Ystävän käytöksestä... harmittaa!

Tässäpä tarina, jos jaksatte lukea niin kertokaa miten ehkä reagoisitte minuna:



Tämä naispuolinen ystävä oli paras ystäväni koko opiskeluajan ja sellaisena pidän häntä edelleen. Samassa paikassa opiskelimme ja kävimme pippaloissa, yövyimme toistemme luona, kännäsimme aamunkoittoon ja paransimme maailmaa. Ihan kaikesta on voitu aina puhua, molemmat on kerrottu toisillemme asioita, joita kukaan muu ei tiedä.



Valmistuttuamme pari vuotta sittne ystävä muutti kauas eri paikkakunnalle miehineen. Meille tuli lapsia, he eivät halunneet perhettä ainakaan vielä. Olemme vierailleet pari kertaa puolin ja toisin, lisäksi olen tavannut ystävääni opiskelukavereiden kokoontumisissa ja kongressimatkoilla, samalla alalla kun ollaan. Mutta yhden käden sormilla laskettava määrä tapaamisia on ollut heidän muutettuaan. Puhelimessa on juteltu aina välillä ihan kuten ennen vanhaan, virkistävää puhua kaikenlaista eikä aina niitä lapsiperhejuttuja. On hän lasten kuulumiset kysynyt ja minä olen kertonut parilla lauseella. Heitä eivät edelleenkään lapset kiinnosta - lapsettomuusongelmista ei ole kyse, sen tiedän varmuudella. Eivät vaan halua lapsia ainakaan toistaiseksi. En ole mikään äititouhottaja ja ystäväni onkin kehunut että jos joskus lapsia saa niin olen hänen esikuvansa, kun en ole muuttunut ihme muumimammaksi lasten myötä vaan olen sama ihminen kuin ennenkin.



Nyt on tulossa 2 päivän kongressi kaupungissa, jonne hänellä vain n. tunnin matka ja minulla pidempi. Päätimme osallistua yhdessä ja kun työnanatajani maksaa minulle 2 hengen hotellihuoneen, kutsuin hänet sinne kanssani. Hän suostui innolla. Puhuttiin alennusmyynneissä käynnistä sitten kun luennot loppuvat jne.



Eilen soittelin hänelle, että mihin aikaan nähdään ekan kongressipäivän aamuna yms. Sovittiin että soitellaan aamulla. Hän kysyi, milloin lunastan hotellihuoneen. Ja sanoi " kun ajattelin että voisin sitten luentojen välillä viskata tavarat sinne huoneeseen. Lähden heti luentojen jälkeen " Ellun" luokse (asuu ko. kaupungissa) kun Ellulle ei käynytkään tapaaminen viimeksi kun kävin sielläpäin. Mietin että voihan siinä kaupoillakin käydä jos ehtii mutta ei mulla nyt oikeen ole mitään ostettavaa."

Olin ihan että höh. " No mitäs minä sen illan sit teen" ? Kysyin. Ystäväni vastasi " niin no ehditäänhän me siellä luentojen välissä jutella päivällä. Ei kai siinäkään oo järkeä et istutaan koko ilta vierekkäin siellä hotellihuoneessa? Onhan seuraavana päivänäkin niitä luentoja, ei siinä mitään kännejä voi illalla vetää. Voithan mennä sinne ostoksille."



En oikein osannut sanoa mitään. Voinhan minä. Osaan olla yksinkin, ei siinä mitään, mutta odotin että pitkästä aikaa pidetään tyttöjen iltaa!



Mitä tästä nyt pitää ajatella? Mun seurani on kivaa vain, jos voi vetää kännit? Vai eikö seurani kiinnosta ollenkaan, miksi sitten yhdessä reissuun? Äh, harmittaa. Lähtö on muutaman päivän päästä. En yleensä ole herkästi loukkaantuvaa sorttia, mutta nyt harmistuin.