Lue keskustelun säännöt.
Lapselle uusi kummi kun lapsi on jo isompi?
18.11.2018 |
Oletteko pyytäneet lapsellenne uutta kummia, kun lapsi on ollut jo vanhempi? Meillä toisen lapsen toinen kummi ei nyt sitten taida enää haluta olla kummi tmv. ja mietin että pitäisikö lapselle pyytää yhtä uutta kummia? Tuntuu epäreilulle, että toisella lapsella on kolme ihanaa kummia ja toisella kaksi, joista toinen ei taida enää välittää olla kummi (toisin sanoen aikuinen, joka ei osaa edes käyttäytyä). Minusta oli kaiken törkeyden huippu, ettei voinut edes onnitella syntymäpäivänään tai kun nähtiin häntä toisessa tilanteessa aika pian syntymäpäivän jälkeen. Odotin, että olisi edes onnittelut sanonut.......
Kommentit (21)
Kummiksi painostettu. Tullut järkiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroitko etukäteen mitä vaadit kummilta?
Osalle kummius on kutsumus, osalle pakkopulla ja lopuille jotain tuolta väliltä.
Se duunihan loppuu joka tapauksessa kun lapsi on 14-15 ja pääpaino on siinä ripillepääsyssä. Riittää kun silloin rykäisee sen ristin tai lahjakortin.
No kummi on myös sukulainen. En odota mitään, ja aikoinaan mielestäni oli todella iloinen kun kummiksi pyysimme häntä. Nyt ei edes voida onnitella, siis sanoa onneksi olkoon! Ihan siksikin odotin jotain, koska on siis myös lähisukulainen. Mielestäni on ihan peruskäytöstavan mukaista onnitella ihmisiä???? EIkö teistä olisi outoa, jos läheiset eivät edes onnittelisi teitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pyydettiin kummiksi ihan pelkästään siinä valossa, että saadan lahjoja. Eikös ennen kummius ollut sitä, että on vanhempien lisäksi osana antamassa lapselle mallia aikuisuudesta ja auttamassa. Mutta tosiaan nyt se ei ole mitään muuta kuin titteli siitä, että annat lahjoja nimipäivänä, synttäreillä ja jouluna + muut juhlat mitä saattaa olla.
Vanhemmat nykyään eivät taida edes laittaa omia lapsia muistuttamaan kummia. Muistan omassa lapsuudessa kun meidän piti aina edes jotain pientä ostaa kummille + kortti, mutta enpä itse ole saanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
No kummi on myös sukulainen. En odota mitään, ja aikoinaan mielestäni oli todella iloinen kun kummiksi pyysimme häntä. Nyt ei edes voida onnitella, siis sanoa onneksi olkoon! Ihan siksikin odotin jotain, koska on siis myös lähisukulainen. Mielestäni on ihan peruskäytöstavan mukaista onnitella ihmisiä???? EIkö teistä olisi outoa, jos läheiset eivät edes onnittelisi teitä?
Jos ei muista syntymäpäivän päivämäärää?
Montako kummilasta tai lasta hänellä on? Tai onko lapseton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kummi on myös sukulainen. En odota mitään, ja aikoinaan mielestäni oli todella iloinen kun kummiksi pyysimme häntä. Nyt ei edes voida onnitella, siis sanoa onneksi olkoon! Ihan siksikin odotin jotain, koska on siis myös lähisukulainen. Mielestäni on ihan peruskäytöstavan mukaista onnitella ihmisiä???? EIkö teistä olisi outoa, jos läheiset eivät edes onnittelisi teitä?
Olisiko sinulla joku muu jonka kanssa olet väleissä
Poika täytti 11. Ei hän uutta kummia tarvi
Oletteko muiden kummien kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen ei. En ole pyytänyt kummiksi siksi, että hän olisi lahja-automaatti. VAAN siksi että haluan että lapsillani olisi muitakin läheisiä aikuisia elämässään. En nytkään odottanut lahjaa, VAAN että olisi edes onnitellut!!!! Mutta ei mitään, ei mitään. Ja siksikin ihmettelen että ihmisenä hän ei ole mitenkään kylmä tmv. Hän on lapsirakas ja minä olen hänen lastaan kyllä muistanut. Nyt on kuin lastamme ei edes olisi. HArvoin nähdään (välimatkan takia) ja kun nyt nähtiin muun tilaisuuden tiimoilta niin ei mitään. Lapsi oli kuin ilmaa hänelle. Meille muille kyllä oli ihan normaali.
Nyt lapsella on yksi kummi ja tuntuu jo kauhealta ajatella, että onkohan kukaan edes kummina rippikirkossa lasta siunaamassa.
Oletteko pitäneet kummia vain lahja-automaattina? Miten te olette muistaneet kummia ja oletteko edes väleissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kummi on myös sukulainen. En odota mitään, ja aikoinaan mielestäni oli todella iloinen kun kummiksi pyysimme häntä. Nyt ei edes voida onnitella, siis sanoa onneksi olkoon! Ihan siksikin odotin jotain, koska on siis myös lähisukulainen. Mielestäni on ihan peruskäytöstavan mukaista onnitella ihmisiä???? EIkö teistä olisi outoa, jos läheiset eivät edes onnittelisi teitä?
Ei hän uskalla kun olet suuttunut hänenelle. Mikään sovittelu ei ole onnistunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummi on myös sukulainen. En odota mitään, ja aikoinaan mielestäni oli todella iloinen kun kummiksi pyysimme häntä. Nyt ei edes voida onnitella, siis sanoa onneksi olkoon! Ihan siksikin odotin jotain, koska on siis myös lähisukulainen. Mielestäni on ihan peruskäytöstavan mukaista onnitella ihmisiä???? EIkö teistä olisi outoa, jos läheiset eivät edes onnittelisi teitä?
Jos ei muista syntymäpäivän päivämäärää?
Montako kummilasta tai lasta hänellä on? Tai onko lapseton?
Muistaa kyllä ja pyysimme hänet syntymäpäiväjuhliin. Ei päässyt ja tämä on täysin ymmärrettävää. Odotin että olisi onnitellut esim viestillä, mutta ei, ei mitään......
Taitaa olla lapseton, kun ei ymmärrä onnitella Tottakai siitä tulee paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko pyytäneet lapsellenne uutta kummia, kun lapsi on ollut jo vanhempi? Meillä toisen lapsen toinen kummi ei nyt sitten taida enää haluta olla kummi tmv. ja mietin että pitäisikö lapselle pyytää yhtä uutta kummia? Tuntuu epäreilulle, että toisella lapsella on kolme ihanaa kummia ja toisella kaksi, joista toinen ei taida enää välittää olla kummi (toisin sanoen aikuinen, joka ei osaa edes käyttäytyä). Minusta oli kaiken törkeyden huippu, ettei voinut edes onnitella syntymäpäivänään tai kun nähtiin häntä toisessa tilanteessa aika pian syntymäpäivän jälkeen. Odotin, että olisi edes onnittelut sanonut.......
Miksi aluenperin valitsit tuon ihmisen lapsesi kummiksi eli mikä oli motiivina siihen? Sinä tästä vastuussa olet, olisit valinnut kummin tarkemmin. Ja mitä tulee sinun odotuksiisi - ne ova sinun odotuksiasi eikä kenelläkään ole velvollisuutta niiden mukaan toimia. Oisko itse kannattanut olla enemmän yhteydessä siihen kummiin?
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ei. En ole pyytänyt kummiksi siksi, että hän olisi lahja-automaatti. VAAN siksi että haluan että lapsillani olisi muitakin läheisiä aikuisia elämässään. En nytkään odottanut lahjaa, VAAN että olisi edes onnitellut!!!! Mutta ei mitään, ei mitään. Ja siksikin ihmettelen että ihmisenä hän ei ole mitenkään kylmä tmv. Hän on lapsirakas ja minä olen hänen lastaan kyllä muistanut. Nyt on kuin lastamme ei edes olisi. HArvoin nähdään (välimatkan takia) ja kun nyt nähtiin muun tilaisuuden tiimoilta niin ei mitään. Lapsi oli kuin ilmaa hänelle. Meille muille kyllä oli ihan normaali.
Nyt lapsella on yksi kummi ja tuntuu jo kauhealta ajatella, että onkohan kukaan edes kummina rippikirkossa lasta siunaamassa.
Koska toinen lapsirakas kummi ei onnitellut lasta, niin sinä päätät että lapsella on nyt vain yksi kummi. Että sillain. Paistaa tänne asti että kummiudessa tärkeintä on sinulle että lapset saavat onnitteluita ja lahjoja.
Minut pyydettiin kummiksi juuri rippijuhlien kynnyksellä, koska alkuperäiset kummit olivat kadonneet lapsen elämästä kokonaan. Suostuin ilomielin ja otin suurena kunniana saada olla siunaamassa hänet konfirmaatiossa. Toki tämä kummilapsi oli ollut mun elämässä päivittäin ja on edelleen. Laitoin siis nimen paperiin mutta mikään ei -käytännössä- muuttunut.
Kummiuden merkitys on muuttunut jo vuosikymmeniä sitten. Uskonnollisen kasvattajan rooli on muuttunut lahja-automaatin hommaksi. Mihin sinä tarkalleen ottaen sen kolmannen kummin tarvitsisit?