Ex pilaa elämäni ja mielenterveyteni

Erosimme lapseni isän kanssa lapsen ollessa puolivuotias, siitä on yhdeksän vuotta. Olemme olleet vaihtelevasti kavereita ja vuorotellen taas sotajalalla. Hän haluaa kaikin mahdollisin tavoin kontrolloida elämääni. Silti aina lopulta lahjoo ja manipuloi minut taas kaverikseen ja aina menen siihen mukaan kun elämä tuntuu helpommalta niin, kun muuten hän yrittää vielä enemmän vaikeuttaa elämääni.

Tuntuu että olisin tilivelvollinen hänelle jokaisesta elämäni minuutista. Hän kyselee ja urkkii kaikki tekemiseni, ei riitä jos kerron jotain ympäripyöreää vaan aina pitää kaikki kertoa kenen kanssa, missä, mihin aikaan, miksi. Jos en kerro niin hän tekee omat johtopäätöksensä, aina jotain pahaa, jota pitää sitten totuutena ja haukkuu ja uhkailee.

Hän saattaa kutsua itsensä milloin milläkin verukkeella meille ja alkaa heti arvostella kuinka sotkuista meillä on ja alkaa siivoamaan että voisi vielä enemmän urkkia asioitani kun availee kaappeja ja laatikoita. Pullokaapissa jos on muutama oluttölkki niin siinä onkin taas hyvä aihe haukkua minua juopoksi yms.

Edellinen parisuhteeni meinasi monta kertaa päättyä siihen kun mies ei jaksanut exäni aiheuttamia jatkuvia ongelmia ja sanoikin että tuntui kuin seurustelisi exäni kanssa minun lisäkseni. Ex myös manipuloi lapsemme vihaamaan tätä miestä. Lopulta suhde päättyi kuitenkin muista syistä.

Nyt löysin kesällä uuden miehen. Exäni ei hyväksynyt tätä miestä lainkaan ja lapsemme ei olisi saanut hänen mielestään koskaan tavata häntä. Puhui taas lapselle pahaa nykyisestäni ja lapsi ollut sen takia hyvin ennakkoluuloinen häntä kohtaan, ja tuntuu että lapsemme tuntee jotain syyllisyyttä jos pitäisikin miehestäni, tuntee kai ettei saisi pitää hänestä isänsä puheitten takia. Exäni on laittanut nykyiselleni uhkailuviestejä ja lapselle viestin ettei saa mennä kotiin jos mieheni on siellä. Tässä menee mielenterveys minun lisäkseni lapsellakin kun isänsä hänetkin sekoittaa tähän. Tänään sanoi ettå jättää asian sikseen sillä ehdolla että sanon lapselle eronneeni ja tapaan miestä ainoastaan kun lapsi isällään.

Olen huono kirjoittamaan eikä tässä ole vielä paljoakaan asioita mitä haluaisin kertoa mutta menisi varmaan liian sekavaksi. En tiedä vaan enää mitä tehdä. Niin usein mies saa tehtyä minulle olon että olen itse väärässä ja huono ihminen, hän vaan koittaa auttaa kun en muuten pärjäisi. Tiedän ettei asia ole niin mutta sellainen vaikutus hänellä on minuun. Eikä auta että olen vastaamatta koska silloin hän soittaa lapselle ja pyytää antamaan puhelimen minulle, tai tulee oven taakse. Pitäisikö hakea lähestymiskieltoa?