koiranpentu näykkii/puree jos kosken esim korviin/tassuihin/suuhun

Jos sitä sattuu korviinntai tassuihin.

Meillä oli sama. Pentu näykki ja puri todella paljon ja syliin otettaessa alkoi myös kiljua eli käsittely oli hankalaa.

Pidin kuitenkin tiukan linjan ja jatkoin käsittelyharjoituksia ja nykyään nelivuotiasta koiraani voin käsitellä, nostella ja koskea milloin vain eikä se reagoi mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama. Pentu näykki ja puri todella paljon ja syliin otettaessa alkoi myös kiljua eli käsittely oli hankalaa.

Pidin kuitenkin tiukan linjan ja jatkoin käsittelyharjoituksia ja nykyään nelivuotiasta koiraani voin käsitellä, nostella ja koskea milloin vain eikä se reagoi mitenkään.

Hienoa että nyt sujuu. Aion jatkaa harjoitteluja. Tietty, nyt on menossa muutenkin puremisvaihe joten kädethän ovat kai vielä ärsyke? 

Meidän narttumme näykki vielä puolivuotiaanakin, mutta jopa se talttui aikanaan. Koirat ovat niin erilaisia. Nyt vain pennulle rauhallista ja positiivista käsittelyä, josta ei kuitenkaan näykkimällä pääse irti.

Normaali pentu.

On normaalia, jatka harjoituksia. 9-viikkoinen on vielä vauva, puolivuotiaskin hädin tuskin "ekaluokkalainen" ☺ Kärsivällisyys palkitaan.

Aivan normaalia käytöstä. Lähes kaikki koiranpennut näykkivät ja purevat, se on niille luontaista käytöstä koiralaumassakin, ja koiralaumassakin aikuiset koirat vaan kärsivällisesti sietävät sitä johonkin 4-6 kk asti. Sen jälkeen jos yrittää samaa niin vähän pennun dominoivuudesta riippuen alkaa aikuiset koirat murista tai jopa varoitusnäykätä jos leikkisä näykkiminen vielä jatkuu, mutta tosiaan esim. meillä jopa varsin dominoivaa ja tosikkoa lauman johtajanarttua saa alle 5 kk vanhat näykkiä, roikkua leukaperissä ja korvissa tms ja se vaan näyttää siltä että "voi ei, eihän tämä hauskaa ole, mutta ei voi mitään, sellaisia pennut on".

Leikkisä pentupureminen tai suulla asioiden tutkiminen ei ole mitenkään tekemisissä aggressiivisuuden tai myöhemmän puremistaipumuksen kanssa. Itse sallin pennuille ihan vapaasti tuon pentumaisen näykiskelyn, yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen vähenee / loppuu itsestään. Riehukohtauksissa joita joskus pennut saa väsyneenä iltaisin, saattaa kyllä jotkut yksilöt vuoden ikäänkin asti vielä vähän näykkiä.

t. kennelnimellinen koirankasvattaja

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia käytöstä. Lähes kaikki koiranpennut näykkivät ja purevat, se on niille luontaista käytöstä koiralaumassakin, ja koiralaumassakin aikuiset koirat vaan kärsivällisesti sietävät sitä johonkin 4-6 kk asti. Sen jälkeen jos yrittää samaa niin vähän pennun dominoivuudesta riippuen alkaa aikuiset koirat murista tai jopa varoitusnäykätä jos leikkisä näykkiminen vielä jatkuu, mutta tosiaan esim. meillä jopa varsin dominoivaa ja tosikkoa lauman johtajanarttua saa alle 5 kk vanhat näykkiä, roikkua leukaperissä ja korvissa tms ja se vaan näyttää siltä että "voi ei, eihän tämä hauskaa ole, mutta ei voi mitään, sellaisia pennut on".

Leikkisä pentupureminen tai suulla asioiden tutkiminen ei ole mitenkään tekemisissä aggressiivisuuden tai myöhemmän puremistaipumuksen kanssa. Itse sallin pennuille ihan vapaasti tuon pentumaisen näykiskelyn, yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen vähenee / loppuu itsestään. Riehukohtauksissa joita joskus pennut saa väsyneenä iltaisin, saattaa kyllä jotkut yksilöt vuoden ikäänkin asti vielä vähän näykkiä.

t. kennelnimellinen koirankasvattaja

Tiedätkö  miten toimia tai onko normaalia kun pentu puree todella kovaa esim jaloista ja käsistä eikä lopeta vaikka lelun antaisi tai kieltäisi? Välillä kyllä lopettaa.. toinen juttu on myös se että kun nukun ja pentu saattaa keskellä yötä yrittää purra minun naamaa, onko normaalia? (tekee tätä välillä) Välillä tuntuu että olisi aggressiivinen ja naama menee vähän  kurttuun kun puree rajusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia käytöstä. Lähes kaikki koiranpennut näykkivät ja purevat, se on niille luontaista käytöstä koiralaumassakin, ja koiralaumassakin aikuiset koirat vaan kärsivällisesti sietävät sitä johonkin 4-6 kk asti. Sen jälkeen jos yrittää samaa niin vähän pennun dominoivuudesta riippuen alkaa aikuiset koirat murista tai jopa varoitusnäykätä jos leikkisä näykkiminen vielä jatkuu, mutta tosiaan esim. meillä jopa varsin dominoivaa ja tosikkoa lauman johtajanarttua saa alle 5 kk vanhat näykkiä, roikkua leukaperissä ja korvissa tms ja se vaan näyttää siltä että "voi ei, eihän tämä hauskaa ole, mutta ei voi mitään, sellaisia pennut on".

Leikkisä pentupureminen tai suulla asioiden tutkiminen ei ole mitenkään tekemisissä aggressiivisuuden tai myöhemmän puremistaipumuksen kanssa. Itse sallin pennuille ihan vapaasti tuon pentumaisen näykiskelyn, yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen vähenee / loppuu itsestään. Riehukohtauksissa joita joskus pennut saa väsyneenä iltaisin, saattaa kyllä jotkut yksilöt vuoden ikäänkin asti vielä vähän näykkiä.

t. kennelnimellinen koirankasvattaja

Tiedätkö  miten toimia tai onko normaalia kun pentu puree todella kovaa esim jaloista ja käsistä eikä lopeta vaikka lelun antaisi tai kieltäisi? Välillä kyllä lopettaa.. toinen juttu on myös se että kun nukun ja pentu saattaa keskellä yötä yrittää purra minun naamaa, onko normaalia? (tekee tätä välillä) Välillä tuntuu että olisi aggressiivinen ja naama menee vähän  kurttuun kun puree rajusti. 

Normaalia se on, riippuen rodusta ja yksilöstä jotkut pennut on varsin koviakin louskuleukoja pentuna. Erityisen "pahamaineisia" on paimenkoirat jotka sentään yleensä näykkivät vähän hiljempää, sekä terrierit, jotka rakastaa rajua leikkiä ja saattavat oikein muristen voimalla rouskia omistajaansa (ja myös pentusisaruksiaan ja emoaan kasvattajan kotona) kun treenaavat jo terrierinelämää leikin muodossa. 

Kovin pienen pennun on usein vaikea tajuta sitä että ihmistä ei saisi näykkiä samalla tavalla kuin pentukavereita tai toisia koiria. Itse olen tosiaan ratkaissut asian niin että senkun purevat :D Mutta esim. lapsiperheessä voisi satuttaa lapsia ihan liikaa jos oikein kova louskuleuka saisi vapaasti näykkiä niin paljon kun sitä huvittaa, varsinkin kun esim. lapsen itku tai pakoyritys voi päätyä siihen että pentu tulkitsee sen leikiksi ja alkaa siksi näykkiä lisää. 

Keinoja puremisen pois opettamiseen on monia ja se mikä toimii on yksilöllistä. Johonkin herkkiin yksilöihin tehoaa se, että kimeästi kiljaisee ihan kuin sattuisi aina kun pentu puree. Heti kun pentu kiljaisusta yllättyneenä hetkeksi lopettaa näykkimisen, kehut ja vähän leikkiä. Tätä kannattaa kokeilla ensin. Jos kuitenkin pentu on kovin riehakkaalla päällä tai raisun luontoinen rodun tai yksilöllisen luonteen takia, se ei välttämättä välitä kiljaisusta vaan voi jopa innostua siitä lisää: kivaa, emännästä lähtee kiva ääni kun sitä puree! Silloin voi kokeilla esim. seisomaan nousemista tai muuten poistumista niin että pentu ei pääse puremaan ja hauska loppuu. Myös kevyet rangaistukset kuten suihkaus vesipullosta tai pieni kevyttä  näykkäisyä simuloiva nipistys sormilla koiran lapojen alueelle samalla kun sanoo tiukasti EI ovat ihan ok keinoja sen luontoiselle pennulle johon ei lievemmät keinot toimi. 

Mutta on sitten kyllä niitäkin mihin ei käytännössä toimi kuin aika. Itse kasvatan terrierirotua ja vilkkaimmat yksilöt on pentuna niin raisuja ja myös keskittymiskyvyttömiä koheltajia, etteivät ne pysty kovin nuorena oppimaan oikein mitään. Aika kovatkin rangaistukset voi olla niiden mielestä vaan "jes kivaa, rajua leikkiä!", lelut ei kelpaa tilalle silloin kun haluaa leikkiä juuri ihmisen kanssa näykkimällä, palkkioon perustuvaan kouluttamiseen eivät vielä jaksa keskittyä. Tämä on yksi syy miksi itse en myy pentuja perheisiin jossa on ihan pieniä lapsia, koska on aivan mahdollista että sitä pentua ei saa millään olemaan näykkimättä ennen hampaiden vaihtumista, ja se voisi pelottaa ja satuttaa lapsia.

Ap:n pentu voi innostua leikkimään, kun sitä koskee.

Minä olen aina pentujen kanssa käyttänyt kimeää kiljahdusta jos näykkii eli sama ääni kuin pennut keskenään painiessa ilmoittaa, että nyt menee liian pitkälle leikki.

Se on toiminut meillä kaikkien koirien kanssa hyvin ja koiria on ollut monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia käytöstä. Lähes kaikki koiranpennut näykkivät ja purevat, se on niille luontaista käytöstä koiralaumassakin, ja koiralaumassakin aikuiset koirat vaan kärsivällisesti sietävät sitä johonkin 4-6 kk asti. Sen jälkeen jos yrittää samaa niin vähän pennun dominoivuudesta riippuen alkaa aikuiset koirat murista tai jopa varoitusnäykätä jos leikkisä näykkiminen vielä jatkuu, mutta tosiaan esim. meillä jopa varsin dominoivaa ja tosikkoa lauman johtajanarttua saa alle 5 kk vanhat näykkiä, roikkua leukaperissä ja korvissa tms ja se vaan näyttää siltä että "voi ei, eihän tämä hauskaa ole, mutta ei voi mitään, sellaisia pennut on".

Leikkisä pentupureminen tai suulla asioiden tutkiminen ei ole mitenkään tekemisissä aggressiivisuuden tai myöhemmän puremistaipumuksen kanssa. Itse sallin pennuille ihan vapaasti tuon pentumaisen näykiskelyn, yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen vähenee / loppuu itsestään. Riehukohtauksissa joita joskus pennut saa väsyneenä iltaisin, saattaa kyllä jotkut yksilöt vuoden ikäänkin asti vielä vähän näykkiä.

t. kennelnimellinen koirankasvattaja

Tiedätkö  miten toimia tai onko normaalia kun pentu puree todella kovaa esim jaloista ja käsistä eikä lopeta vaikka lelun antaisi tai kieltäisi? Välillä kyllä lopettaa.. toinen juttu on myös se että kun nukun ja pentu saattaa keskellä yötä yrittää purra minun naamaa, onko normaalia? (tekee tätä välillä) Välillä tuntuu että olisi aggressiivinen ja naama menee vähän  kurttuun kun puree rajusti. 

Normaalia se on, riippuen rodusta ja yksilöstä jotkut pennut on varsin koviakin louskuleukoja pentuna. Erityisen "pahamaineisia" on paimenkoirat jotka sentään yleensä näykkivät vähän hiljempää, sekä terrierit, jotka rakastaa rajua leikkiä ja saattavat oikein muristen voimalla rouskia omistajaansa (ja myös pentusisaruksiaan ja emoaan kasvattajan kotona) kun treenaavat jo terrierinelämää leikin muodossa. 

Kovin pienen pennun on usein vaikea tajuta sitä että ihmistä ei saisi näykkiä samalla tavalla kuin pentukavereita tai toisia koiria. Itse olen tosiaan ratkaissut asian niin että senkun purevat :D Mutta esim. lapsiperheessä voisi satuttaa lapsia ihan liikaa jos oikein kova louskuleuka saisi vapaasti näykkiä niin paljon kun sitä huvittaa, varsinkin kun esim. lapsen itku tai pakoyritys voi päätyä siihen että pentu tulkitsee sen leikiksi ja alkaa siksi näykkiä lisää. 

Keinoja puremisen pois opettamiseen on monia ja se mikä toimii on yksilöllistä. Johonkin herkkiin yksilöihin tehoaa se, että kimeästi kiljaisee ihan kuin sattuisi aina kun pentu puree. Heti kun pentu kiljaisusta yllättyneenä hetkeksi lopettaa näykkimisen, kehut ja vähän leikkiä. Tätä kannattaa kokeilla ensin. Jos kuitenkin pentu on kovin riehakkaalla päällä tai raisun luontoinen rodun tai yksilöllisen luonteen takia, se ei välttämättä välitä kiljaisusta vaan voi jopa innostua siitä lisää: kivaa, emännästä lähtee kiva ääni kun sitä puree! Silloin voi kokeilla esim. seisomaan nousemista tai muuten poistumista niin että pentu ei pääse puremaan ja hauska loppuu. Myös kevyet rangaistukset kuten suihkaus vesipullosta tai pieni kevyttä  näykkäisyä simuloiva nipistys sormilla koiran lapojen alueelle samalla kun sanoo tiukasti EI ovat ihan ok keinoja sen luontoiselle pennulle johon ei lievemmät keinot toimi. 

Mutta on sitten kyllä niitäkin mihin ei käytännössä toimi kuin aika. Itse kasvatan terrierirotua ja vilkkaimmat yksilöt on pentuna niin raisuja ja myös keskittymiskyvyttömiä koheltajia, etteivät ne pysty kovin nuorena oppimaan oikein mitään. Aika kovatkin rangaistukset voi olla niiden mielestä vaan "jes kivaa, rajua leikkiä!", lelut ei kelpaa tilalle silloin kun haluaa leikkiä juuri ihmisen kanssa näykkimällä, palkkioon perustuvaan kouluttamiseen eivät vielä jaksa keskittyä. Tämä on yksi syy miksi itse en myy pentuja perheisiin jossa on ihan pieniä lapsia, koska on aivan mahdollista että sitä pentua ei saa millään olemaan näykkimättä ennen hampaiden vaihtumista, ja se voisi pelottaa ja satuttaa lapsia.

Kiitos paljon vastauksesta! minulla on juurikin paimenkoira ja se käyttää hampaitaan todella paljon ja välillä ihan voimalla. Viimeinen keino meillä on laittaa kyljelleen ja sanoa tiukasti EI pure!  ja rauhoittaa siinä.. pentu kyllä ulisee ja vikisee , mutta pääsee vapaaksi kun on rauhoittunut. Tämä onkin yksi keino mikä näyttää toimivan, mutta se tuntuu vaan liian 'rajulta'. Joskus myös näyttää että innostuu kun sen laittaa maahan rauhoittaakseen ja rupee taistelemaan vastaan niin että pitää kunnolla ääntä ja pyrkii pois otteesta. Toivottavasti tämä on ok tapa toimia!

En jaksanu lukea ketjua. Pentua pitää koskea korviin ja tassuihin ilman hoitotoimia. Lisäksi silitellä ja varsinkin kaulan aluetta alaleuasta rintakehään. Lisää luottamusta koiralle ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen. Tassuja voi silitellä ja koskea jokaiseen varpaaseen ilman kynsien leikkaamista. Kehu ja palkitse kun antaa sen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia käytöstä. Lähes kaikki koiranpennut näykkivät ja purevat, se on niille luontaista käytöstä koiralaumassakin, ja koiralaumassakin aikuiset koirat vaan kärsivällisesti sietävät sitä johonkin 4-6 kk asti. Sen jälkeen jos yrittää samaa niin vähän pennun dominoivuudesta riippuen alkaa aikuiset koirat murista tai jopa varoitusnäykätä jos leikkisä näykkiminen vielä jatkuu, mutta tosiaan esim. meillä jopa varsin dominoivaa ja tosikkoa lauman johtajanarttua saa alle 5 kk vanhat näykkiä, roikkua leukaperissä ja korvissa tms ja se vaan näyttää siltä että "voi ei, eihän tämä hauskaa ole, mutta ei voi mitään, sellaisia pennut on".

Leikkisä pentupureminen tai suulla asioiden tutkiminen ei ole mitenkään tekemisissä aggressiivisuuden tai myöhemmän puremistaipumuksen kanssa. Itse sallin pennuille ihan vapaasti tuon pentumaisen näykiskelyn, yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen vähenee / loppuu itsestään. Riehukohtauksissa joita joskus pennut saa väsyneenä iltaisin, saattaa kyllä jotkut yksilöt vuoden ikäänkin asti vielä vähän näykkiä.

t. kennelnimellinen koirankasvattaja

Tiedätkö  miten toimia tai onko normaalia kun pentu puree todella kovaa esim jaloista ja käsistä eikä lopeta vaikka lelun antaisi tai kieltäisi? Välillä kyllä lopettaa.. toinen juttu on myös se että kun nukun ja pentu saattaa keskellä yötä yrittää purra minun naamaa, onko normaalia? (tekee tätä välillä) Välillä tuntuu että olisi aggressiivinen ja naama menee vähän  kurttuun kun puree rajusti. 

Normaalia se on, riippuen rodusta ja yksilöstä jotkut pennut on varsin koviakin louskuleukoja pentuna. Erityisen "pahamaineisia" on paimenkoirat jotka sentään yleensä näykkivät vähän hiljempää, sekä terrierit, jotka rakastaa rajua leikkiä ja saattavat oikein muristen voimalla rouskia omistajaansa (ja myös pentusisaruksiaan ja emoaan kasvattajan kotona) kun treenaavat jo terrierinelämää leikin muodossa. 

Kovin pienen pennun on usein vaikea tajuta sitä että ihmistä ei saisi näykkiä samalla tavalla kuin pentukavereita tai toisia koiria. Itse olen tosiaan ratkaissut asian niin että senkun purevat :D Mutta esim. lapsiperheessä voisi satuttaa lapsia ihan liikaa jos oikein kova louskuleuka saisi vapaasti näykkiä niin paljon kun sitä huvittaa, varsinkin kun esim. lapsen itku tai pakoyritys voi päätyä siihen että pentu tulkitsee sen leikiksi ja alkaa siksi näykkiä lisää. 

Keinoja puremisen pois opettamiseen on monia ja se mikä toimii on yksilöllistä. Johonkin herkkiin yksilöihin tehoaa se, että kimeästi kiljaisee ihan kuin sattuisi aina kun pentu puree. Heti kun pentu kiljaisusta yllättyneenä hetkeksi lopettaa näykkimisen, kehut ja vähän leikkiä. Tätä kannattaa kokeilla ensin. Jos kuitenkin pentu on kovin riehakkaalla päällä tai raisun luontoinen rodun tai yksilöllisen luonteen takia, se ei välttämättä välitä kiljaisusta vaan voi jopa innostua siitä lisää: kivaa, emännästä lähtee kiva ääni kun sitä puree! Silloin voi kokeilla esim. seisomaan nousemista tai muuten poistumista niin että pentu ei pääse puremaan ja hauska loppuu. Myös kevyet rangaistukset kuten suihkaus vesipullosta tai pieni kevyttä  näykkäisyä simuloiva nipistys sormilla koiran lapojen alueelle samalla kun sanoo tiukasti EI ovat ihan ok keinoja sen luontoiselle pennulle johon ei lievemmät keinot toimi. 

Mutta on sitten kyllä niitäkin mihin ei käytännössä toimi kuin aika. Itse kasvatan terrierirotua ja vilkkaimmat yksilöt on pentuna niin raisuja ja myös keskittymiskyvyttömiä koheltajia, etteivät ne pysty kovin nuorena oppimaan oikein mitään. Aika kovatkin rangaistukset voi olla niiden mielestä vaan "jes kivaa, rajua leikkiä!", lelut ei kelpaa tilalle silloin kun haluaa leikkiä juuri ihmisen kanssa näykkimällä, palkkioon perustuvaan kouluttamiseen eivät vielä jaksa keskittyä. Tämä on yksi syy miksi itse en myy pentuja perheisiin jossa on ihan pieniä lapsia, koska on aivan mahdollista että sitä pentua ei saa millään olemaan näykkimättä ennen hampaiden vaihtumista, ja se voisi pelottaa ja satuttaa lapsia.

Kiitos paljon vastauksesta! minulla on juurikin paimenkoira ja se käyttää hampaitaan todella paljon ja välillä ihan voimalla. Viimeinen keino meillä on laittaa kyljelleen ja sanoa tiukasti EI pure!  ja rauhoittaa siinä.. pentu kyllä ulisee ja vikisee , mutta pääsee vapaaksi kun on rauhoittunut. Tämä onkin yksi keino mikä näyttää toimivan, mutta se tuntuu vaan liian 'rajulta'. Joskus myös näyttää että innostuu kun sen laittaa maahan rauhoittaakseen ja rupee taistelemaan vastaan niin että pitää kunnolla ääntä ja pyrkii pois otteesta. Toivottavasti tämä on ok tapa toimia!

Tuo ON aika raju keino, varsinkin kun pennulla ei tosiaan ole tuossa iässä mitään alistamis- tai vahingoittamisaikeita, eikä se ymmärrä tekevänsä väärin, vaan se vaan tekee mitä koiraeläimen vaistot sanoo. Itse koittaisin mieluummin ehkä voisiko sen pennun "pakkorauhoittaa" vähemmän painostavassa ja ahdistavassa asennossa kuin kyljellään maassa, esim. sylissä niin ettei päästä sitä liikkumaan ennen kuin se on rauhallinen. 

Toki on niin että suuri osa pennuista tuon sinun tapasikin kestää ilman että teidän suhde tulee siitä kärsimään. Herkän yksilön kanssa luottamus ja suhde voisi pahasti kärsiä, joten kannattaa seurata onko sellaisesta merkkejä ja sitten pehmentää koulutustapoja jos alkaa olla. Mutta tosiaan, useimmat vaan jatkaa pentumaista koohotustaan kuin ei mitään eikä muistakaan koko rangaistusta enää huomenna. (Eikä välttämättä siksi myöskään muista olla purematta huomenna - jotkut pennut ei pysty oppimaan pysyvästi teon ja palautteen yhteyttä kovin nuorina vielä mikä tekee koulutuksen siinä iässä aika turhaksi näillä tapauksilla)

anna kova luu nappi joka kerra ku näykii tai purasee tai läimäytä oppiipaha olemaa elukka ei saa ihmistä purra jos ei lopeta nii piikile vaa luonne vikane on ja uus pentu hankkia tilalle

Vierailija kirjoitti:

anna kova luu nappi joka kerra ku näykii tai purasee tai läimäytä oppiipaha olemaa elukka ei saa ihmistä purra jos ei lopeta nii piikile vaa luonne vikane on ja uus pentu hankkia tilalle

Älä vaan ihmeessä ota koiranpentua näillä uskomuksilla! Koiran pennut leikkivät vaistomaisesti pääosin suullaan, näykkimällä sekä juoksentelemalla. Ne ovat vaiston varassa toimivia eläimiä eikä niillä ole synnynnäisesti ymmärrystä siitä että "nuo on ihmisiä, niiden kanssa ei saa leikkiä niin kuin koirat leikkii". 

Pieni pentu ei välttämättä myöskään opi sen luunapin ja puremisensa yhteyttä, koska näykintä on niin vaistomaista toimintaa ja aivot vielä kehittymättömät, että ei pysty tällaiseen yhdistämiseen. Pahimmassa tapauksessa rangaistus voi johtaa siihen että pentu alkaa nähdä ihmisen arvaamattomana tyyppinä johon ei voi luottaa, ellei se yhdistä sitä omaan tekoonsa, ja tällainen luottamuksen meno ihmiseen voi haitata koulutusta myöhemmin, sitten kun pentu on jo kehittynyt ja rauhoittunut sen verran että pystyy keskittymään koulutukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia käytöstä. Lähes kaikki koiranpennut näykkivät ja purevat, se on niille luontaista käytöstä koiralaumassakin, ja koiralaumassakin aikuiset koirat vaan kärsivällisesti sietävät sitä johonkin 4-6 kk asti. Sen jälkeen jos yrittää samaa niin vähän pennun dominoivuudesta riippuen alkaa aikuiset koirat murista tai jopa varoitusnäykätä jos leikkisä näykkiminen vielä jatkuu, mutta tosiaan esim. meillä jopa varsin dominoivaa ja tosikkoa lauman johtajanarttua saa alle 5 kk vanhat näykkiä, roikkua leukaperissä ja korvissa tms ja se vaan näyttää siltä että "voi ei, eihän tämä hauskaa ole, mutta ei voi mitään, sellaisia pennut on".

Leikkisä pentupureminen tai suulla asioiden tutkiminen ei ole mitenkään tekemisissä aggressiivisuuden tai myöhemmän puremistaipumuksen kanssa. Itse sallin pennuille ihan vapaasti tuon pentumaisen näykiskelyn, yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen vähenee / loppuu itsestään. Riehukohtauksissa joita joskus pennut saa väsyneenä iltaisin, saattaa kyllä jotkut yksilöt vuoden ikäänkin asti vielä vähän näykkiä.

t. kennelnimellinen koirankasvattaja

Tiedätkö  miten toimia tai onko normaalia kun pentu puree todella kovaa esim jaloista ja käsistä eikä lopeta vaikka lelun antaisi tai kieltäisi? Välillä kyllä lopettaa.. toinen juttu on myös se että kun nukun ja pentu saattaa keskellä yötä yrittää purra minun naamaa, onko normaalia? (tekee tätä välillä) Välillä tuntuu että olisi aggressiivinen ja naama menee vähän  kurttuun kun puree rajusti. 

Normaalia se on, riippuen rodusta ja yksilöstä jotkut pennut on varsin koviakin louskuleukoja pentuna. Erityisen "pahamaineisia" on paimenkoirat jotka sentään yleensä näykkivät vähän hiljempää, sekä terrierit, jotka rakastaa rajua leikkiä ja saattavat oikein muristen voimalla rouskia omistajaansa (ja myös pentusisaruksiaan ja emoaan kasvattajan kotona) kun treenaavat jo terrierinelämää leikin muodossa. 

Kovin pienen pennun on usein vaikea tajuta sitä että ihmistä ei saisi näykkiä samalla tavalla kuin pentukavereita tai toisia koiria. Itse olen tosiaan ratkaissut asian niin että senkun purevat :D Mutta esim. lapsiperheessä voisi satuttaa lapsia ihan liikaa jos oikein kova louskuleuka saisi vapaasti näykkiä niin paljon kun sitä huvittaa, varsinkin kun esim. lapsen itku tai pakoyritys voi päätyä siihen että pentu tulkitsee sen leikiksi ja alkaa siksi näykkiä lisää. 

Keinoja puremisen pois opettamiseen on monia ja se mikä toimii on yksilöllistä. Johonkin herkkiin yksilöihin tehoaa se, että kimeästi kiljaisee ihan kuin sattuisi aina kun pentu puree. Heti kun pentu kiljaisusta yllättyneenä hetkeksi lopettaa näykkimisen, kehut ja vähän leikkiä. Tätä kannattaa kokeilla ensin. Jos kuitenkin pentu on kovin riehakkaalla päällä tai raisun luontoinen rodun tai yksilöllisen luonteen takia, se ei välttämättä välitä kiljaisusta vaan voi jopa innostua siitä lisää: kivaa, emännästä lähtee kiva ääni kun sitä puree! Silloin voi kokeilla esim. seisomaan nousemista tai muuten poistumista niin että pentu ei pääse puremaan ja hauska loppuu. Myös kevyet rangaistukset kuten suihkaus vesipullosta tai pieni kevyttä  näykkäisyä simuloiva nipistys sormilla koiran lapojen alueelle samalla kun sanoo tiukasti EI ovat ihan ok keinoja sen luontoiselle pennulle johon ei lievemmät keinot toimi. 

Mutta on sitten kyllä niitäkin mihin ei käytännössä toimi kuin aika. Itse kasvatan terrierirotua ja vilkkaimmat yksilöt on pentuna niin raisuja ja myös keskittymiskyvyttömiä koheltajia, etteivät ne pysty kovin nuorena oppimaan oikein mitään. Aika kovatkin rangaistukset voi olla niiden mielestä vaan "jes kivaa, rajua leikkiä!", lelut ei kelpaa tilalle silloin kun haluaa leikkiä juuri ihmisen kanssa näykkimällä, palkkioon perustuvaan kouluttamiseen eivät vielä jaksa keskittyä. Tämä on yksi syy miksi itse en myy pentuja perheisiin jossa on ihan pieniä lapsia, koska on aivan mahdollista että sitä pentua ei saa millään olemaan näykkimättä ennen hampaiden vaihtumista, ja se voisi pelottaa ja satuttaa lapsia.

Kiitos paljon vastauksesta! minulla on juurikin paimenkoira ja se käyttää hampaitaan todella paljon ja välillä ihan voimalla. Viimeinen keino meillä on laittaa kyljelleen ja sanoa tiukasti EI pure!  ja rauhoittaa siinä.. pentu kyllä ulisee ja vikisee , mutta pääsee vapaaksi kun on rauhoittunut. Tämä onkin yksi keino mikä näyttää toimivan, mutta se tuntuu vaan liian 'rajulta'. Joskus myös näyttää että innostuu kun sen laittaa maahan rauhoittaakseen ja rupee taistelemaan vastaan niin että pitää kunnolla ääntä ja pyrkii pois otteesta. Toivottavasti tämä on ok tapa toimia!

Tuo ON aika raju keino, varsinkin kun pennulla ei tosiaan ole tuossa iässä mitään alistamis- tai vahingoittamisaikeita, eikä se ymmärrä tekevänsä väärin, vaan se vaan tekee mitä koiraeläimen vaistot sanoo. Itse koittaisin mieluummin ehkä voisiko sen pennun "pakkorauhoittaa" vähemmän painostavassa ja ahdistavassa asennossa kuin kyljellään maassa, esim. sylissä niin ettei päästä sitä liikkumaan ennen kuin se on rauhallinen. 

Toki on niin että suuri osa pennuista tuon sinun tapasikin kestää ilman että teidän suhde tulee siitä kärsimään. Herkän yksilön kanssa luottamus ja suhde voisi pahasti kärsiä, joten kannattaa seurata onko sellaisesta merkkejä ja sitten pehmentää koulutustapoja jos alkaa olla. Mutta tosiaan, useimmat vaan jatkaa pentumaista koohotustaan kuin ei mitään eikä muistakaan koko rangaistusta enää huomenna. (Eikä välttämättä siksi myöskään muista olla purematta huomenna - jotkut pennut ei pysty oppimaan pysyvästi teon ja palautteen yhteyttä kovin nuorina vielä mikä tekee koulutuksen siinä iässä aika turhaksi näillä tapauksilla)

Voisin yrittää tuota sylissä rauhoittamista tai olla maassa ja pitää sylissä haarojen välissä. Yksi vaihtoehto mitä olen kuullut on laittaa pennulle hihna suun ympärille ainakun puree kunnes rauhoittuu ja ottaa pois. Voisitko kertoa onko se liian raju ja mahd.haittavaikutukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia käytöstä. Lähes kaikki koiranpennut näykkivät ja purevat, se on niille luontaista käytöstä koiralaumassakin, ja koiralaumassakin aikuiset koirat vaan kärsivällisesti sietävät sitä johonkin 4-6 kk asti. Sen jälkeen jos yrittää samaa niin vähän pennun dominoivuudesta riippuen alkaa aikuiset koirat murista tai jopa varoitusnäykätä jos leikkisä näykkiminen vielä jatkuu, mutta tosiaan esim. meillä jopa varsin dominoivaa ja tosikkoa lauman johtajanarttua saa alle 5 kk vanhat näykkiä, roikkua leukaperissä ja korvissa tms ja se vaan näyttää siltä että "voi ei, eihän tämä hauskaa ole, mutta ei voi mitään, sellaisia pennut on".

Leikkisä pentupureminen tai suulla asioiden tutkiminen ei ole mitenkään tekemisissä aggressiivisuuden tai myöhemmän puremistaipumuksen kanssa. Itse sallin pennuille ihan vapaasti tuon pentumaisen näykiskelyn, yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen vähenee / loppuu itsestään. Riehukohtauksissa joita joskus pennut saa väsyneenä iltaisin, saattaa kyllä jotkut yksilöt vuoden ikäänkin asti vielä vähän näykkiä.

t. kennelnimellinen koirankasvattaja

Tiedätkö  miten toimia tai onko normaalia kun pentu puree todella kovaa esim jaloista ja käsistä eikä lopeta vaikka lelun antaisi tai kieltäisi? Välillä kyllä lopettaa.. toinen juttu on myös se että kun nukun ja pentu saattaa keskellä yötä yrittää purra minun naamaa, onko normaalia? (tekee tätä välillä) Välillä tuntuu että olisi aggressiivinen ja naama menee vähän  kurttuun kun puree rajusti. 

Normaalia se on, riippuen rodusta ja yksilöstä jotkut pennut on varsin koviakin louskuleukoja pentuna. Erityisen "pahamaineisia" on paimenkoirat jotka sentään yleensä näykkivät vähän hiljempää, sekä terrierit, jotka rakastaa rajua leikkiä ja saattavat oikein muristen voimalla rouskia omistajaansa (ja myös pentusisaruksiaan ja emoaan kasvattajan kotona) kun treenaavat jo terrierinelämää leikin muodossa. 

Kovin pienen pennun on usein vaikea tajuta sitä että ihmistä ei saisi näykkiä samalla tavalla kuin pentukavereita tai toisia koiria. Itse olen tosiaan ratkaissut asian niin että senkun purevat :D Mutta esim. lapsiperheessä voisi satuttaa lapsia ihan liikaa jos oikein kova louskuleuka saisi vapaasti näykkiä niin paljon kun sitä huvittaa, varsinkin kun esim. lapsen itku tai pakoyritys voi päätyä siihen että pentu tulkitsee sen leikiksi ja alkaa siksi näykkiä lisää. 

Keinoja puremisen pois opettamiseen on monia ja se mikä toimii on yksilöllistä. Johonkin herkkiin yksilöihin tehoaa se, että kimeästi kiljaisee ihan kuin sattuisi aina kun pentu puree. Heti kun pentu kiljaisusta yllättyneenä hetkeksi lopettaa näykkimisen, kehut ja vähän leikkiä. Tätä kannattaa kokeilla ensin. Jos kuitenkin pentu on kovin riehakkaalla päällä tai raisun luontoinen rodun tai yksilöllisen luonteen takia, se ei välttämättä välitä kiljaisusta vaan voi jopa innostua siitä lisää: kivaa, emännästä lähtee kiva ääni kun sitä puree! Silloin voi kokeilla esim. seisomaan nousemista tai muuten poistumista niin että pentu ei pääse puremaan ja hauska loppuu. Myös kevyet rangaistukset kuten suihkaus vesipullosta tai pieni kevyttä  näykkäisyä simuloiva nipistys sormilla koiran lapojen alueelle samalla kun sanoo tiukasti EI ovat ihan ok keinoja sen luontoiselle pennulle johon ei lievemmät keinot toimi. 

Mutta on sitten kyllä niitäkin mihin ei käytännössä toimi kuin aika. Itse kasvatan terrierirotua ja vilkkaimmat yksilöt on pentuna niin raisuja ja myös keskittymiskyvyttömiä koheltajia, etteivät ne pysty kovin nuorena oppimaan oikein mitään. Aika kovatkin rangaistukset voi olla niiden mielestä vaan "jes kivaa, rajua leikkiä!", lelut ei kelpaa tilalle silloin kun haluaa leikkiä juuri ihmisen kanssa näykkimällä, palkkioon perustuvaan kouluttamiseen eivät vielä jaksa keskittyä. Tämä on yksi syy miksi itse en myy pentuja perheisiin jossa on ihan pieniä lapsia, koska on aivan mahdollista että sitä pentua ei saa millään olemaan näykkimättä ennen hampaiden vaihtumista, ja se voisi pelottaa ja satuttaa lapsia.

Kiitos paljon vastauksesta! minulla on juurikin paimenkoira ja se käyttää hampaitaan todella paljon ja välillä ihan voimalla. Viimeinen keino meillä on laittaa kyljelleen ja sanoa tiukasti EI pure!  ja rauhoittaa siinä.. pentu kyllä ulisee ja vikisee , mutta pääsee vapaaksi kun on rauhoittunut. Tämä onkin yksi keino mikä näyttää toimivan, mutta se tuntuu vaan liian 'rajulta'. Joskus myös näyttää että innostuu kun sen laittaa maahan rauhoittaakseen ja rupee taistelemaan vastaan niin että pitää kunnolla ääntä ja pyrkii pois otteesta. Toivottavasti tämä on ok tapa toimia!

Tuo ON aika raju keino, varsinkin kun pennulla ei tosiaan ole tuossa iässä mitään alistamis- tai vahingoittamisaikeita, eikä se ymmärrä tekevänsä väärin, vaan se vaan tekee mitä koiraeläimen vaistot sanoo. Itse koittaisin mieluummin ehkä voisiko sen pennun "pakkorauhoittaa" vähemmän painostavassa ja ahdistavassa asennossa kuin kyljellään maassa, esim. sylissä niin ettei päästä sitä liikkumaan ennen kuin se on rauhallinen. 

Toki on niin että suuri osa pennuista tuon sinun tapasikin kestää ilman että teidän suhde tulee siitä kärsimään. Herkän yksilön kanssa luottamus ja suhde voisi pahasti kärsiä, joten kannattaa seurata onko sellaisesta merkkejä ja sitten pehmentää koulutustapoja jos alkaa olla. Mutta tosiaan, useimmat vaan jatkaa pentumaista koohotustaan kuin ei mitään eikä muistakaan koko rangaistusta enää huomenna. (Eikä välttämättä siksi myöskään muista olla purematta huomenna - jotkut pennut ei pysty oppimaan pysyvästi teon ja palautteen yhteyttä kovin nuorina vielä mikä tekee koulutuksen siinä iässä aika turhaksi näillä tapauksilla)

Voisin yrittää tuota sylissä rauhoittamista tai olla maassa ja pitää sylissä haarojen välissä. Yksi vaihtoehto mitä olen kuullut on laittaa pennulle hihna suun ympärille ainakun puree kunnes rauhoittuu ja ottaa pois. Voisitko kertoa onko se liian raju ja mahd.haittavaikutukset?

Syli ainakin on varsin harmiton menetelmä, ja tuo haarojen välissä pito. Suun voi sinänsä "tukka" pitämällä leukaa kiinni ihan käden sen ympärille kietomallakin, ei siihen hihnaa tarvita. Olen itse joskus tätä käyttänytkin pentuun joka lenkillä aina kun oli "tylsää" eli piti kävellä vaan eteenpäin kävelytietä hihnassa, alkoi viihdyttää itseään käymällä muristen lahkeideni ja kenkieni kimppuun. Sellaisesta touhusta pysähdyin. Jos pureminen alkoi heti kun lähdin taas kävelemään niin kämmenellä kuonon ympäriltä kiinni tai käveltiin vähän aikaa niin että talutin koiraa suoraan pannasta pitäen ja näin estäen jalkoihin hyökkäykset jolloin pentu yleennsä rauhoittui.

Erityishaastavia tässä ovat näykkimällä paimentamaan jalostetut paimenkoirat, esim. shetlanninlammaskoirat. Ne alkavat tavattoman helposti paimennusnäykkiä koska niillä on se vaistoihin ohjelmoitu, ja vaatii melkoista kärsivällisyyttä aina vaan jaksaa päättäväisesti, mutta ei väkivaltaisesti (koska nämä koirat on yleensä myös hyvin herkkiä) ilmaista että ei, nyt ei jatketa ennen kuin näykintä loppuu.

Hyvä kun aloittajalle on annettu tietoa siitä, että on ihan normaalia, että pentu näykkii. Monille voi tulla yllätyksenä kuinka pahasti ihan normaalikin pentu voi satuttaa omistajiaan tarkoittamatta mitään pahaa. Meilläkin kuljettiin nykyisen koiran vuoksi nilkat verillä siihen asti, kun koira oli puolivuotias ja itse kuljin koiran kanssa lenkillä kädet mustelmilla vielä kunnes koira tuli noin vuoden vanhaksi. Ensimmäisen vuoden ajan koira vietti lenkeillä ollessamme enemmän aikaa jalkovälissäni rauhoittumassa kuin kävellen. 

Voin vain kuvitella kuinka nopeasti tällainen paimenrotuinen näykkijäihme lähtee monessa perheessa kiertoon pitovaikeuksien vuoksi. Se on sinänsä sääli, sillä meidänkin näykkijästämme sukeutui hyvin rakastava ja hellä perheenjäsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia käytöstä. Lähes kaikki koiranpennut näykkivät ja purevat, se on niille luontaista käytöstä koiralaumassakin, ja koiralaumassakin aikuiset koirat vaan kärsivällisesti sietävät sitä johonkin 4-6 kk asti. Sen jälkeen jos yrittää samaa niin vähän pennun dominoivuudesta riippuen alkaa aikuiset koirat murista tai jopa varoitusnäykätä jos leikkisä näykkiminen vielä jatkuu, mutta tosiaan esim. meillä jopa varsin dominoivaa ja tosikkoa lauman johtajanarttua saa alle 5 kk vanhat näykkiä, roikkua leukaperissä ja korvissa tms ja se vaan näyttää siltä että "voi ei, eihän tämä hauskaa ole, mutta ei voi mitään, sellaisia pennut on".

Leikkisä pentupureminen tai suulla asioiden tutkiminen ei ole mitenkään tekemisissä aggressiivisuuden tai myöhemmän puremistaipumuksen kanssa. Itse sallin pennuille ihan vapaasti tuon pentumaisen näykiskelyn, yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen vähenee / loppuu itsestään. Riehukohtauksissa joita joskus pennut saa väsyneenä iltaisin, saattaa kyllä jotkut yksilöt vuoden ikäänkin asti vielä vähän näykkiä.

t. kennelnimellinen koirankasvattaja

Tiedätkö  miten toimia tai onko normaalia kun pentu puree todella kovaa esim jaloista ja käsistä eikä lopeta vaikka lelun antaisi tai kieltäisi? Välillä kyllä lopettaa.. toinen juttu on myös se että kun nukun ja pentu saattaa keskellä yötä yrittää purra minun naamaa, onko normaalia? (tekee tätä välillä) Välillä tuntuu että olisi aggressiivinen ja naama menee vähän  kurttuun kun puree rajusti. 

Normaalia se on, riippuen rodusta ja yksilöstä jotkut pennut on varsin koviakin louskuleukoja pentuna. Erityisen "pahamaineisia" on paimenkoirat jotka sentään yleensä näykkivät vähän hiljempää, sekä terrierit, jotka rakastaa rajua leikkiä ja saattavat oikein muristen voimalla rouskia omistajaansa (ja myös pentusisaruksiaan ja emoaan kasvattajan kotona) kun treenaavat jo terrierinelämää leikin muodossa. 

Kovin pienen pennun on usein vaikea tajuta sitä että ihmistä ei saisi näykkiä samalla tavalla kuin pentukavereita tai toisia koiria. Itse olen tosiaan ratkaissut asian niin että senkun purevat :D Mutta esim. lapsiperheessä voisi satuttaa lapsia ihan liikaa jos oikein kova louskuleuka saisi vapaasti näykkiä niin paljon kun sitä huvittaa, varsinkin kun esim. lapsen itku tai pakoyritys voi päätyä siihen että pentu tulkitsee sen leikiksi ja alkaa siksi näykkiä lisää. 

Keinoja puremisen pois opettamiseen on monia ja se mikä toimii on yksilöllistä. Johonkin herkkiin yksilöihin tehoaa se, että kimeästi kiljaisee ihan kuin sattuisi aina kun pentu puree. Heti kun pentu kiljaisusta yllättyneenä hetkeksi lopettaa näykkimisen, kehut ja vähän leikkiä. Tätä kannattaa kokeilla ensin. Jos kuitenkin pentu on kovin riehakkaalla päällä tai raisun luontoinen rodun tai yksilöllisen luonteen takia, se ei välttämättä välitä kiljaisusta vaan voi jopa innostua siitä lisää: kivaa, emännästä lähtee kiva ääni kun sitä puree! Silloin voi kokeilla esim. seisomaan nousemista tai muuten poistumista niin että pentu ei pääse puremaan ja hauska loppuu. Myös kevyet rangaistukset kuten suihkaus vesipullosta tai pieni kevyttä  näykkäisyä simuloiva nipistys sormilla koiran lapojen alueelle samalla kun sanoo tiukasti EI ovat ihan ok keinoja sen luontoiselle pennulle johon ei lievemmät keinot toimi. 

Mutta on sitten kyllä niitäkin mihin ei käytännössä toimi kuin aika. Itse kasvatan terrierirotua ja vilkkaimmat yksilöt on pentuna niin raisuja ja myös keskittymiskyvyttömiä koheltajia, etteivät ne pysty kovin nuorena oppimaan oikein mitään. Aika kovatkin rangaistukset voi olla niiden mielestä vaan "jes kivaa, rajua leikkiä!", lelut ei kelpaa tilalle silloin kun haluaa leikkiä juuri ihmisen kanssa näykkimällä, palkkioon perustuvaan kouluttamiseen eivät vielä jaksa keskittyä. Tämä on yksi syy miksi itse en myy pentuja perheisiin jossa on ihan pieniä lapsia, koska on aivan mahdollista että sitä pentua ei saa millään olemaan näykkimättä ennen hampaiden vaihtumista, ja se voisi pelottaa ja satuttaa lapsia.

Kiitos paljon vastauksesta! minulla on juurikin paimenkoira ja se käyttää hampaitaan todella paljon ja välillä ihan voimalla. Viimeinen keino meillä on laittaa kyljelleen ja sanoa tiukasti EI pure!  ja rauhoittaa siinä.. pentu kyllä ulisee ja vikisee , mutta pääsee vapaaksi kun on rauhoittunut. Tämä onkin yksi keino mikä näyttää toimivan, mutta se tuntuu vaan liian 'rajulta'. Joskus myös näyttää että innostuu kun sen laittaa maahan rauhoittaakseen ja rupee taistelemaan vastaan niin että pitää kunnolla ääntä ja pyrkii pois otteesta. Toivottavasti tämä on ok tapa toimia!

Tuo ON aika raju keino, varsinkin kun pennulla ei tosiaan ole tuossa iässä mitään alistamis- tai vahingoittamisaikeita, eikä se ymmärrä tekevänsä väärin, vaan se vaan tekee mitä koiraeläimen vaistot sanoo. Itse koittaisin mieluummin ehkä voisiko sen pennun "pakkorauhoittaa" vähemmän painostavassa ja ahdistavassa asennossa kuin kyljellään maassa, esim. sylissä niin ettei päästä sitä liikkumaan ennen kuin se on rauhallinen. 

Toki on niin että suuri osa pennuista tuon sinun tapasikin kestää ilman että teidän suhde tulee siitä kärsimään. Herkän yksilön kanssa luottamus ja suhde voisi pahasti kärsiä, joten kannattaa seurata onko sellaisesta merkkejä ja sitten pehmentää koulutustapoja jos alkaa olla. Mutta tosiaan, useimmat vaan jatkaa pentumaista koohotustaan kuin ei mitään eikä muistakaan koko rangaistusta enää huomenna. (Eikä välttämättä siksi myöskään muista olla purematta huomenna - jotkut pennut ei pysty oppimaan pysyvästi teon ja palautteen yhteyttä kovin nuorina vielä mikä tekee koulutuksen siinä iässä aika turhaksi näillä tapauksilla)

Voisin yrittää tuota sylissä rauhoittamista tai olla maassa ja pitää sylissä haarojen välissä. Yksi vaihtoehto mitä olen kuullut on laittaa pennulle hihna suun ympärille ainakun puree kunnes rauhoittuu ja ottaa pois. Voisitko kertoa onko se liian raju ja mahd.haittavaikutukset?

Syli ainakin on varsin harmiton menetelmä, ja tuo haarojen välissä pito. Suun voi sinänsä "tukka" pitämällä leukaa kiinni ihan käden sen ympärille kietomallakin, ei siihen hihnaa tarvita. Olen itse joskus tätä käyttänytkin pentuun joka lenkillä aina kun oli "tylsää" eli piti kävellä vaan eteenpäin kävelytietä hihnassa, alkoi viihdyttää itseään käymällä muristen lahkeideni ja kenkieni kimppuun. Sellaisesta touhusta pysähdyin. Jos pureminen alkoi heti kun lähdin taas kävelemään niin kämmenellä kuonon ympäriltä kiinni tai käveltiin vähän aikaa niin että talutin koiraa suoraan pannasta pitäen ja näin estäen jalkoihin hyökkäykset jolloin pentu yleennsä rauhoittui.

Erityishaastavia tässä ovat näykkimällä paimentamaan jalostetut paimenkoirat, esim. shetlanninlammaskoirat. Ne alkavat tavattoman helposti paimennusnäykkiä koska niillä on se vaistoihin ohjelmoitu, ja vaatii melkoista kärsivällisyyttä aina vaan jaksaa päättäväisesti, mutta ei väkivaltaisesti (koska nämä koirat on yleensä myös hyvin herkkiä) ilmaista että ei, nyt ei jatketa ennen kuin näykintä loppuu.

Kiitos kun jaksoit vastailla! Nämä ovat asioita mitkä askarruttivat kovasti! Pyrin jatkossa muuttamaan toimintatapojani.