Lue keskustelun säännöt.
Auttaisitko ystävääsi (taloudellisesti) jos hän olisi käyttäytynyt aiemmin tällä tavalla:
14.11.2018 |
Olemme saman ikäisiä (38v), perheellisiä naisia. Tunnettu nuoruudesta asti, opiskeltu yhdessä jne. Ystävä seurusteli ja meni naimisiin erittäin varakkaan miehen kanssa ja kellui aina ihanassa huolettomuudessa - opinnot läpi siitä mistä aita matalin, ei koskaan töihin, koko aikuisikä kotirouvana.
Minä sen sijaan köyhän yh-äidin tyttönä opiskelin niin kuin viimeistä päivää, illat ja viikonloput töissä, jotta pystyin opintojen ohessa myös harrastamaan, pukeutumaan kauniisti ja sivistämään itseäni muutoin (matkustelu, kulttuuri jne.). Muistan useita kertoja, kun luentojen jälkeen ystäväni lähti kavereiden kanssa kahviloihin, leffaan, syömään ulos ja minä menin koko illaksi töihin.
Kerran kävi sitten niin, että säntillisestä taloudenpidostani huolimatta sain aivan valtavan ja yllättävän laskun. Panikoin, talous meni kuukausiksi kuralle ja pyristelin säästellen joka pennosen. Meillä sattui olemaan sovittuna illanistujaiset luonani juuri noihin aikoihin ja pyysin ystävääni tuomaan rullan wc-paperia, koska olin todella aivan peeaa, vessapaperi vähissä ja hän oli tulossa luokseni. Hän ei paperia tuonut, totesi vain, ettei nyt ottanut sellaista mukaan, kun kokee että jokainen ostaa omansa. Se siitä. Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun koskaan pyysin häneltä mitään.
Nyt tilanne on toinen - minä olen hyväpalkkaisessa työssä, mieheni myös. Ystäväni erosi joitakin vuosia sitten ja osituksessa saadut rahat on kauan sitten hassattu matkoihin, merkkivaatteisiin ja juhlimiseen. Töissä hän ei edelleenkään käy. Nyt hän pyytää apua minulta, mitä milloinkin. Viimeksi rahaa lääkkeisiin.
Tilanne on ristiriitainen. Olen sanonut hänelle, että tiedän mitä on olla köyhä ja elää kädestä suuhun (vihje, jota ei ymmärtänyt) ja että itse tein aivan kaikkeni, jotta pääsin tuosta tilanteesta eteenpäin. Nämä faktat eivät ole muuttaneet mitään, hän makaa edelleen kotona, elää minimituilla ja lainailee rahaa mistä sitä sattuu saamaan.
Auttaisitteko te? Unohtaisitteko menneet ja auttaisitte rahallisesti? Itselleni se on erittäin vaikeaa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kellui aina ihanassa huolettomuudessa" kun sinä olet raatanut. :D
Oikein kunnon ääripäiden tarina. Mutta näistä ihmiset pitävät.
Kyllä se ihanalta kellumiselta kuulepas näyttää siinä vaiheessa, kun itse ei tiedä riittääkö kuukauden opintotuki ja tilipussi ruokaan :)
Niin varmaan näyttää ihmiselle, joka käpertyy itseensä ja vertailee muihin. Jos tämä tarina olisi tosi, niin todennäköisesti ystävä olisi lakannut jo hyvissä ajoin kertomasta elämän murheistaan sinulle, koska tietää että katkena vertaajana et pidä toisten murheita minään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo, vai että vain yhtä wc-paperirullaa pyysot etkä sitäkään saanut :'( Silti olet uhrannut ja uhrannut... Uskoo ken tahtoo. Minä en. Liikaa stereotypioita, joita kaikki rakastaa! Rikkaasta ryysyläiseksi ja vaatimattomista olosuhteista noustaan huipulle niin jalona ja hyväsydämisenä! Perustuhkimotarina.
Siis hetkinen - miten uhrannut? En minä kyllä missään vaiheessa ole millään tavalla uhrannut tai uhrautunut. Rakensin omaa tulevaisuutta opiskelemalla ja työskentelemällä, en koe sitä missään määrin uhrauksena.
En ole edelleenkään rikas, enkä liioin ryysyläinen tuolloinkaan (tein töitä opintojen ohessa, jotta pystyin pukeutumaan nätisti).
Luit todella outoja asioita tekstistäni, sellaisia mitä siellä ei ollut.
Olet uhrannut auttamalla häntä.
Ja hyväpalkkaisessa työssä olet.
Eli ei mennyt kumpikaan pieleen. Toki kärjistin, mutta niinhän sinäkin teet. :D Sun koko teksti on sen korostamista miten olet toiminut täysin oikein ja esimerkillisesti ja ystävä on itsekäs paska. Joopa joo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis millaisesta avusta nyt olisi kyse? Jos hän pyytäisi tuomaan vessapaperia, niin tietenkin toisin. Mutta muutoin kaikki aikuiselle annettu apu on kuin kaivoon kantaisi vettä.
Miksi muuten mietit tuollaisia? Onko sulla jokin psyykkinen vamma vai neurologinen vika aivoissa kun mietit ja (vuosia ilmeisesti) olet katkerana?
En ole katkera, mutta ristiriitaisissa fiiliksissä kyllä. Minun elämäni meni noista köyhistä vuosista huolimatta parhain päin. Mistä sait mielikuvan katkeruudesta?
Syy miksi nyt mietin tällaisia on yksinkertainen: minulta pyydetään jotain sellaista, mitä pyytäjä ei itse olisi missään nimessä ollut valmis aikanaan itse antamaan. Moraalinen dilemma. Näitä joskus tulee pohtineeksi.
Onko sinulla jokin diagnoosi, kun se tuli itsellesi ensimmäisenä mieleen?
Psyykkinen poikkeavuus tuli lähinnä mieleen siksi, koska tuollainen miettiminen on outoa. Normaali ihminen kohauttaisi harteitaan ja jatkaisi eloaan. Ilmeisesti sinulla ei ole kovin monia ystäviä, koska jos olisi, niin ne olisi jo valikoituneet kauan sitten. Jotenkin olet kiinni huonossa ystävässäsi. Sitä kannattaa miettiä ihan sisältä päin, ei muualta.
Sinun ei ole mikään pakko auttaa, sitä varten on sossu. Apusi ei edes auta, vaan on karhunpalvelus. Koita nähdä ero siinä, että joskus pyytää jotain kuin olisi aina täysin autettavissa.Koita päästä huonoista muistoista eroon. Joko heivaamalla ystäväsi mäkeen tai tekemällä työtä mielesi kanssa. Ystäväsihän ei muutu, joten hyväksy tai ole hyväksymättä hänen lokkeileva tyylinsä.
Meillä on suuri tietäjä linjoilla, koska hän on pätevä määrittelemään, mikä on normaali. Oletko LL vai ihan psykiatrian tohtori? Miltä alalta teit väikkärisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kellui aina ihanassa huolettomuudessa" kun sinä olet raatanut. :D
Oikein kunnon ääripäiden tarina. Mutta näistä ihmiset pitävät.
Kyllä se ihanalta kellumiselta kuulepas näyttää siinä vaiheessa, kun itse ei tiedä riittääkö kuukauden opintotuki ja tilipussi ruokaan :)
Niin varmaan näyttää ihmiselle, joka käpertyy itseensä ja vertailee muihin. Jos tämä tarina olisi tosi, niin todennäköisesti ystävä olisi lakannut jo hyvissä ajoin kertomasta elämän murheistaan sinulle, koska tietää että katkena vertaajana et pidä toisten murheita minään.
Hetkinen, tuliko ap:n kaveri linjoille? Miksi olet hassannut elämäsi ja odotat, että muut auttavat nyt sinua?
Ap, ''give a man a fish and you feed him for a day..'' jne. Eli eihän ystäväsi ikinä hyödy lopulta mitään siitä, että hän ei opi seisomaan omilla jaloillaan
Olet mahdollistaja hänen elämäntyyliinsä, johon hänellä itsellään ei ole enää varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kellui aina ihanassa huolettomuudessa" kun sinä olet raatanut. :D
Oikein kunnon ääripäiden tarina. Mutta näistä ihmiset pitävät.
Kyllä se ihanalta kellumiselta kuulepas näyttää siinä vaiheessa, kun itse ei tiedä riittääkö kuukauden opintotuki ja tilipussi ruokaan :)
Niin varmaan näyttää ihmiselle, joka käpertyy itseensä ja vertailee muihin. Jos tämä tarina olisi tosi, niin todennäköisesti ystävä olisi lakannut jo hyvissä ajoin kertomasta elämän murheistaan sinulle, koska tietää että katkena vertaajana et pidä toisten murheita minään.
Hetkinen, tuliko ap:n kaveri linjoille? Miksi olet hassannut elämäsi ja odotat, että muut auttavat nyt sinua?
Ap, ''give a man a fish and you feed him for a day..'' jne. Eli eihän ystäväsi ikinä hyödy lopulta mitään siitä, että hän ei opi seisomaan omilla jaloillaan
En ole tuo ystävä, mutta tapanani on suhtautua todella suurella varauksella näin mustavalkoisiin tarinoihin. Ap:sta paistaa selvä katkeruus ja sanavalinnat kertovat omaa tarinaansa.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis millaisesta avusta nyt olisi kyse? Jos hän pyytäisi tuomaan vessapaperia, niin tietenkin toisin. Mutta muutoin kaikki aikuiselle annettu apu on kuin kaivoon kantaisi vettä.
Miksi muuten mietit tuollaisia? Onko sulla jokin psyykkinen vamma vai neurologinen vika aivoissa kun mietit ja (vuosia ilmeisesti) olet katkerana?
Mikähän sullakin on kun pitää päteä dagnoosin tekijänä? Kopsahtiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kellui aina ihanassa huolettomuudessa" kun sinä olet raatanut. :D
Oikein kunnon ääripäiden tarina. Mutta näistä ihmiset pitävät.
Kyllä se ihanalta kellumiselta kuulepas näyttää siinä vaiheessa, kun itse ei tiedä riittääkö kuukauden opintotuki ja tilipussi ruokaan :)
Niin varmaan näyttää ihmiselle, joka käpertyy itseensä ja vertailee muihin. Jos tämä tarina olisi tosi, niin todennäköisesti ystävä olisi lakannut jo hyvissä ajoin kertomasta elämän murheistaan sinulle, koska tietää että katkena vertaajana et pidä toisten murheita minään.
Hetkinen, tuliko ap:n kaveri linjoille? Miksi olet hassannut elämäsi ja odotat, että muut auttavat nyt sinua?
Ap, ''give a man a fish and you feed him for a day..'' jne. Eli eihän ystäväsi ikinä hyödy lopulta mitään siitä, että hän ei opi seisomaan omilla jaloillaan
En ole tuo ystävä, mutta tapanani on suhtautua todella suurella varauksella näin mustavalkoisiin tarinoihin. Ap:sta paistaa selvä katkeruus ja sanavalinnat kertovat omaa tarinaansa.
Jaa. Minusta taas ei. Kumpikohan on oikeassa. Veikkaan, että kummankin meistä vastaus on ''minä''
Voihan vessapaperit. Mikä murhe sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö, siis pidit illanistujaiset, vaikkei rahaa ollut edes veskipapruun? MIKSI?!
Enkä ymmärrä mitä on noi yllätyslaskut, jotka keikauttaa koko talouden kuukausiksi. Palstalla niistä aina puhutaan, jokunen ymmärtää... Jospa joku kerkeis avartamaan?
On musta sekin outoa, ettei voi tuoda veskipaprua, kun emäntä pyytää.
Mä vien aina opiskeluaikaisille kavereille paketin veskipaprua, jäi tavaksi muinoisilta ajoilta... nykyään se on jo sellainen sisäpiirin vitsi ja kaikki tuo toisilleen, kun kyläilevät.
Tilanteessasi sanoisin, että pyysin sinua kerran tuomaan vessapaperia, et tuonut ja koit, että jokainen hommaa ne itse. Sinä taas koet, että jokainen pärjää itse. Ei apua, ei minkäänlaista. Tuollaista ystävää ei edes kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi ollut järkevintä antaa välien viiletä tuon vessapapari casen myötä.
Miksi ihmeessä olet jäänyt tuommoisen "ystävän" kaveiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäuskottava tarina. Jos olisi totta, voisit auttaa pari kertaa pienillä summilla, sitten lyödä hanat kiinni.
Eli lopettaa koko ystävyyssuhde. Miksi siis auttaa edes niitä paria kertaa, kun ystävyys tulisi kuitenkin päättymään?
Normaali ihminen ymmärtää itse lopettaa muutaman avunpyynnön jälkeen, laskin sen varaan tuon ehdotuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie hänelle rulla vessapaperia opiksi ja ojennukseksi.
Pahoittelen, oli pakko. :) Et tietenkään auta häntä.
Mietin vielä tuosta vessapaperirullasta, että hän ei oikeasti tajunnut aikoinaan tilannettasi, koska hänellä oli rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäuskottava tarina. Jos olisi totta, voisit auttaa pari kertaa pienillä summilla, sitten lyödä hanat kiinni.
Eli lopettaa koko ystävyyssuhde. Miksi siis auttaa edes niitä paria kertaa, kun ystävyys tulisi kuitenkin päättymään?
Normaali ihminen ymmärtää itse lopettaa muutaman avunpyynnön jälkeen, laskin sen varaan tuon ehdotuksen.
Ap on jo auttanut antamalla ruokaa ja vaatteita. Nyt siirrytty pyytämään jo rahaakin. Kyseessä ei ole mainitsemasi kaltainen normaali ihminen.
En olisi tuollaista ihmistä lukenut ystävien joukkoon tuon wc-paperijutun jälkeen joten hän tuskin olisi edes kuvioissa kerjäämässä apua.
Eli: en auttaisi.
Sanot sille että "jokainen ostaa omansa". Ja jos ei tajua, niin muistuta että etpä sinäkään saanut kaveriltasi edes vessapaperirullaa ollessasi köyhä, ja kaverin suusta pääsi nuo sanat tuolloin.
Jos ei vieläkän tajua, nin heitä se ihminen pois elämästäsi.
Ihan taastusti mussuttaa "En mä mitään tollasta muista, ei tollasta oo tapahtunu, sä muistat omias".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt välttämättä haluat jotenkin auttaa, niin vie hänelle vessapaperirulla. Älä anna rahaa, tuollaiset eivät maksa takaisin, koska heille tulee aina "yllättäviä menoja".
Olen jo auttanut; vienyt vaatetta, ruokaa, antanut tukea kuuntelemisen muodossa ja yrittänyt tsempata häntä hakemaan töitä.
Rahan antaminen tökkii, koska menneisyys oli mitä oli.. Hän ei koskaan tarjoutunut auttamaan millään tavalla (en tosin pyytänytkään kuin tuon ainoan kerran), mutta olisi sitä nyt voinut tilanteeni tietäen tuoda sitten sen yhden vessapaperirullan edes.
Miten ihmeessä voit tuollaisia edes miettiä. Jos ns ystäväsi ei hädän hetkellä voinut tuoda edes yhtä vessapaperirullaa, niin on kai nyt ihan sanomattakin selvää, että piikki on erittäin lyhyt myös vastavuoroisesti.
Voit ihan asiallisesti sanoa, että muistatko silloin, kun sinulla oli hädän hetki ja ystäväsi suhtautui asiaan, kuten suhtautui.
Eikä tuo pummaaminen tule ikinä loppumaan. Haluatko tosiaan ryhtyä ns ystäväsi elättäjäksi, vaikka vastavuoroisessa tilanteessa tiedät, että mitään apua ei tippuisi?
En todellakaan auttaisi. Jos olisi viitsinyt ne vessapaperit tuoda sulle, niin tilanne olisi ihan toinen. Voisin silloin joitain kertoja auttaa.
Psyykkinen poikkeavuus tuli lähinnä mieleen siksi, koska tuollainen miettiminen on outoa. Normaali ihminen kohauttaisi harteitaan ja jatkaisi eloaan. Ilmeisesti sinulla ei ole kovin monia ystäviä, koska jos olisi, niin ne olisi jo valikoituneet kauan sitten. Jotenkin olet kiinni huonossa ystävässäsi. Sitä kannattaa miettiä ihan sisältä päin, ei muualta.
Sinun ei ole mikään pakko auttaa, sitä varten on sossu. Apusi ei edes auta, vaan on karhunpalvelus. Koita nähdä ero siinä, että joskus pyytää jotain kuin olisi aina täysin autettavissa.
Koita päästä huonoista muistoista eroon. Joko heivaamalla ystäväsi mäkeen tai tekemällä työtä mielesi kanssa. Ystäväsihän ei muutu, joten hyväksy tai ole hyväksymättä hänen lokkeileva tyylinsä.