Auttaisitko ystävääsi (taloudellisesti) jos hän olisi käyttäytynyt aiemmin tällä tavalla:
Olemme saman ikäisiä (38v), perheellisiä naisia. Tunnettu nuoruudesta asti, opiskeltu yhdessä jne. Ystävä seurusteli ja meni naimisiin erittäin varakkaan miehen kanssa ja kellui aina ihanassa huolettomuudessa - opinnot läpi siitä mistä aita matalin, ei koskaan töihin, koko aikuisikä kotirouvana.
Minä sen sijaan köyhän yh-äidin tyttönä opiskelin niin kuin viimeistä päivää, illat ja viikonloput töissä, jotta pystyin opintojen ohessa myös harrastamaan, pukeutumaan kauniisti ja sivistämään itseäni muutoin (matkustelu, kulttuuri jne.). Muistan useita kertoja, kun luentojen jälkeen ystäväni lähti kavereiden kanssa kahviloihin, leffaan, syömään ulos ja minä menin koko illaksi töihin.
Kerran kävi sitten niin, että säntillisestä taloudenpidostani huolimatta sain aivan valtavan ja yllättävän laskun. Panikoin, talous meni kuukausiksi kuralle ja pyristelin säästellen joka pennosen. Meillä sattui olemaan sovittuna illanistujaiset luonani juuri noihin aikoihin ja pyysin ystävääni tuomaan rullan wc-paperia, koska olin todella aivan peeaa, vessapaperi vähissä ja hän oli tulossa luokseni. Hän ei paperia tuonut, totesi vain, ettei nyt ottanut sellaista mukaan, kun kokee että jokainen ostaa omansa. Se siitä. Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun koskaan pyysin häneltä mitään.
Nyt tilanne on toinen - minä olen hyväpalkkaisessa työssä, mieheni myös. Ystäväni erosi joitakin vuosia sitten ja osituksessa saadut rahat on kauan sitten hassattu matkoihin, merkkivaatteisiin ja juhlimiseen. Töissä hän ei edelleenkään käy. Nyt hän pyytää apua minulta, mitä milloinkin. Viimeksi rahaa lääkkeisiin.
Tilanne on ristiriitainen. Olen sanonut hänelle, että tiedän mitä on olla köyhä ja elää kädestä suuhun (vihje, jota ei ymmärtänyt) ja että itse tein aivan kaikkeni, jotta pääsin tuosta tilanteesta eteenpäin. Nämä faktat eivät ole muuttaneet mitään, hän makaa edelleen kotona, elää minimituilla ja lainailee rahaa mistä sitä sattuu saamaan.
Auttaisitteko te? Unohtaisitteko menneet ja auttaisitte rahallisesti? Itselleni se on erittäin vaikeaa.
Kommentit (41)
En, ei kuulosta edes pitämisen arvoiselta ystävältä
Tuo vastaushan on ihan selvä: Jokainen maksaa omat lääkkeensä.
Jos nyt välttämättä haluat jotenkin auttaa, niin vie hänelle vessapaperirulla. Älä anna rahaa, tuollaiset eivät maksa takaisin, koska heille tulee aina "yllättäviä menoja".
Niin siis millaisesta avusta nyt olisi kyse? Jos hän pyytäisi tuomaan vessapaperia, niin tietenkin toisin. Mutta muutoin kaikki aikuiselle annettu apu on kuin kaivoon kantaisi vettä.
Miksi muuten mietit tuollaisia? Onko sulla jokin psyykkinen vamma vai neurologinen vika aivoissa kun mietit ja (vuosia ilmeisesti) olet katkerana?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt välttämättä haluat jotenkin auttaa, niin vie hänelle vessapaperirulla. Älä anna rahaa, tuollaiset eivät maksa takaisin, koska heille tulee aina "yllättäviä menoja".
Olen jo auttanut; vienyt vaatetta, ruokaa, antanut tukea kuuntelemisen muodossa ja yrittänyt tsempata häntä hakemaan töitä.
Rahan antaminen tökkii, koska menneisyys oli mitä oli.. Hän ei koskaan tarjoutunut auttamaan millään tavalla (en tosin pyytänytkään kuin tuon ainoan kerran), mutta olisi sitä nyt voinut tilanteeni tietäen tuoda sitten sen yhden vessapaperirullan edes.
Jos ystäväsi ei ole koskaan oppinut tekemään töitä rahaa tai muita hyödykkeitä saadakseen, niin tuskin oppii sitä muutoin kuin äärimmäisen pakon edessä. Jos autat häntä, hän todennäköisesti unohtaa saamansa avun heti, ei ole siitä erityisen kiitollinen ja tarvitsee jatkossa apua jatkuvasti. Ei tee sitä pahuuttaan, on vaan tottunut siihen että kaikki tulee annettuna.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis millaisesta avusta nyt olisi kyse? Jos hän pyytäisi tuomaan vessapaperia, niin tietenkin toisin. Mutta muutoin kaikki aikuiselle annettu apu on kuin kaivoon kantaisi vettä.
Miksi muuten mietit tuollaisia? Onko sulla jokin psyykkinen vamma vai neurologinen vika aivoissa kun mietit ja (vuosia ilmeisesti) olet katkerana?
En ole katkera, mutta ristiriitaisissa fiiliksissä kyllä. Minun elämäni meni noista köyhistä vuosista huolimatta parhain päin. Mistä sait mielikuvan katkeruudesta?
Syy miksi nyt mietin tällaisia on yksinkertainen: minulta pyydetään jotain sellaista, mitä pyytäjä ei itse olisi missään nimessä ollut valmis aikanaan itse antamaan. Moraalinen dilemma. Näitä joskus tulee pohtineeksi.
Onko sinulla jokin diagnoosi, kun se tuli itsellesi ensimmäisenä mieleen?
Epäuskottava tarina. Jos olisi totta, voisit auttaa pari kertaa pienillä summilla, sitten lyödä hanat kiinni.
Anna hänelle rulla vessapaperia. Kirjoita korttiin, että tätä sinä et voinut minulle hädän hetkellä antaa, mutta annan sen nyt sinulle mitä aiemmin sinulta pyysin.
En auttaisi. Kun ei itsellä ole mitään aikomusta tehdä mitään paremman tulevaisuuden eteen niin saisi olla jatkossa jatkuvasti auttamassa rahallisesti. Eri asia olisi jos tilanne näyttäisi olevan vain tilapäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt välttämättä haluat jotenkin auttaa, niin vie hänelle vessapaperirulla. Älä anna rahaa, tuollaiset eivät maksa takaisin, koska heille tulee aina "yllättäviä menoja".
Olen jo auttanut; vienyt vaatetta, ruokaa, antanut tukea kuuntelemisen muodossa ja yrittänyt tsempata häntä hakemaan töitä.
Rahan antaminen tökkii, koska menneisyys oli mitä oli.. Hän ei koskaan tarjoutunut auttamaan millään tavalla (en tosin pyytänytkään kuin tuon ainoan kerran), mutta olisi sitä nyt voinut tilanteeni tietäen tuoda sitten sen yhden vessapaperirullan edes.
Älä anna rahaa. Tiedän omasta kokemuksestani, että tuollaisille annettuja rahoja ei saa takaisin. Heillä on aina muka niin vaikeaa, Kela kieroilee ja ei anna heille muka kuuluvia rahoja tai niistä leikattu. Töihin ei voi mennä koska "se ei kannata". Vuokraa korotetaan satoja euroja kerralla. Tuossa joitakin syitä mihin tuollaiset pummit vetoavat ja selittelevät maksukyvyttömyyttään. Tietenkin he voivat samaan aikaan polttaa tupakkaa ja käyttää muitakin päihteitä, rahattomana :D. Entinen naisystäväni aloitti pari päivää sitten taas erittäin vaativan pummaamisen, ei usko vaan laittaa peräkkäin kymmeniä pummausviestejä.
Vierailija kirjoitti:
Epäuskottava tarina. Jos olisi totta, voisit auttaa pari kertaa pienillä summilla, sitten lyödä hanat kiinni.
Eli lopettaa koko ystävyyssuhde. Miksi siis auttaa edes niitä paria kertaa, kun ystävyys tulisi kuitenkin päättymään?
En auttaisi. Ei opi koskaan ja haluaa aina apua yrittämättä tehdä itse mitään.
Just joo, vai että vain yhtä wc-paperirullaa pyysot etkä sitäkään saanut :'( Silti olet uhrannut ja uhrannut... Uskoo ken tahtoo. Minä en. Liikaa stereotypioita, joita kaikki rakastaa! Rikkaasta ryysyläiseksi ja vaatimattomista olosuhteista noustaan huipulle niin jalona ja hyväsydämisenä! Perustuhkimotarina.
"kellui aina ihanassa huolettomuudessa" kun sinä olet raatanut. :D
Oikein kunnon ääripäiden tarina. Mutta näistä ihmiset pitävät.
Vierailija kirjoitti:
Just joo, vai että vain yhtä wc-paperirullaa pyysot etkä sitäkään saanut :'( Silti olet uhrannut ja uhrannut... Uskoo ken tahtoo. Minä en. Liikaa stereotypioita, joita kaikki rakastaa! Rikkaasta ryysyläiseksi ja vaatimattomista olosuhteista noustaan huipulle niin jalona ja hyväsydämisenä! Perustuhkimotarina.
Siis hetkinen - miten uhrannut? En minä kyllä missään vaiheessa ole millään tavalla uhrannut tai uhrautunut. Rakensin omaa tulevaisuutta opiskelemalla ja työskentelemällä, en koe sitä missään määrin uhrauksena.
En ole edelleenkään rikas, enkä liioin ryysyläinen tuolloinkaan (tein töitä opintojen ohessa, jotta pystyin pukeutumaan nätisti).
Luit todella outoja asioita tekstistäni, sellaisia mitä siellä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
"kellui aina ihanassa huolettomuudessa" kun sinä olet raatanut. :D
Oikein kunnon ääripäiden tarina. Mutta näistä ihmiset pitävät.
Kyllä se ihanalta kellumiselta kuulepas näyttää siinä vaiheessa, kun itse ei tiedä riittääkö kuukauden opintotuki ja tilipussi ruokaan :)
Et tietenkään auta.