden hahmojen kaltaista ihan oikeastikin. Ja siinä vaiheessa olisi hyvä muuttaa ne haaveet ihan konkreettiseksi toiminnaksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan ensin hoitaa itsensä kuntoon, ei se vakituinen suhde tuota "paranna". Oletko käynyt psykologilla juttelemassa?
En ole käynyt. En ole kokenut tarvetta, koska koen elämäni ihan hyväksi. En tarvitse mitään lässynlässyn-ystäviä joiden kanssa pitäisi juoruilla joka ilta, ei kai kaikkien elämän tarvitse sellaista olla? Olen kuitenkin tässä oikeassa todellisuudessa ihan hyvin kiinni. Kotioloissa ja ajatuksissani haluan vain paeta sitä elämällä näissä muissa todellisuuksissa.
Sulla on vääriä kokemuksia ja luuloja, kun kuvittelet ystävien kanssa keskustelun olevan lässyttelyä. Se riippuu ihan kaverista, mistä jutellaan!
Minusta yksinäisyys ei ole paha, jos itse viihdyt yksin. Pahaa on tuo riipouvaisuutesi tv-sarjoista. Kuvitelmat vahvistavat vääristynyttä todellisuuttasi koko ajan lisää, oma mielikuvituksesi ei haasta sinua tai ole eri mieltå vaikka saisit päähäsi mitä!
up