Oliko elämä kurjaa 70- ja 80-luvulla?

Ei ollut. Ja ihan tutkimustenkin mukaan, ihmiset ovat olleet kaikkein tyytyväisimpiä 80-luvulla. SIlloin sulla oli mahdollisuus vaikkapa omakotitaloon ihan kahden duunarin tuloilla. Elämä oli paljon leppoisampaa kuin nykyisin, ei ollut niin suorituskeskeistä. Kyläilykulttuuri oli vielä voimissaan.

Siihen aikaan kouluun hiihdettiin kesät ja talvet. Aina oli lunta ja pakkasta. Kerran nähtiin pornolehti, sitä ihmeteltiin 10 vuotta. Töitä oli käytännössä kaikille että yksi hyväkin puoli.

Olen syntynyt 60-luvulla joten 70-luvulla olin lapsi ja minulla ainakin oli onnellinen lapsuus. Elämä oli selkeää ja tulevaisuuteen katsottiin toiveikkaasti. Nythän edessä on vain maapallon tuhoutuminen. 80-luku oli kaikista parasta aikaa. Rahaa oli, kaikille riitti opiskelupaikka ja töitä oli niin paljon kuin jaksoi tehdä. Se, että kaupoista ei saanut avocadoja tai vegaaniruokaa ei haitannut ketään. Nykynuorilla on edessään pätkätyöhelvetti nollatuntisopimuksineen, valtavat opintovelat, ei toivoa eläkkeelle pääsystä ja ilmastonmuutos ym. katastrofit edessä päin. Ei vainen; kyllä maailma monilla mittareilla on parempi paikka kuin ennen ja ehkä te fiksut nuoret onnistutte pelastamaan sen minkä me edelliset sukupolvet olemme lähes tuhonneet.

Ei ollut kurjaa.

Kaikki oli hyvin.

Säälin 2000-luvulla syntyneitä ja etenkin heidän vanhempiaan.

Kai sullakin on perhepiirissä joku 70 luvun nähnyt.

Ihmisten kanssa voi kato jutella.

80-luvulla peruskoulun käyneenä ei todellakaan ollut kurjaa. Oli rahaa harrastaa mitä vaan, vaikka olin keskivertoperheen pentu.

Ei ollut. Lähtisin aikakoneella heti 70-luvulle elämään lapsuuttani uusiksi.

Päinvastoin, elämä oli paljon mielekkäämpää ennen tätä känny/some-aikaa.

Ikävää etteivät jotkut ole sitä koskaan kokeneet, oikeaa elämää. 

Heh! Ei ollut ankeampaa, silloin ei ollut vielä kännyköitä, tabletteja eikä nettiä, lankapuhelimista soiteltiin. AIDS tuli tietoisuuteen vasta joskus 80- luvulla, sitä ennen elettiin ihanan moraalittomasti, 70- luvulla oli vielä jäänteitä hippiajasta mutta huumeidenvastaisuus oli hyvässä nousussa, kaikki tupakoivat kaikkialla. Musiikki oli erinomaista, huikeaa discoa, kunnon rockia ja upeita slovareita, diskoja oli joka kadunkulmassa. Liftaamalla kuljettiin paikkakunnalta toiselle katsomaan Hurriganesia tai Teddy& Tigersiä, tanssiaskelia opeteltiin Saturday Night Feveristä ja taitoja esiteltiin sitten diskoissa. Oikeuksia sai sitä enemmän mitä paremmin hoiti velvoitteensa, kiitettävät arvosanat koulussa olivat pääsylippu kaikenlaisiin rientoihin, kaikenlaista urheilua myös harrastettiin mutta vanhemmat eivät välttämättä kuskanneet näihin eivätkä varsinkaan kouluun, pitkistäkin koulumatkoista piti suoriutua itse. Ylipainoa oli tosi harvalla, tosi lihavia ei ollut, pakko oli mahtua 28- tuumaisiin farkkuihin koska isompia ei saanut muissa kuin tätimalleissa.

Ap, mitä olet tehnyt tänään?

Mitä teit viikonloppuna?

- Niinpä niin!

Ei elämä 80-luvulla kurjaa ollut, ainakaan suomalaislapselle. Riippuu tietysti yksilöllisistä olosuhteista. Arvioisin, että enemmistölle kaikkea oli tarpeeksi.

Toisaalta 80-luku länsimaisissa yhteiskunnissa yleisesti oli melko materiakeskeistä, esim. 90-lukuun verrattuna. Onhan materiakeskeisyyskin tietysti ankeaa taas toisella tavalla.

No sen muistan alakouluajoiltani 80-luvulta, että koulussa oli paljon pakottamista, piti esim. mennä saunaan pakosta uimahallissa. Toivottavasti ei enää sellasta. Oli tietynlainen yhtenäiskulttuuri, se oli ahdistavaa. 

Oli se. Kaikki oltiin varmoja että kuollaan ydinpommiin.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla peruskoulun käyneenä ei todellakaan ollut kurjaa. Oli rahaa harrastaa mitä vaan, vaikka olin keskivertoperheen pentu.

Juuri tämä, että vanhemmilla oli varaa maksaa lastensa harrastuksista jotka tuohon aikaan olivat hinnoiltaan maltillisempia kuin nykyään. Esimerkkinä tuttu perhe: Vanhemmat duunareita ja perheen kaikki kolme poikaa harrastivat jääkiekkoa.

Eipä onnistuisi tänä päivänä!

Läskit oli harvassa nuorien joukossa, joten elämä oli esteettisempää :)

Ihmiset olivat vieraanvaraisia, kauhea selviytymiskamppailu toisaalta, lakanoista ja peitoista oltiin tarkkoja.

Jos joku olikin suurpiirteinen ettei niin tarkka omastaan, kaveri ainakin oli.

Kaikki pelkäsivät ydinsotaa, mutta muuten maailma näytti valoisammalta kuin nykyään. Kaukomatkustelu oli harvinaisempaa, mutta ihmisillä oli vähemmän paineita kuin nykyään.

Noilla vuosikymmenillä ja vielä pitkälle 1990-luvullakin elämä oli yleisesti ottaen paljon leppoisampaa ja armollisempaa, kaikin puolin inhimillisempää. Nuorilla ja nuorilla aikuisilla ei tuolloin ollut läheskään yhtä rajuja suoritus-, ulkonäkö- ym. paineita, kuin mitä nykynuoret joutuvat kohtaamaan. Ilmapiiri on noista ajoista muuttunut paljon kylmemmäksi ja kovemmaksi.

Ihan turvallinen ja kiva lapsuus varakkaassa perheessä itselläni, mutta olihan tuo aika PALJON ankeampaa monella tapaa. Enkä puhu mistään ylenmääräisestä kuluttamisesta, se oli ehkä paras puoli että esim farkut maksoivat niin paljon että me varakkaatkaan ei omistettu kuin parit. Konmareiluun ei ollut tarvetta.

Mutta muutoin. Köyhyys oli kovaa etenkin stadin ulkopuolella, osalle sähkö tuli vasta. Oikeasti. Ette te osaa kuvitella sitä. Uökovesdoja ihan nprmina vakiasunnoissa, ei juoksevaa vettä. Käpylän puuvuokra-asuntoihin - kyllä, niihin idyllisiin Pohjolankadun varressa - vedet vedettiin vasta joskus 1970-luvun lopulla. Kalliossa ei ollut kylpyhuoneita monissa asunnoissa. Busseissa hasi hiki ja virtsa. Eikä töitäkään ollut, jengi muitti Ruotsiin.

Sitten pelättiin. Ydinpommia, maailmansotaa, maailman tuhoa. Kokoajan. Rooman klubi oli julkaissut tuhoennusteen joskus 1972. Kaupungit oluvat likaisia koska vrsiä eikä yehtaiden eikä keskuslämmityksen päästöjä ei putsattu. Lumi mustaa eikä uimarannoilla kaupungissa voinut uida. Paljon pahempi tilanbe kuin nyt. Totaalimahdottomuus.

Ja paljon kivaa oli kielletty. Ei ollut kesäterasseja. Ei katusoittajia, eka sai luvan joskus 1970-luvun lopulla. Aikuiset eivät päässeet tanssiravintolaan ilman kravattia ja pikkutakkia. Nuoremmille ei ollut baareja. Tavastia kun aukesi bisseä ei saanut ostaa ilman että osti voileivän koska alkoholia sai vain ruuan kanssa. Jotkut poliisit olivat vielä veteraaneja ja kärsivät sotatraumoista tai nuoremnat muuten vain väkivaltaisia nuoria kohtaan.

Kyllä moni asia on paljon paremmin nyt.

Ei se kurjaa ollut, ehkä yksinkertaisempaa ja pelkistetympää. 90-luvun alun lama-ajan muistan todella kurjana, koulussa syötiin vuorotellen puuroa ja keittoa.  Mutta kaikki ovat kasvattaneet ihmisenä ja hyvä niin :)

Menin ekalle luokalle v. 1971, muistan koulun Joulujuhlat ja sen kun harjoiteltiin tunnilla näytelmiä koulun juhlia varten. Talvella hiihdettiin ja kesällä pyöräiltiin kaverien kanssa uimarannalle. Kasvimaatakin piti kitkeä ja tehdä myös muita kotitöitä. Apu-lehdestä leikattiin paperinukkeja ja vaihdettiin kiiltokuvia kavereiden kanssa. 1980-luvulla katsottiin tv:stä Hittimittaria ja nauhoitettiin radiosta kasetille musiikkia Nuorten sävellahjasta. Ravintoloissakin oli silloin turvallisempaa käydä, ei ollut kännyköitä eikä someja. Itselleni nuo vuosikymmenet olivat parhainta aikaa jita tulee usein muisteltua..