Te, jotka jätitte sokerin pois - miten pystyitte

Laitoin ruokavalion uusiksi, muuten en olisi pystynyt. Ruokaa säännöllisin väliajoin, max. 4h välissä. Pieniä aterioita. Ei pääse verensokeri heilahtelemaan. Puoli vuotta meni ja nyt olen siinä pisteessä, että sokeri ei oikeastaan kiinnosta. Ei sitä vastaan tarvitse tapella, ei vaan tee enää mieli. 7kg painokin tippunut.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin ruokavalion uusiksi, muuten en olisi pystynyt. Ruokaa säännöllisin väliajoin, max. 4h välissä. Pieniä aterioita. Ei pääse verensokeri heilahtelemaan. Puoli vuotta meni ja nyt olen siinä pisteessä, että sokeri ei oikeastaan kiinnosta. Ei sitä vastaan tarvitse tapella, ei vaan tee enää mieli. 7kg painokin tippunut.

K i i t o s.

Muistelin omaa kolmen kuukauden paussia, joka oli kärsimystä. Kokemuksesi mukaan toukokuussa helpottaisi.

Vaihdoin sokeripolttoisesta rasvapolttoiseksi. Ensin Atkinsin induktiolla muutaman viikon ja kun olo alkoi olla jo vähän liiankin virtanen (nälkä lähti kokonaan ja unettomuutta oli joka yö), katkaisin ketoosin ja aloin syödä hiilareita vähän enemmän, mutta kuitenkin sen verran vähän ettei hiilarihimot heränneet uudestaan ja rasvapolttoisuus alkoi toimia oikein. Siitä on jo 8 vuotta ja hiilarin sietoni on parantunut selvästi. Voin juhlissa syödä kakkua, palaverissa pullaa, teessä hunajaa tai kesällä jäätelön ilman että mopo karkaa käsistä.

Ja siis mun lähtötilanne oli se, että joka päivä joka aterialla tai heti sen jälkeen oli ihan pakko saada makeeta. Päivittäin söin yhtä tai useampaa näistä; karkkia, suklaata, pullaa tai muuta leivonnaista, keksiä, jätskiä, marmeladilla päällystettyjä paahtoleipiä. Leivoin vähintään joka toinen päivä jotain makeeta. Ja siis ne määrät mitä söin oli aivan huikeat. Saatoin syödä laatikollisen brunbergin suukkoja parissa päivässä, eli yhdeltä istumalta söin ainakin 10 kpl, illalla meni iso pussi karkkia, töistä tullessa neljä paahtoleipää appelsiinimarmeladilla. Mikään määrä makeaa ei oikeastaan saanut pahaa oloa aikaan, eli pystyin syömään vaikka 2 litraa jäätelöä kerralla. Myöhemmin tuli sitten kyllä kunnon hiilarikooma ja morkkista joka päivä. Ja paino nousi tottakai. Ei hyvä juttu ihmiselle, jolla on yliliikkuvat nivelet ja "sukurasitteena" diabetesuhka.

Pahin tilanne taisi olla silloin, kun vedin jättipussin vaahtokarkkeja puoleen tuntiin. Se olo  kun vaivuin joksikin aikaa johonkin uneliaaseen horrokseen oli jotain aivan karmivaa, kun meni täysin kyky toimia. Kuulin vain kohinaa ja ihmisten ääniä, mutten pystynyt vastaamaan tai liikkumaan. Makasin vaan sohvalla. Kun siitä tokenin päätin, että nyt riitti. Mätin kaiken sokerin kaapeista roskikseen, kaikki herkut kaapeista ja pakastimesta myös roskikseen ja heitin kissanhiekkalaattikkojen sisällöt siihen päälle etten vaan tule katumapäälle ja hae niitä herkkuja roskiksesta pois.

Olin jo jonkin aikaa etsinyt ongelmaan ratkaisua ravitsemusterapeutiltakin, mutta ei niistä neuvoista tullut hullua hurskaammaksi. Ystävä suositteli karppausta ja auttoi alkuun. Alkuun oli aivan kamalaa, mutta olin päätökseni tehnyt ja luvannut itselleni, että jos kokeilen edes viikon niin sitten saan päättää miten jatkan. Sillä tiellä edelleen. Polkuni on kulkenut Atkinsin induktiosta alakarpin-hyväkarpin-alakarpin kautta Kwasniewskin optimal dietiin. Tässä on nyt hyvä.

Olen sitä mieltä, että kunnon sokerikoukku on pahempi kuin mikään muu riippuvuus. Alkoholisti voi raitistua lopettamalla juomisen, mutta mitenkäs sokeriholisti voi jättää kaikki hiilarit kokonaan syömättä. Hiilareita kuitenkin tarvitaan, mutta ei läheskään niin suuria määriä, mitä esim ravitsemusterapeutit yms. suosittaa. On kovin yksilöllistä kuinka alas hiilarit pitää vetää, ennen kuin sokerikoukusta irti pääsee. Mulla ylläpitohiilarit pomppii välillä 25-50g/vrk sisältäen kasvikset, marjat, kerman, jugurtin ja kahvimaidon. Silloin tällöin tulee se pakkopullapäivä, kun on kokous tai juhlat, mutta se onneksi jää siihen yhteen annokseen.

Niin ja kannattaa häätää elimistöstä hiiva. Sokerikoukussa olevilla ihan melko varmasti on elimistössään hiivan liikakasvu valloillaan ja sokeri ruokkii sitä hiivaa entisestään.

Söin ja join kaikkea muuta vieroitusajan. Muutaman viikon kidutuksen jälkeen himo onneksi haihtui. Irrottautumisajankohdaksi valitsin heinäkuun, jolloin on valoisaa ja on pirteä sekä kotimaisia marjoja on hyvin saatavilla korvikkeeksi.

Jätin kerralla pois, kun aloin karppaamaan. Pari viikkoa kesti, että mieliteot loppuivat makeaa kohtaan. Helppoa.

Makean syönti oli minulle lähinnä huono kotoa opittu tapa ja itseni hemmottelua. Saatoin syödä paketin keksejä pelkkään nälkään ruuan asemesta, mikä kuulostaa järkyttävältä tyhmyydeltä nyt jälkeenpäin.

Lopetin sokerin käytön siten, etten enää ostanut kaupasta mitään makeaa. Kävelin kylmästi keksi-, jäätelö- ja suklaahyllyjen ohi. Kun kotona ei ole keksi- tai jäätelöpakettia odottamassa, ei ole myöskään kiusauksia, ja syön nälkääni oikeaa ruokaa.

Kun alkaa terveys reistailla siihen malliin ja tajuat peilistä miltä nykyään näytät kun olet lihonut 25 kg kahdessa vuodessa, ei siinä oo enää muuta vaihtoehtoa kun lopettaa. Lopetin 3 vk sitten kerrasta poikki. Paino pudonnut 2 kg, pitkä matka vielä edessä mutta takaisin ei ole palaamista. Jos jotain positiivista niin piereskely vähentynyt 90%, tosin sen tilalle tullut röyhtäily mitä en ole koskaan elämässäni tehnyt mutta kai se on parempi kuin piereminen 🤔