En ymmärrä katumusta tai kiitollisuutta

Entäpä kiitollisuus siitä, kun joku tekee jonkun asian puolestasi? Tunnetko sitä?

Minulla on ihan samat ajatukset ap. Lisään vielä omalta kohdaltani, että en ihan ymmärrä sitä miten ollaan onnellisia toisen puolesta. En tietenkään jätä onnittelematta ja kohteliaasti, tai jopa uteliaasti, kyselen kun jonkun kohdalla tapahtuu jotain hyvää. Mutta en minä silti tunne sisälläni mitään.

Sulla ei taida olla tunne-elämä ihan kondiksessa, ap. Katumus nyt ainakin on perustunne jota tuntevat muutkin kädelliset kuin ihminen.

Minusta kuulostaa, että sulla ei ole kaikki kunnossa. Kun nyt suoraan kysyt, niin mun mielestä sulla voisi olla jotain autismin kirjon tyyppistä meneillään. Nuo ovat kuitenkin ihan perusasioita, mistä kerroit.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kiitollisuus siitä, kun joku tekee jonkun asian puolestasi? Tunnetko sitä?

En kai varsinaisesti? Olen iloinen, että minun ei tarvitse tehdä sitä itse (paitsi jos oikeasti olisin halunnut tehdä sen itse). Saatan olla yllättynyt ystävällisestä eleestä, jos en odottanut sitä. Tai ärtynyt, jos tämä johtaa siihen, että kys. palveluksen tekijä odottaa jotain puolestaan minulta. En ehkä varsinaisesti ole kiitollinen. Jos olen pyytänyt apua, olen tyytyväinen, että sain tahtoni läpi. Jos en ole pyytänyt apua, alkaa aivot raksuttaa, että mikä on syy sille, että sain apua pyytämättä ja mikä on sen seuraus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kiitollisuus siitä, kun joku tekee jonkun asian puolestasi? Tunnetko sitä?

En kai varsinaisesti? Olen iloinen, että minun ei tarvitse tehdä sitä itse (paitsi jos oikeasti olisin halunnut tehdä sen itse). Saatan olla yllättynyt ystävällisestä eleestä, jos en odottanut sitä. Tai ärtynyt, jos tämä johtaa siihen, että kys. palveluksen tekijä odottaa jotain puolestaan minulta. En ehkä varsinaisesti ole kiitollinen. Jos olen pyytänyt apua, olen tyytyväinen, että sain tahtoni läpi. Jos en ole pyytänyt apua, alkaa aivot raksuttaa, että mikä on syy sille, että sain apua pyytämättä ja mikä on sen seuraus. Ap

Kuulostais äkkiseltään siltä, että empatia ja yleisemmin asioiden näkeminen toisten ihmisten perspektiivistä ei ehkä kuulu vahvuuksiisi.

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei taida olla tunne-elämä ihan kondiksessa, ap. Katumus nyt ainakin on perustunne jota tuntevat muutkin kädelliset kuin ihminen.

Niin, ilmeisesti katumuksesta on se hyöty, että virheestä jää tunnejälki, minkä seurauksena samankaltaisessa tilanteessa toimintatapa voi olla seuraavalla kerralla eri. Mitään itseisarvoa en siinä näe, eli jos joku on loukannut minua (tahallaan) ja katuu, niin en helly anteeksiantoon tai sääliin ilman teon hyvittämistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kiitollisuus siitä, kun joku tekee jonkun asian puolestasi? Tunnetko sitä?

En kai varsinaisesti? Olen iloinen, että minun ei tarvitse tehdä sitä itse (paitsi jos oikeasti olisin halunnut tehdä sen itse). Saatan olla yllättynyt ystävällisestä eleestä, jos en odottanut sitä. Tai ärtynyt, jos tämä johtaa siihen, että kys. palveluksen tekijä odottaa jotain puolestaan minulta. En ehkä varsinaisesti ole kiitollinen. Jos olen pyytänyt apua, olen tyytyväinen, että sain tahtoni läpi. Jos en ole pyytänyt apua, alkaa aivot raksuttaa, että mikä on syy sille, että sain apua pyytämättä ja mikä on sen seuraus. Ap

Kuulostais äkkiseltään siltä, että empatia ja yleisemmin asioiden näkeminen toisten ihmisten perspektiivistä ei ehkä kuulu vahvuuksiisi.

Mielestäni osaan kyllä hyvin ajatella toisten vinkkelistä, mutta empaattinen en välttämättä ole. Ap

Asperger?

Psykopatia todennäköisesti. Eivät kaikki psykopaatit jaksa toisia ihmisiä vihata, he ovat vain tarpeettomia jos heistä ei suoranaisesti hyödy. Ap on sellainen. Kunhan ap ymmärtää olla alkamatta parisuhteeseen eikä perusta perhettä niin kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei taida olla tunne-elämä ihan kondiksessa, ap. Katumus nyt ainakin on perustunne jota tuntevat muutkin kädelliset kuin ihminen.

Niin, ilmeisesti katumuksesta on se hyöty, että virheestä jää tunnejälki, minkä seurauksena samankaltaisessa tilanteessa toimintatapa voi olla seuraavalla kerralla eri. Mitään itseisarvoa en siinä näe, eli jos joku on loukannut minua (tahallaan) ja katuu, niin en helly anteeksiantoon tai sääliin ilman teon hyvittämistä. Ap

Onko pyyteetön rakkaus sulle myös vieras asia? Entä jos vaikka koiranpentu puraisee sinua tahallaan varpaasta, oletko sille vihainen ikuisesti koska koiranpentu ei osaa pyytää anteeksi tai hyvittää tekoaan mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kiitollisuus siitä, kun joku tekee jonkun asian puolestasi? Tunnetko sitä?

En kai varsinaisesti? Olen iloinen, että minun ei tarvitse tehdä sitä itse (paitsi jos oikeasti olisin halunnut tehdä sen itse). Saatan olla yllättynyt ystävällisestä eleestä, jos en odottanut sitä. Tai ärtynyt, jos tämä johtaa siihen, että kys. palveluksen tekijä odottaa jotain puolestaan minulta. En ehkä varsinaisesti ole kiitollinen. Jos olen pyytänyt apua, olen tyytyväinen, että sain tahtoni läpi. Jos en ole pyytänyt apua, alkaa aivot raksuttaa, että mikä on syy sille, että sain apua pyytämättä ja mikä on sen seuraus. Ap

Kuulostais äkkiseltään siltä, että empatia ja yleisemmin asioiden näkeminen toisten ihmisten perspektiivistä ei ehkä kuulu vahvuuksiisi.

Mielestäni osaan kyllä hyvin ajatella toisten vinkkelistä, mutta empaattinen en välttämättä ole. Ap

Ainakin nuo esimerkit, joita annoit, eivät kuulosta siltä. Kuulosti, että ajattelet ennemmin sitä, miten asiat vaikuttavat sinuun kuin sitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat ja tuntevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei taida olla tunne-elämä ihan kondiksessa, ap. Katumus nyt ainakin on perustunne jota tuntevat muutkin kädelliset kuin ihminen.

Niin, ilmeisesti katumuksesta on se hyöty, että virheestä jää tunnejälki, minkä seurauksena samankaltaisessa tilanteessa toimintatapa voi olla seuraavalla kerralla eri. Mitään itseisarvoa en siinä näe, eli jos joku on loukannut minua (tahallaan) ja katuu, niin en helly anteeksiantoon tai sääliin ilman teon hyvittämistä. Ap

Pitää paikkansa. Katumus on negatiivinen tunne, joka viriää 'normaalissa' ihmisessä aina, kun hän tietää tehneensä väärin ja aiheuttaneensa jollekin toiselle mielipahaa tai ongelmia. Se on yksi sosiaalisia rakenteita ylläpitävistä perustunteista. Monissa ihmisissä toisen aidon katumuksen näkeminen aiheuttaa sääliä ja saattaa johtaa anteeksiantoon. Vähintäänkin katumuksen tunne estää rikkeen tehnyttä toimimasta uudelleen samalla tavalla (kukaan ei halua velloa katumuksen tunteessa jos se on vältettävissä).

Pidän todella kummallisena sitä, ettet tunne katumusta. Vaikutat laskelmoivalta ja pitkävihaiselta ihmiseltä. Asperger tuli itsellenikin mieleen, joku siitä tässä keskustelussa jo mainitsikin.

/3

Ihmettelin joskus erään henkilön kohdalla miksei hän ikinä vaikuta olevan kiitollinen mistään. Sanoi sitten että kyllä hän on iloinen/tyytyväinen. Kuvittelin että ehkä se on sama asia kuin kiitollisuus, mutta eipä taida olla. Hän on sellainen ihminen, joka tykkää aina saada muilta asioita ja kehtaa pyytää vaikka mitä. Hän elää yli varojensa ja kokee ansaitsevansa enemmän mihin on varaa. Hänelle ei riitä pelkkä tarpeellinen. Vaikka hän saisi mitään, se ei ole ikinä riittävästi.

Selän takana haukkuu ja epäilee muiden motiiveja antaa jotain, tai vähättelee niitä. Esim. "sen kuului tehdä niin", "lahja oli huono, joten se halusi tahallaan ärsyttää", "se tarjosi kahvit jotta voisi esittää muiden silmissä parempaa".

Ei ole tuon jälkeen tehnyt mieli tehdä hänen hyväkseen mitään, kun palkkiona on ilmeisesti vain halveksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan samat ajatukset ap. Lisään vielä omalta kohdaltani, että en ihan ymmärrä sitä miten ollaan onnellisia toisen puolesta. En tietenkään jätä onnittelematta ja kohteliaasti, tai jopa uteliaasti, kyselen kun jonkun kohdalla tapahtuu jotain hyvää. Mutta en minä silti tunne sisälläni mitään.

Taidat olla kälyni. Tosin hän kyllä hallitsee kateuden ja katkeruuden aika hyvin, että en tiedä, miten sinulla noiden kanssa? Tunnetko niitä vai etkö hahmota mitään tunteita?

Vaikuttaa aavistuksen verran tunnekylmältä, mutta on kyllä naurettavaa noilla tiedoilla diagnosoida tyyliin psykopatiaa. Perus AV.

Onko sulla myös muita tunteita joihin olet huomannut suhtautuvasi toisin kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei taida olla tunne-elämä ihan kondiksessa, ap. Katumus nyt ainakin on perustunne jota tuntevat muutkin kädelliset kuin ihminen.

Niin, ilmeisesti katumuksesta on se hyöty, että virheestä jää tunnejälki, minkä seurauksena samankaltaisessa tilanteessa toimintatapa voi olla seuraavalla kerralla eri. Mitään itseisarvoa en siinä näe, eli jos joku on loukannut minua (tahallaan) ja katuu, niin en helly anteeksiantoon tai sääliin ilman teon hyvittämistä. Ap

Onko pyyteetön rakkaus sulle myös vieras asia? Entä jos vaikka koiranpentu puraisee sinua tahallaan varpaasta, oletko sille vihainen ikuisesti koska koiranpentu ei osaa pyytää anteeksi tai hyvittää tekoaan mitenkään?

En pidä koiranpentua syyllisenä, koska se toteuttaa luontoaan eikä ymmärrä, mutta sen omistajan otaksun opettavan, että varpailla ei leikitä. Jos ei ymmärrä opettaa, niin saatan huomauttaa asiasta ja pysyn erossa koirasta vastaisuudessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei taida olla tunne-elämä ihan kondiksessa, ap. Katumus nyt ainakin on perustunne jota tuntevat muutkin kädelliset kuin ihminen.

Niin, ilmeisesti katumuksesta on se hyöty, että virheestä jää tunnejälki, minkä seurauksena samankaltaisessa tilanteessa toimintatapa voi olla seuraavalla kerralla eri. Mitään itseisarvoa en siinä näe, eli jos joku on loukannut minua (tahallaan) ja katuu, niin en helly anteeksiantoon tai sääliin ilman teon hyvittämistä. Ap

Katumus onkin tunne SINULLE.  Ei se tarkoita sitä että annatko anteeksi jollekin sinua loukanneelle, vaan se on se tunne kun sinä olet itse loukannut toista, tai tehnyt asian jonka huomaat huonoksi, ja kun jälkeenpäin ajattelet, niin olisit mieluummin ollut tekemättä.

Nuorilla ihmisillä ei vielä olekaan täysin kehittynyttä tunne-elämää, joten aloittaja voi olla tällainen hitaasti kehittyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei taida olla tunne-elämä ihan kondiksessa, ap. Katumus nyt ainakin on perustunne jota tuntevat muutkin kädelliset kuin ihminen.

Niin, ilmeisesti katumuksesta on se hyöty, että virheestä jää tunnejälki, minkä seurauksena samankaltaisessa tilanteessa toimintatapa voi olla seuraavalla kerralla eri. Mitään itseisarvoa en siinä näe, eli jos joku on loukannut minua (tahallaan) ja katuu, niin en helly anteeksiantoon tai sääliin ilman teon hyvittämistä. Ap

Katumus onkin tunne SINULLE.  Ei se tarkoita sitä että annatko anteeksi jollekin sinua loukanneelle, vaan se on se tunne kun sinä olet itse loukannut toista, tai tehnyt asian jonka huomaat huonoksi, ja kun jälkeenpäin ajattelet, niin olisit mieluummin ollut tekemättä.

Nuorilla ihmisillä ei vielä olekaan täysin kehittynyttä tunne-elämää, joten aloittaja voi olla tällainen hitaasti kehittyvä.

Jos olen tehnyt jotain väärää, niin minun kannattaa korjata käytöstäni eikä rypeä ikävässä tunteessa. Olen jo aikuinen joten tunne-elämä on varmaan loppuun kehittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa aavistuksen verran tunnekylmältä, mutta on kyllä naurettavaa noilla tiedoilla diagnosoida tyyliin psykopatiaa. Perus AV.

Onko sulla myös muita tunteita joihin olet huomannut suhtautuvasi toisin kuin muut?

Joo, TODENNÄKÖISESTI psykopatia ja monta yläpeukkua :D

Suurin osa tunteistani on aika normaaleja, ilo, suru, epätoivo, rakkauttakin olen kokenut. Tunteet eivät yleensä ole kovin ylenpalttisia ja rakkauden tunteetkin ovat enemmän teoissa ja jatkuvat sen mukaisesti, onko toinen henkilö rakkauden tekojen arvoinen. Esimerkiksi jos toinen alkaa kohdella minua huonosti, punnitsen onko muutos pysyvä ja mikä on siihen syy. Jos tilanne on luultavasti ohimenevä ja sille on selitys, kuten henkilökohtainen kriisi, niin siedän jonkin verran huonoa kohtelua ja katson sitä sormien läpi. Muussa tapauksessa lopetan suhteen, vaikka tuntisin itse jotain positiivista vielä. Tunteeni ovat ehkä aika järkeviä/järkeistettyjä, mutta en koe sitä huonona asiana. Esimerkiksi ikääntyneiden läheisten suhteen en ole ollut surullinen kuolemasta, koska on luonnollista ja hyvä, että vanha ja/tai sairas ihminen lakkaa olemasta.