Oletteko jääneet ikävöimään/katumaan toteutumatonta suhdetta?

Tälläkin hetkellä ikävöin toteutumatonta suhdetta. Mies on varattu, joten suhde ei toteudu.

Kyllä. Tilanne sellainen, että minulla on kys. henkilöön himo ja lähellä on todella hyvä olla, mutta samaan aikaan pahaenteinen olo. Ja että jos yrittäisimme seurustella oikeasti, niin homma kaatuisi varmaan alkutekijöihinsä.

Luultavasti pukkaisin jo horsmaa jos olisin jäänyt murehtimaan kaikkia mokaamiani mahdollisuuksia syvemmin.

Ikävöin sitä että en voi olla mitenkään miehen kanssa, johon olen oman puolisoni lisäksi ollut todella ihastunut. Haluaisin saada 2 miestä, vaikka tiedän ettei se ole mahdollista. Kaikenmoista voi elämässä ikävöidä, vaikka tietää että kaikkea ei voi saada. Olisin siis halunnut viettää aikaa tuon toisen miehen kanssa (kaikille mahdollisilla tavoilla), mutta eihän se kummankaan perheelle olisi käynyt.

En murehdi, mutta joskus kyllä mietin yhtä nuoruuden aikaista ihastustani. Törmään mieheen aina silloin tällöin, juttelemme ja jotakin välillämme on vieläkin, mutta minä olen varattu. Viimeksi kun näimme, niin mies oli vapaa ja ei hän ole koskaan mitään ehdottanut ja minä en tietenkään myös, vaan olemme pitäneet jutun ihan asialinjalla ja kuulumisissa. Olin 16 vuotias, kun olin häneen ihastunut ja nyt olen jo yli nelikymppinen. Ehkä joskus?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tilanne sellainen, että minulla on kys. henkilöön himo ja lähellä on todella hyvä olla, mutta samaan aikaan pahaenteinen olo. Ja että jos yrittäisimme seurustella oikeasti, niin homma kaatuisi varmaan alkutekijöihinsä.

Millainen pahaenteinen olo? Onko se vain jotain pelkoasi? Oletko yrittänyt puhua sen ihmisen kanssa tuosta tunteestasi? Osaatko yhtään selittää tarkemmin? Kysyn, koska olen ehkä ollut vastaavassa tilanteessa toisena osapuolena ja haluaisin ymmärtää.

Se jäi kaivamaan ku puoliso jäi 6v suhteen jälkeen palaamatta ulkomaan harjoittelusta.

Ei koskaan kertonut miksi, vaikka nykyään on ko. maassa naimisissa.

Kyllä. Olin tosi ihastunut ihanaan mieheen. Meillä oli jotain säpinääki. Olin yötäki vieressä. Tulkitsimme toistemme sanoa ja eleitä väärin, joten juttu kuoli kokoon. Haluaisin mennä juttelemaan ja selvittää mitä tapahtui, mutta en viitsi. Jutusta jo 5 vuotta. Molemmat seurustellaan tahoillamme, mutta on todellaki "the one who got away".

En. Mies osoittautui äässholeksi, joten olen tyytyväinen etten tehnyt elämäni suurinta virhettä.

Kyllä. Klassinen ensirakkaus luokkakaverin kanssa yläasteella. 

Oli 15v välissä ettei edes nähty sattumalta, mutta elämä yllättää. SATTUMALTA molemmat asutaan nyt 600km päässä lähes naapureina ja nähdään lähes joka päivä. Ollaan naurettu tällä sattumalle niin paljon ja mietitty onko tässä kohtalo pelissä. Molemmilla on ydinperheet ja ei ihan heti tule mieleen mennä niitä rikkomaan. Meidän välillä on kuitenkin vahvaa kemiaa ja 8kk ollaan tässä taisteltu sitä vastaan mennäkkö pidemmälle vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Klassinen ensirakkaus luokkakaverin kanssa yläasteella. 

Oli 15v välissä ettei edes nähty sattumalta, mutta elämä yllättää. SATTUMALTA molemmat asutaan nyt 600km päässä lähes naapureina ja nähdään lähes joka päivä. Ollaan naurettu tällä sattumalle niin paljon ja mietitty onko tässä kohtalo pelissä. Molemmilla on ydinperheet ja ei ihan heti tule mieleen mennä niitä rikkomaan. Meidän välillä on kuitenkin vahvaa kemiaa ja 8kk ollaan tässä taisteltu sitä vastaan mennäkkö pidemmälle vai ei. 

Älä ees yritä valheenpuolikastakaan, etteikä kettu ole käynyt kolossa.

Jo pelkkä tyyli kirjoittaa asiasta tuoksuu niin valheelle, että kävin täällä kotona omankin ikkunan tuulettaakseni avaamassa...

On eräs. Mutta koska olen muutenkin haaveilulinjalla ja ajattelen että asiat etenee luonnollisesti jos on edetäkseen niin ok.

Haluan hyvän, vastavuoroisen suhteen jossa tulen kuulluksi ja nähdyksi. Haluan samaa lapselleni ja koirallenikin.

Kieltäydyn kohteliaasti suorittamasta mitään.

Jos mies on sinut itsensä kanssa, ilo, lämpö, rauha ja turva, MYYTY!

🤗🤗🤗🤗🤗🤗

Ja tällä hetkellähän en ole edes vuokrattu...

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tilanne sellainen, että minulla on kys. henkilöön himo ja lähellä on todella hyvä olla, mutta samaan aikaan pahaenteinen olo. Ja että jos yrittäisimme seurustella oikeasti, niin homma kaatuisi varmaan alkutekijöihinsä.

Millainen pahaenteinen olo? Onko se vain jotain pelkoasi? Oletko yrittänyt puhua sen ihmisen kanssa tuosta tunteestasi? Osaatko yhtään selittää tarkemmin? Kysyn, koska olen ehkä ollut vastaavassa tilanteessa toisena osapuolena ja haluaisin ymmärtää.

Varmaan ihan realistista pelkoa. Tunnen, että hän tykkää minusta, mutta tiedän hänen mm. valehtelevan ihmisille aika kepeästi, joten en itse halua kehittää mitään luottamusta vaativaa juttua.

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin sitä että en voi olla mitenkään miehen kanssa, johon olen oman puolisoni lisäksi ollut todella ihastunut. Haluaisin saada 2 miestä, vaikka tiedän ettei se ole mahdollista. Kaikenmoista voi elämässä ikävöidä, vaikka tietää että kaikkea ei voi saada. Olisin siis halunnut viettää aikaa tuon toisen miehen kanssa (kaikille mahdollisilla tavoilla), mutta eihän se kummankaan perheelle olisi käynyt.

Minulla on sama tilanne työkaverin kanssa. Lapsia ei tosin ole kellään osapuolella.

Rakastan omaa kumppania, ja vaikka meillä menee nyt huonommin, niin haluan tehdä kaikkeni että suhde saadaan elpymään. Meidän ongelmatkin on täysin ratkottavissa, sillä rakkautta ei puutu kummankaan puolelta. Nyt on vain vähän huonompi vaihe menossa.

Samaan aikaan on sitten tämä työkaveri, jonka kanssa tunnen samanlaista hengenheimolaisuutta kun oman kumppanin kanssa. Tunnen, että hän tarvitsee ensisijaisesti nyt ystävää. Minä voisin olla hänelle se ystävä, mutta tietoisesti en vietä kanssaan aikaa työajan ulkopuolella, sillä tiedän että hän on myös ihastunut minuun. Kunnioittaa kuitenkin suhdettani, eikä ylitä mitään rajoja. Liian iso riski alkaa kaveeraamaan liikaa, koska pelottaa että lopulta rakastun. Meillä on hyvin samanlainen tapa katsoa maailmaa.

Aika riipivä tunne. Etenkin, kun en voi puhua tästä kellekkään. Ainoa joka tietää ihastuksestani on tämä ihastus. Joskus toivoisin, että voisin olla molempien kanssa romanttisessa suhteessa. Minulla kyllä riittäisi rakkautta kahdelle. En kuitenkaan lähde moista ehdottelemaan, pitävät vielä hulluna.. :)