Lue keskustelun säännöt.
Ikävä Vaaria
16.11.2018 |
Olin 5-vuotias kun vaarini kuoli ja olen nyt 20-vuotias. Silti edelleen ikävöin vaaria lähes päivittäin. Aina kun näen jonkun vanhan miehen tulee mieleeni oma vaarini. Onko täällä muita jotka ikävöivät isovanhempiaan vaikka heidän kuolemasta on jo pitkä aika?
Kommentit (5)
Varmasti joskus, koko mummolaa ja sen tunnelmaakin ja lapsuutta. Toisaalta alkaa unohtua paljon poiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävöin mummuani,joka kuoli,kun odotin ensimmäistä lastani.Siitä on nyt aikaa 16 vuotta,kun mummu kuoli.
Ikävöin ajoittain edesmenneitä isovanhempiani. Viimeisemmäksi mummoni (isän äiti) -93. Lämpimin ajatuksin muistan heitä! Takasivat vanhempieni ohella turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Heidän tukensa, opetuksensa ja elämänohjeensa ovat olleet korvaamattomia elämäni varrella. Kiitollisuudella heitä muistan!
Ikävöin paljon. Mummu kuoli 5 vuotta sitten ja loput kolme isovanhempaani puolen vuoden sisällä viime talvena/kesänä. Ikävä on kova. Minulla on rakkaat muistot heistä. Mummoloihin liittyy yhdet rakkaimmista lapsuusmuistoistani. Meillä leivotaan mummuilta perityillä resepteillä. Surullista ajatella, etten saa enää koskaan mummun tekemää ruokaa tai kokea jouluja sellaisina kuin aina ennen. Huomaan itsessäni monia samoja piirteitä kuin mummuissani.
Ikävöin mummoani, joka kuoli jo 80-luvulla. Meillä oli aina ihan parhaat leikit ja mummo oli hauska sekä huumorintajuinen toisin kuin tosikkovanhempani.