Kumpi mielestäsi parempi - yksinhuoltajuus vai yhdessä asuminen erosta huolimatta?
Kerro mielipiteesi ja mielellään perustelut sekä oma elämäntilanteesi. Miten nuo asiat vaikuttavat tai vaikuttaisivat lapsentekohaluihisi?
Kommentit (13)
Miksi vaihtoehtona ei ole yhteishuoltajuus eri asunnoissa asuen? Sehän on kaikkein yleisin ratkaisu eroperheissä.
Ja miten voi olla yksinhuoltaja, jos ei ole vielä lapsia?
Jotai logiikkaa kaipaisin kysymyksen asetteluun ja vastausvaihtoehtoihin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihtoehtona ei ole yhteishuoltajuus eri asunnoissa asuen? Sehän on kaikkein yleisin ratkaisu eroperheissä.
Ja miten voi olla yksinhuoltaja, jos ei ole vielä lapsia?
Tuo eri asunnot vaihtoehto tosiaan unohtui sellaisenaan mutta minusta se kyllä sisältyy tuohon yksinhuoltajuus/erillään asuminen kohtaan. Kyselyssä ei kysytty että onko yksinhuoltaja vaan mielipidettä yksinhuoltajuudesta ja yhdessä tai erillään asumisesta. Onhan asiassa mielipide niilläkin jotka eivät ole yksinhuoltajia tai joilla ei edes ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jotai logiikkaa kaipaisin kysymyksen asetteluun ja vastausvaihtoehtoihin.
Onhan siinä selvä logiikka. Sulle vain liian laaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihtoehtona ei ole yhteishuoltajuus eri asunnoissa asuen? Sehän on kaikkein yleisin ratkaisu eroperheissä.
Ja miten voi olla yksinhuoltaja, jos ei ole vielä lapsia?
Tuo eri asunnot vaihtoehto tosiaan unohtui sellaisenaan mutta minusta se kyllä sisältyy tuohon yksinhuoltajuus/erillään asuminen kohtaan. Kyselyssä ei kysytty että onko yksinhuoltaja vaan mielipidettä yksinhuoltajuudesta ja yhdessä tai erillään asumisesta. Onhan asiassa mielipide niilläkin jotka eivät ole yksinhuoltajia tai joilla ei edes ole lapsia.
Yksinhuoltajuus erillään asuen on täysin eri asia kuin yhteishuoltajuus erillään asuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihtoehtona ei ole yhteishuoltajuus eri asunnoissa asuen? Sehän on kaikkein yleisin ratkaisu eroperheissä.
Ja miten voi olla yksinhuoltaja, jos ei ole vielä lapsia?
Tuo eri asunnot vaihtoehto tosiaan unohtui sellaisenaan mutta minusta se kyllä sisältyy tuohon yksinhuoltajuus/erillään asuminen kohtaan. Kyselyssä ei kysytty että onko yksinhuoltaja vaan mielipidettä yksinhuoltajuudesta ja yhdessä tai erillään asumisesta. Onhan asiassa mielipide niilläkin jotka eivät ole yksinhuoltajia tai joilla ei edes ole lapsia.
Yksinhuoltajuus erillään asuen on täysin eri asia kuin yhteishuoltajuus erillään asuen.
Ei ole, ihan sama asia. Yksinhuoltajuus ja yhteishuoltajuus ovat vain juridisia termejä.
Olen eronnut mutta asun yhä exän kanssa, emmekä myöskään ole hakeneet vielä virallisesti eroa. Syynä siksi että vaikka lapsia ei ole, mutta erilleen muutto ja ositus nopealla aikataululla olisi molemmille taloudellinen katastrofi, ja muutenkin vaikeaa mm. työtilanteen takia. Päätettiin että ennen eron virallistamista on parasta laittaa talous kuntoon. Mistään miettimisajasta ei siis ole kysymys, vaan puhtaasti kylmästä laskelmoinnista mikä kannattaa ja on järkevää.
3h asuntomme muutettiin kimppakämpäksi. Eli makkari ja työhuone vaihdettiin molempien lukituiksi omiksi huoneiksi. Olohuone melko lailla entisellään. Lisäksi sovimme, että jos toinen oikein ottaa päähän, saa paeta yöksi tai pariksi hotelliin. Jos tarve on satunnainen, halvemmaksi sekin tulee kuin erilleen muuttaminen ennen kuin siihen on taloudellisesti valmis.
Ainoa mikä askarruttaa on, että mitä jos löytäisi jonkun uuden. Ymmärtäisikö se ja luottaisiko se siihen että ex on todella ex? Järjellä ajateltuna kaikilla nelikymppisillä sinkuilla kuitenkin on takana elettyä elämää ja painolastia, joten ehkä tämä ei ole kuitenkaan ihan ylittämätön ongelma. Paskamaiseltahan tämä tilanne tuntuu, mutta parempi kai paskamainen tilanne kuin täysi kriisi? Lapsentekohaluihin vaikuttaa sillä lailla, ettei sitä voi ajatellakaan niin kauan kuin tilanne on päällä, ja olen ainakin 35v ennen kuin pääsen kuiville. Siihen päälle vielä uuden sopivan kumppanin etsintä, avioituminen mikä on minulle ehdoton, niin kyllä joudun tekemään surutyötä senkin takia että lapset taitaa jäädä tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihtoehtona ei ole yhteishuoltajuus eri asunnoissa asuen? Sehän on kaikkein yleisin ratkaisu eroperheissä.
Ja miten voi olla yksinhuoltaja, jos ei ole vielä lapsia?
Tuo eri asunnot vaihtoehto tosiaan unohtui sellaisenaan mutta minusta se kyllä sisältyy tuohon yksinhuoltajuus/erillään asuminen kohtaan. Kyselyssä ei kysytty että onko yksinhuoltaja vaan mielipidettä yksinhuoltajuudesta ja yhdessä tai erillään asumisesta. Onhan asiassa mielipide niilläkin jotka eivät ole yksinhuoltajia tai joilla ei edes ole lapsia.
Yksinhuoltajuus erillään asuen on täysin eri asia kuin yhteishuoltajuus erillään asuen.
Ei ole, ihan sama asia. Yksinhuoltajuus ja yhteishuoltajuus ovat vain juridisia termejä.
Ne ovat erillisiä juridisia termejä juuri siksi, että niihin sisältyy erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut mutta asun yhä exän kanssa, emmekä myöskään ole hakeneet vielä virallisesti eroa. Syynä siksi että vaikka lapsia ei ole, mutta erilleen muutto ja ositus nopealla aikataululla olisi molemmille taloudellinen katastrofi, ja muutenkin vaikeaa mm. työtilanteen takia. Päätettiin että ennen eron virallistamista on parasta laittaa talous kuntoon. Mistään miettimisajasta ei siis ole kysymys, vaan puhtaasti kylmästä laskelmoinnista mikä kannattaa ja on järkevää.
3h asuntomme muutettiin kimppakämpäksi. Eli makkari ja työhuone vaihdettiin molempien lukituiksi omiksi huoneiksi. Olohuone melko lailla entisellään. Lisäksi sovimme, että jos toinen oikein ottaa päähän, saa paeta yöksi tai pariksi hotelliin. Jos tarve on satunnainen, halvemmaksi sekin tulee kuin erilleen muuttaminen ennen kuin siihen on taloudellisesti valmis.
Ainoa mikä askarruttaa on, että mitä jos löytäisi jonkun uuden. Ymmärtäisikö se ja luottaisiko se siihen että ex on todella ex? Järjellä ajateltuna kaikilla nelikymppisillä sinkuilla kuitenkin on takana elettyä elämää ja painolastia, joten ehkä tämä ei ole kuitenkaan ihan ylittämätön ongelma. Paskamaiseltahan tämä tilanne tuntuu, mutta parempi kai paskamainen tilanne kuin täysi kriisi? Lapsentekohaluihin vaikuttaa sillä lailla, ettei sitä voi ajatellakaan niin kauan kuin tilanne on päällä, ja olen ainakin 35v ennen kuin pääsen kuiville. Siihen päälle vielä uuden sopivan kumppanin etsintä, avioituminen mikä on minulle ehdoton, niin kyllä joudun tekemään surutyötä senkin takia että lapset taitaa jäädä tekemättä.
Saanko kysyä, millaisia asioita teillä on hoidettava talouden suhteen? Jos kerran olette vielä naimisissa, auttaisiko avioehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut mutta asun yhä exän kanssa, emmekä myöskään ole hakeneet vielä virallisesti eroa. Syynä siksi että vaikka lapsia ei ole, mutta erilleen muutto ja ositus nopealla aikataululla olisi molemmille taloudellinen katastrofi, ja muutenkin vaikeaa mm. työtilanteen takia. Päätettiin että ennen eron virallistamista on parasta laittaa talous kuntoon. Mistään miettimisajasta ei siis ole kysymys, vaan puhtaasti kylmästä laskelmoinnista mikä kannattaa ja on järkevää.
3h asuntomme muutettiin kimppakämpäksi. Eli makkari ja työhuone vaihdettiin molempien lukituiksi omiksi huoneiksi. Olohuone melko lailla entisellään. Lisäksi sovimme, että jos toinen oikein ottaa päähän, saa paeta yöksi tai pariksi hotelliin. Jos tarve on satunnainen, halvemmaksi sekin tulee kuin erilleen muuttaminen ennen kuin siihen on taloudellisesti valmis.
Ainoa mikä askarruttaa on, että mitä jos löytäisi jonkun uuden. Ymmärtäisikö se ja luottaisiko se siihen että ex on todella ex? Järjellä ajateltuna kaikilla nelikymppisillä sinkuilla kuitenkin on takana elettyä elämää ja painolastia, joten ehkä tämä ei ole kuitenkaan ihan ylittämätön ongelma. Paskamaiseltahan tämä tilanne tuntuu, mutta parempi kai paskamainen tilanne kuin täysi kriisi? Lapsentekohaluihin vaikuttaa sillä lailla, ettei sitä voi ajatellakaan niin kauan kuin tilanne on päällä, ja olen ainakin 35v ennen kuin pääsen kuiville. Siihen päälle vielä uuden sopivan kumppanin etsintä, avioituminen mikä on minulle ehdoton, niin kyllä joudun tekemään surutyötä senkin takia että lapset taitaa jäädä tekemättä.
Saanko kysyä, millaisia asioita teillä on hoidettava talouden suhteen? Jos kerran olette vielä naimisissa, auttaisiko avioehto?
Avioehto ei auttaisi. Omistamme yhdessä kohtuullisesti kannattavan yrityksen, joten mietinnässä on sen jatko. Parasta olisi jos pystyisimme jatkamaan yhdessä yrittämistä, mutta se ei käy ihan tuosta vain kun käytännössä yritystulot on tähän mennessä olleet yhteisiä mutta jatkossa kaikki pitäisi eritellä jne.
Tykkäämme myös molemmat nykyisestä asunnostamme, mutta koska se on vielä hyvin velkainen, sen myymisestä ei jäisi nuppia kohti montaa tonnia käteen. Meillä ei olisi millään varaa kovin kummoisiin asuntoihin, ja ehkä pitäisi lähteä vuokralle. Pienemmissä asunnoissa kun neliöt ovat kalliimpia. Vaihtoehtona on, että teemme lähivuodet entistä kovemmin töitä, säästämme, sijoitamme ja koitamme maksaa asuntolainaa sen verran pienemmäksi että meillä olisi virallisen eron tullessa varaa ostaa molemmille ok asunnot.
edellisen viestin kirjoittaja
Oon nyt raskaana enkä ole lapsen isän kanssa enää yhdessä. Ajatuskin asumisesta korkeakoulusta. Henkilön kanssa saa karvat nousemaan pystyyn, joten vastaukseni on selvä.
Mies löysi uuden melko pian lapsen syntymän jälkeen. Asutaan edelleen yhdessä ja niin pitkää kuin lapsi on pieni, mies seurustelee uuden puolisonsa kanssa. Nukutaan eri huoneissa, lapsella kuitenkin molemmat vanhemmat. Olisi ollut todella yksinäistä olla vauvan kanssa kahdestaan enkä ikipäivänä ottaisi lapselle "isäksi" toista miestä saatikka antaisi miehen nykyisen olla lapsen äiti.