Espanjanvesikoira? Millainen rotu on?
Kovasti mietityttää tämä rotu. Viehättää tämä rotu sen ulkonäön, koon ja monipuolisuuden vuoksi. Mutta me haemme ihan kotikoiraa. Jotkut sanoo et hyvin vaativa koira eikä voi olla ihan pelkkä kotikoira. Naapurissa on espnajanvesikoira ja se on ainakin mainio tapaus. Kiltti ja energinen. Onko teillä kokemuksia?
Kommentit (8)
Mulla on lahden koiran kokemus. Voi olla ihan kotikoirana, niin meillä kumpikin on ollut, ei tarvitse sen enempää aktivointia kuin moni muukaan rotu. Rotuna on vaativampi kuin moni mui, varsinkin urosvesikoirat ovat aika jäpäköitä tapauksia, joten siis heti alusta pitää totuttaa todella hyvin muihin koiriin, aika monet ovat koira-aggreja, kuten oma 15-vuotiaaksi elänyt uroskoirani. Eli siis uroksista tosi monet ja nartuistakin monet ovat dominoivia luonteeltaan ja monet lisäksi arkoja. Omani oli arka dominoiva ja kyllä me monet ongelmakoirakoulut käytiin.
Mutta niin on monet muutkin rodut. Kannattaa mennä koiratapaamisiin. Espanjanveskoirat on monasti tosi koirasosiaalisia oman rotunsa kanssa.
Karvaa ei lähde ellei koira sitä itse nyhdä irti. Karva leikataan kokonaan alas muutaman kerran vuodessa, ei saa harjata turkkia. Terveystilanne on aika hyvä. Toisella koirallani oli autoimmuunisairaus, josta huolimatta eli siis pitkän elämän ja tämä autoimmuunisairaus ei ollut rotuominaisuus vaan sattuma. Toinen nyt 14-vuotias on ollut tosi terve, mutta puolitoista vuotta sitten leikattiin rintasyöpä, ei ollut levinnyt, sekään ei ole rotuominaisuus.
Rakenteeltaan terve, paitsi joiltain puuttuu häntä. Itse en sellaista ottaisi, koska ainakin ennen sanottiin, että jos on häntäanomalia niin voi olla selkäranka-anomalia myös. Enkä halua tukea epänormaalin rakenteen esiin jalostamista.
Yhdellä suurella kasvattajalla oli ongelmia raha-asioiden hoidossa ja oli ainakin välillä rekisteröintikiellossa, kennelliitosta varmaan kysymällä saat nimen, niin osaat välttää.
Hermostuneisuutta esiintyy ja tosiaan paljon aktiviteettia tarvitsee. Eivät välttämättä helppoja.
Itse tunnen kaksi kyseisen rodun narttukoiraa. Kumpikaan ei ole täysin "normaali". Toinen todellinen räyhääjä, joka ei siedä yhtään muita koiria vaan alkaa raivota heti jos näkee varsinkin toisen nartun. Pyörii ja hössöttää hihnassa. Jos koira on liikkeellä tiedämme heti paeta pois oman koiran kanssa. Muuten sitten välillä juttelen omistajan kanssa kun olen liikkeellä ilman omaa koiraa. Toinen kyseisen rodun edustaja on puolestaan hyvin arka. Räksyttää usein pelokkaana kaikkea. Tulee jotenkin muiden koirien kanssa toimeen, mutta arastelee kaikkea.
Tuo arkuus tuntuu olevan luonteista rodulle. Kovia räkyttämään kaikkea ja kaikkia. Normaalit tapaukset on kovin harvassa, valitettavasti.
2 jatkaa. Mun toinen espanajanvesikoira on kiltti, koirasosiaalinen ja energinen narttukoira, hänen isänsä oli myös kiltti ja koirasosiaalinen. Ensimmäiseksi koiraksi en suosittele urosta, mieluummin narttu ja pitäisi päästä tapaamaan ne vanhemmat, että ovat sieltä kiltimmästä päästä.
Arka, varautunut. Paljon sairaita yksilöitä, outoja autoimmuunisairauksia. Kaikki omat koirat jääneet lyhytikäisiksi.
En ole vielä tavannut kivaa espanjanvesikoiraa, hoidan muiden ihmisten koiria. Tätä rotua en mielellään hoida, ovat järjestäin tosi arkoja ja epäluuloisia. Vaikeita hoidettavia, en tunne oloani turvalliseksi kun tuon rodun edustaja kotonani on. Haukkuvat ulkonakin kaikki ihmiset jotka vähän erehtyvät vilkaisemaan. Ei kiva rotu tästä arkuudesta johtuen, vähän sama lagottojen kohdalla.
Todella suuret vaihtelut tuntuu olevan tuossa rodussa. Löytyy iloisia tapauksia mutta myös paljon sairaita ja suoraan sanoen luonnehäiriöisiä. Ei taida olla helpoimmasta päästä tosiaan, onko joku espanjalainen luonne sitten syynä :P