Ihan aikuisten oikeasti: miksi ette imetä pikkuisianne?

äidinmaito ja korvike, samaa paskaa eri paketissa sanon minä.

suojaa tauteja vastaan, kyllä joo suojaa... onhan näitä tapauksia varmaan kourallinen.

Tosin takana kneljä alatiesynnytystä ja kokemusta. Kävelin seuraavana aamuna keskolaan ja kyllä tuntui matka pitkältä, piti ihan levätä välillä kun tuntui pyörtyvän. Laikkauspäivänä olin pyörätuolilla katsomassa, ehtona oli että käyn kävellen vessassa!

Puoli vuotta kuiteskin lypsin maidot itse, mutta sitten luovutin ja siirryin korvikkeisiin.

ymmärrät vasta kun tilanne tulee sinulle itsellesi eteen. Sitä ennen et tule ymmärtämään, koska et edes halua.



Kiitos sinunlaistesi äitien, saa moni imetyksessä epäonnistunut tuntea aivan turhaa syyllisyyttä ja häpeää. Et varmaankaan ole valmis ottamaan vastuuta siitä, että sinun ja muiden kaltaistesi takia odottajat ja tuoreet äidit tuntevat valtavaa painetta imettämisestä ja kamalaa stressiä, ellei se sujukaan odotetusti.



Suurempi ongelma, kuin kenenkään imettäminen tai imettämättömyys on tämä kamala asenne ja kulttuuri, joka nuorien äitien keskuudessa vallitsee: kilpailu! Miksi ei haluta olla toistemme tukena? Nytkin todella mietin, että mikä ap:ta motivoi tähän aloitukseen. Ehkä ap haluaa kertoa?

ei kertaakaan missään taudissa ole ollut.

toisin kuin tuntemani rintamaitolapset, flunssia flunssien perään, korvatulehduksia, viruksia... siinäpäs ap kehuskelet, mun korvikevauva ei oo ollut vielä koskaan kipeä. onkos sun vauva?

Infektiokierteessä olevat ovat lähes poikkeuksetta pitkään imettettyjä. TIlastot toki puhuvat toista, mutta käytäntö selvästi toista. Sama kokemus myös kollegoilla, kun heidän kanssaan olen keskustellut.

Kovasti olen jo etukäteen pelännyt korvatulehduksia ja flunssia, kun tätä nuorempaa en imettänyt kuin 3kk osittain.



Neuvotatäti totesi saman, että hän ei näe minkäänlaista yhteyttä omassa työssään imetyksen ja lapsien sairastelun välillä, vaikka on tietysti lukenut aiheesta tehdyt tutkimukset. Pikemminkin päinvastoin.



Minua se tavallaan huojensi, tavallaan ei. 1v5kk imetetty esikoinen kun taas sairastaa jatkuvasti.

Esikoista imetin reilu puolivuotta, ja hänellä todettiin 7-vuotiaana astma. Kuopusta en pystynyt tietyistä syistä imettämään kuin 3 viikkoa. Nyt on terve 7-vuotias. Ei ole kuin muutaman antibioottikuurin syönyt, tosin ei esikoinenkaan astman lisäksi pahemmin ole sairastellut.



No, nyt on kolmas masussa. Mä en edes jaksa miettiä koko imetystä pahemmin vielä, sen tiedän että jos onnistuu pitkään, niin kiva, ja jos ei, niin ei se mitään, mennään sitten korvikkeella eteenpäin. Huonoa omaatuntoa en ole ikinä potenut, enkä aio sitä tehdä kolmannekaan kohdalla.

Kun itse sain ensimmäisen lapsen (18v) olin niin nuori, että uskoin asoiden hoituvan omalla painollaan, enkä lukenut juurikaan opuksia enkä nettiä (jota ei oikeastaan vielä ollutkaan). Kun sain toisen lapsen, olisin lukenut, jos olisi ollut aikaa, mutta 2-vuotias esikoinen vie liikaa huomioita. NYT KUN OLEN JO VANHA (31) ja olen saanut iltatähden, en juurikaan lue ja jos luen, niin suhtaudun suurella sydämellä ja huumorilla näihin keskusteluihin. Toivon, että jokainen näitä lukeva äiti osaa suhtautua kaikkiin näihin keskusteluihin sillä omalla itsevarmuudellaan mikä meille kaikille luodaan, olipa tapa millä vanhemmiksi tullaan mikä hyvänsä (biologinen/adopitio) ja imettettääkö vai ei, oli syy mikä hyvänsä.



Harvoin täällä törmää pyyteettömään avunantoon/ vertaistukeen jota meistä vanhemmista jokainen jokus kipeimmin tarvitsisi.



Lämpimiä ajatuksia kaikille äideille ja isille, sekä niille kaikille ihanille lapsille, jotka eivät voi sille mitään, että vanhemmat on joskus vähän " tonttuja" .

T: Tonttu vanhempi=)

Jos oli, niin mitäköhän alaa minun kannattaisi opiskella? Kysyy nro. 40.

Vauva ekat 3kk sairaalassa, 2kk hengityskoneessa. Pääsin yrittämään imetystä ekan kerran kun vauva n.2kk. Osasi jopa imeä! Mutta ei tarpeeksi tehokkaasti, ja keuhkosairaana ei kauheasti saanutkaan.

Pumppasin maitoa sen verran kun tuli 3kk.



Pitäisikö jotenkin potea syyllisyyttä että lopetin imettämisyrityksetkin? Hah.

Minulla raskausmyrkytys eikä maitoa tullut vaikka kuinka pumppasin.

Olin ihan raatona itsekin kahden kuukauden saairaalajakson jälkeen. Aikani pumppasin kunnes totesin, että pitää saada oma terveys kuntoon eikä pumppailla yökaudet maitoa - muuten henki menee lopullisesti.

Ei ap halua ymmärtää, että jonkun toisen tilanne on voinut olla eri kuin hänen.



Ei näille pätemisen tarpeesta kärsiville kannata mitään selittää. Paras vastaus tällaisiin kyselyihin on, kun kasvattaa omat lapsensa terveiksi aikuisiksi.

pysty ymmärtämään, että kaikissa olosuhteissa ei pystytä täydelliseen suoritukseen - on äitejä ja lapsia, joilta imetys ei vaan suju - siitä ei kannat tehdä elämää suurempaa asiaa.



Myös muuten kuin narsismin vuoksi itsetuntovaurioiset äidit ovat ylen määrin huolissaan toisten ihmisten tekemisistä.

Vierailija:

Ei ap halua ymmärtää, että jonkun toisen tilanne on voinut olla eri kuin hänen.

Ei näille pätemisen tarpeesta kärsiville kannata mitään selittää. Paras vastaus tällaisiin kyselyihin on, kun kasvattaa omat lapsensa terveiksi aikuisiksi.

he eivät oman defenssimekanisminsa vuoksi pysty vastaanottamaan tietoa, joka on haitaksi heidän omnipotenssilleen, aivan samalla tapaa kuin kaksivuotiaskaan.

Miksi sinä haluat syyllistää äitejä, jotka eivät pystyneet imettämään? Sanot, että heitä taitaa kaduttaa (en nyt muista mitä sanaa käytit) kun eivät pystyneet imettämään.



Minua kyllä tavallaan surettaa se, etten voinut imettää (olin aina haaveillut siitä, että imettäisin ainakin vuoden). Yritin imettämistä 2 viikkoa itkun kanssa ja hälytin neuvolan tätinkin kotiini 2 kertaa. Neuvolan tädin kehoituksesta sitten luovuin imettämisestä ja aina kun joku kysyi vauvastani ja siitä, että mitenkäs menee...riittääkö maito niin täytyi mennä syrjemmälle itkemään...



Minulla oli ongelmana se, että nännini eivät kestäneet edes rintakumien kanssa vaan vauva sai enemmän verta kuin maitoa (yritettiin kaikki voiteet ja sitruunamehut ja vain toisen rinnan käyttö toista " parannellessa" , mutta mikään ei auttanut. Tämän johdosta vauvan kakka oli mustaa ja neuvolan tädin mielestä piti nyt ajatella käänteisesti, eli vauvan paras oli nyt se, etten imettänyt. Se otti henkisesti koville.



Ajan myötä asian ymmärsi ja tajusi, että kuinka julmia imetys" terroristit" voivat tuoreelle äidille olla. Ei se mene aina niin, että jokainen pystyy imettämään jos vain tosissaan yrittää.

että tk-lääkäri ei ole opiskeluaikanaan ymmärtänyt, mikä on tieteellisen tutkimuksen ja " minä ja kollegat" -tyyppisen kokemuksen ero. Lääketieteen tutkimusparadigma on kehittynyt satojen vuosien aikana ja sitä ovat kehittäneet miljoonat asiantuntijat. Jos " minä ja kollegat" -tyyppinen yleistäminen olisi pätevin vaihtoehto, sitä kai käytettäisiin nykyisten tutkimuksen periaatteiden sijaan.

Vierailija:

Infektiokierteessä olevat ovat lähes poikkeuksetta pitkään imettettyjä. TIlastot toki puhuvat toista, mutta käytäntö selvästi toista. Sama kokemus myös kollegoilla, kun heidän kanssaan olen keskustellut.

Siksi minusta onkin kohtuutonta, että aina joku (provo?) haluaa kääntää puukkoa selässä :-/ Asiallista keskustelua ei koskaan voi näin tärkeästä asiasta käydä liikaa, mutta jokainen asiaton aloitus aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Imetyksen edut ovat kiistattomia, aika harva niitä vakavissaan kyseenalaistaa. Onneksi silti lapsen terveys ja onnellisuus on monesta muustakin seikasta kiinni kuin vain siitä, onko häntä imetetty vai ei! Tuuristakin.



On luonnollista, että jos asia on itselle kipeä, täytyy se pystyä jotenkin kääntämään omaksi eduksi - tyyliin " minun korviketta saaneet lapseni ovat terveempiä kuin naapurin täysimetetyt vauvat" tai " minä olen parempi äiti, koska olen hampaat irvessä uhrautunut imetyksen eteen ja omistanut suunnilleen koko vauva-ajan vain sille" . Kumpikaan ajattelumalli ei ole terve, mutta inhimillinen kyllä. Eli joko ap on provo tai sitten hänen on täytynyt kärsiä kamalasti imetyksestä. Tai sitten hän on harvinaisen empatiakyvytön, eikä ymmärrä yhtään, miltä imetyksessä epäonnistuminen voi tuoreesta äidistä ilman muiden syyllistämistäkin tuntua :( Häpeäisit, ap.

Vierailija:

Itse en tunne yhtään äitiä, jota imetyksen epäonnistuminen ei olisi ollenkaan surettanut.