Ihan aikuisten oikeasti: miksi ette imetä pikkuisianne?
Monen monet tutkimukset puoltavat imetyksen vertaansa vailla olevia etuja: älykkyys kasvaa, suun motoriikka kehittyy oikein, verisuonisairauksilta säästytään, rintasyövän ehkäisy.... Ja silti suurin osa äideistä lopettaa imetyksen heti kun ensimmäinen seinä nousee vastaan :( Missä on tämän päivän äitien sisukkuus ja äidinvaisto?
Kommentit (41)
ja noista helvetin hyvistä äidinmaidon suojista pöpöjä vastaan on ihan turha alkaa pupeltaa. tuttavan täysimetetty 3viikkonen on teholla rs-viruksen kourissa, se siitä suojasta.
SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA.... huomatkaa oikein näiden vastaajien aggressiivinen sävy vastauksissaan. Mahtaa heitä harmittaa kun oma imetys ei onnistunut....
saatanan tollo tajuta, että vaikka sä utareillas ruokkisit kaikenmaailman kakarat, niin se ei onnistu kaikilta!! Minä en ainakaa päättäny olla ruokkimatta lastani omalla tissillä. Lapsi on täysin pulloruokittu syistä jotka jätän mainitsematta. Nyt puoltoistavuotias, eikä o sairastanu yhtikäs mitään! Se siitä vastustuskyvystä, jonka saa vain kun imee tissiä.
ja kyllä, imetin, ja vihasin sitä, onneksi lapsella todettiin allergia ja lääkäri kielsi imettämisen.
kirjoittaisit: miksi jotkut äidit eivät yritä imettää pikkuisiaan.
Ei imetyksen takia kannata uhrata omaa mielenterveyttään. Jos on yrittänyt parhaansa ja aina tulee seinä vastaan niin kyllä ne vauvat ihan tutkitusti kasvavat sillä korvikkeellakin.
Itse kyllä imetin pikkuistani. Jopa ihan niin kauan, ettei ollut enää kovin pikkuinenkaan. ( :
Ja kyse ei ollut siitä, etteikö olisi yritetty. Ne, joiden imetys sujuu mutkitta, luulevat että se on yhtä helppoa kaikilla ja kuvittelvat että muut vain eivät viitsi. Ole onnellinen, että sinulla se onnistui. Kai jokainen äiti antaisi lapselleen parhaan mahdollisen alun, jos se olisi mahdollista. Siihen ei tarvita syyllistämistä enää enempää, sitä syyllisyyttä kantaa (ihan syyttä) muutenkin.
Sen verran kertoisin, että meidän pulloruokitut lapset ovat erittäin terveitä, sairastavat huomattavasti vähemmän kuin tunnollisesti imetetyt serkkunsa.
Vierailija:
SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA.... huomatkaa oikein näiden vastaajien aggressiivinen sävy vastauksissaan. Mahtaa heitä harmittaa kun oma imetys ei onnistunut....
Mua todella harmittaa että imetys ei onnistunut. Mutta harmittaako sua, kun mun lapset ovat silti terveitä? vai olisiko vahingonilo vielä suurempi jos lapseni voisivat huonosti, ja sairastelisivat paljon?
Tyhmä en ole, vaikka imetys ei onnistunut niin kuin olisin toivonut ja halunnut. Huomaan kuka on ilkeä typerys ja kuka ei?
Ensimmäinen - täysimetys 3kk- jonka jälkeen minusta tuntui, että maito loppui. Olisi varmaan riittänyt, muttei riittänyt tuoreella äidillä usko. Toinen lapsi- ISO- imetystä 3 vrk ja maistattelua 3 kk- molemmilla usko lopussa maidon riittävyyteen! Kolmas lapsi- maito riitti 1 vuoden ikään loistavasti- kummaltakaan ei loppunut usko siihen, etteikö tästä mitään tule.
Kaikella hyvällä- tänä päivänä varmasti kaikilla on tieto siitä, että imetys on hyvästä, aina se ei ole hyvästä eikä se aina onnistu, vaikka sitä kuinka haluaisi ja yrittäisi. Joskus tuntuu siltä, että parasta olisi, jos ei edes yrittäisi. Syitä on monia, eikä saman äidin samat rinnnat toimi niin kuin haluaisi.
Mun mielestä on täysin ok olla imettämättä, en itse kokenut lyhyestä imetyksestä mitään omantunnontuskia. Onko se tämä nettiaika vai ovatko äidit jo ennen tätä pyrkineet täydellisyyteen mm. imettämällä?
Vierailija:
SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA.... huomatkaa oikein näiden vastaajien aggressiivinen sävy vastauksissaan. Mahtaa heitä harmittaa kun oma imetys ei onnistunut....
Imetin molempia 1vuoden ja olen silti sitä mieltä, että kenenkään imettämiset ei kuulu muille! Mikä h-tin tarve joillakin täällä on nostaa omaa egoaan, äitinä???
Vierailija:
En ole koskaan ennen törmännyt vastaavaan keskusteluun!
Vierailija:
Ja silti suurin osa äideistä lopettaa imetyksen heti kun ensimmäinen seinä nousee vastaan :( Missä on tämän päivän äitien sisukkuus ja äidinvaisto?
kahden ensimmäisen aikaan vielä toskasin ja epäonnistuin, vauvat eivät saaneet oikeata otetta rinnastani vaikka kuinka apua siihen pyysin.
Sitten tuli rintaleikaus joka vei imetyskyvyn kokonaan.
Kahden seuraavan kanssa olen ollut ILOINEN kun se toskaaminen ja vauvan huutaminen on ollut muisto vain!! EN SIIS HARMITTELE PÄTKÄÄKÄÄN.
Ei imetys ole mikään autuaaksi tekevä juttu kaikille, toiset valittaa kun saaistua tissi suussa illasta toiseen, ei toivoakaan esim. kyläilystä pikkuvauva-aikana imetysmaratonien kanssa, vauva on " vaativa" ja kitisevä
Pullovauva ei ole kitisevä ainakaan ruoan saamisen hankaluuksien vuoksi!! Läheisyyttä saa pullon kanssa ihan samalla tavalla kuin rinnankin, useimmiten minä jaksan koko syönnin ajan katsoa lastani ja hymyillä, mites maratonimettäjä? katsooko Telkkaria tai kirjaa? Että puolensa ja puolensa.
Minusta tämä on taas niin turhaakin turhempi keskustelu, kuten jo on mainittu nykyisin kaikki varmasti tietää imetyksen edut ja muut blaa blaat ja tämä keskustelu on käyty täällä viimeisen vuoden aikana ainakin neljästi...
imettäjällä on kysellä toisten imettämättömyyttä? en ymmärrä
t. imettänyt, muttei sen vuoksi parempi ihminen/äiti kuin muutkaan
Ja monet ajattelee varmasti tekevänsä vain oikein, kun antavat huutavalle vauvalleen korviketta kahden tunnin " imetysyrityksen" jälkeen. (sana imetysyritys on lainausmerkeissä siksi, koska äiti ajattelee, että se on vaan yritys, mutta oikeasti vauva kyllä saa maitoa, mutta äiti ei usko sitä, koska kitinä ei lakkaa!)
Ajattelen, että pulloon herkemmin turvautuvat ovat myös äitejä, jotka eivät halua, että vauva itkee.
Itse en imettämisesti heti hirveästi pitänyt, varsikin esikoisen kohdalla se oli jotenkin vaikeaa ja toivoin salaa, että " maito loppuisi" ! Niin ei kuitenkaan käynyt ja imetin noin 7 kuukautta esikoista. Muita lapsia olen imettänyt kaikkia yli vuoden lähinnä mukavuussyistä, jotka tajusin oikeastaan vasta toisen lapsen imetyksen kohdalla.
täällä joskus sanoi että imettäisivätpä kaikki, loppuispahan ainakin maitoallergiat... hehheh, tähän en voinut muuta kuin nauraa tälle tyhmälle himoimettäjälle joka ei allergioista tietänyt pätkääkään.
" kahden tunnin imetysyrityksen" jälkeen? ÄIDIN VAI LAPSEN?
Syy oli lapsen suulakihalkio. Pullolla siis mentiin. Pumppasin, syötin 1-1,5 h, pesin välineet, pumppasin, syötin... Äiti ja vauva itkivät kun pullolla syödessä meni paljon ilmaa mahaan. Niin mielelläni olisin imettänyt!
Minä en pystynyt. Olisin halunnut. Olin ommellut 2 imetystyynyäkin valmiiksi odottamaan. Alatiesynnytys meni vähän pieleen, oli 2 viikkoa vuoteen omana ja mies hoiti vauvaa. Maito ei noussut lääkityksestä ja säännöllisestä pumppailusta huolimatta. Tyynyt meni kiertoon lähes käyttämättöminä.