Lue keskustelun säännöt.
Olen 45. Mitä elämässä on odotettavissa 45-50?
Kommentit (29)
Sairausriski kasvaa. Usein syöpä todetaan juuri tässä kohtaa elämää. Joka kolmas sairastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin elämä antaa ja sitten se ottaa. Viisikymppisenä ihmisestä tulee sairas ja työtön.
Ihme vastauksia.
Sitä on odotettavissa, mitä itse järjestät, eli toivottavasti vaikka mitä mahtavaa!
Itse aion käyttää paljon aikaa harrastuksiini nyt kun lapset ei enää täytä mun kalenteriani. :)
Miehen kanssa varmaan reissataan aika paljon.
Kaikki asiat ei edes vaadi paljon rahaa, jos sellainen tilanne sattuu olemaan. Mitä sinä haluaisit tehdä??
Ylläriuutisia terveydenhuollon taholta.
Vierailija kirjoitti:
Ensin elämä antaa ja sitten se ottaa. Viisikymppisenä ihmisestä tulee sairas ja työtön.
Ainakin työtön, siltä alkaa vaikuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme vastauksia.
Sitä on odotettavissa, mitä itse järjestät, eli toivottavasti vaikka mitä mahtavaa!
Itse aion käyttää paljon aikaa harrastuksiini nyt kun lapset ei enää täytä mun kalenteriani. :)
Miehen kanssa varmaan reissataan aika paljon.
Kaikki asiat ei edes vaadi paljon rahaa, jos sellainen tilanne sattuu olemaan. Mitä sinä haluaisit tehdä??
Ja sun ikä on?
(en ole ap)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vastauksia.
Sitä on odotettavissa, mitä itse järjestät, eli toivottavasti vaikka mitä mahtavaa!
Itse aion käyttää paljon aikaa harrastuksiini nyt kun lapset ei enää täytä mun kalenteriani. :)
Miehen kanssa varmaan reissataan aika paljon.
Kaikki asiat ei edes vaadi paljon rahaa, jos sellainen tilanne sattuu olemaan. Mitä sinä haluaisit tehdä??Ja sun ikä on?
(en ole ap)
44 v. ja kivasti kulkee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viidenkympin villitys. Alkaa salijuoksut, kampaajakäynnit, motskarin ostot. Ja mies vaihtuu nuorempaan.
Sairaudet lisääntyy kun 50 ylittyy. Kaveripiirissä mm. aivoverenvuoto, tukos aivoissa, diabetes, polvi-ja lonkka-ongelmia ja itse sain syövän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuli 51-vuotiaana työtön. Iso työnantaja teki "hallintouudistuksen". Yli viiskymppisiä pantiin pihalle sata. Olin käsittääkseni koko porukan kolmanneksi nuorin. AY-liike katsoi toisaalle. Ei tehnyt mitään.
Tilalle otettiin alle kolmekymppisiä paskemmilla palkoilla, soppareilla, työehdoilla, etuuksilla jne. Ja osa seksuaalisten palveluiden perusteella, väitän.
Mutta. Olen nyt pitkäaikaistyötön ja voin ihan helvetin hyvin verrattuna entiseen. Eikä käy yhtään kateeks niitä jotka vanhalla työpaikalla valittaa että olo on kuin suolakaivoksessa. Kaikki mahdolliset asiat on heikennetty ja tehty epämiellyttävimmiksi.
Nuorempien miesten huomio loppuu (paitsi ei tietenkään av-mammoilla). Jos haluat panna/seikkailla, tee se nyt kun vielä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorempien miesten huomio loppuu (paitsi ei tietenkään av-mammoilla). Jos haluat panna/seikkailla, tee se nyt kun vielä voit.
No ei varmana lopu. T. 53v. ja kovasti kehuttu.
Vastaukset on aika negatiivisa, mutta tavallaan realistisia. Tämä tietenkin riippuu aika paljon siitä, missä elämänvaiheessa itse on.
Mutta itse (hippusen yli 40-vuotiaana) ja useimmat tuttavat ovat aika urautuneet siinä 40+ iässä, on työ, perhe, asuntovelkaa vielä jäljellä (tyypillistä ainakin pk-seudulla).
Tässä konseptissa yllätykset yleensä ovat negatiivisia; kuten työttömyys (ikärasismi on ikävä kyllä totta), avioero (tyhjän pesän syndrooman takia pieni piikki oletettavissa), terveyshuolet (ei tarvitse tulla 50-vuotiaana, mutta iän kuluessa todennäköisyys kasvaa.)
Positiivisella puolella sitten on oman ajan lisääntyminen kun lapset kasvaa (tämä tietenkin riippuu siitä, onko lapsia ja minkäikäisiä), työissä voi tulla ylennys tms.
Ja monihan lähtee toteuttamaan tässä vaiheessa itseään. Kun talous on turvattu ja lapset maailmalla, niin voi lähteä Afrikkaan kehitysyhteistyöhän tai vaihtaa uraa vielä kerran ilman samanlaisia suorituspaineita. Tämä kuitenkaan ei tule yllättäen ja pyytämättä, koska nämä päätökset pitää tehdä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylläriuutisia terveydenhuollon taholta.
Todella! Kuopus syntyi kun olin 46.
Itselleni se reilu vuosikymmen sitten toi elämänmuutoksen ulkomaillemuuttoineen, yhtälailla suuri käänne kuin nuoruudessa oman tiensä löytäminen. Moni suuri ja pitkäaikainen haave toteutui siinä samalla. Suhde puolisoon syveni myös.
Vierailija kirjoitti:
Viidenkympin villitys. Alkaa salijuoksut, kampaajakäynnit, motskarin ostot. Ja mies vaihtuu nuorempaan.
Aloita kuitenkin ekana ottamalla Kouvolatukka.
Mä toivon että se toisi yli 50v kun lapsemme täyttää 18v eron ja nuoremman miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vastauksia.
Sitä on odotettavissa, mitä itse järjestät, eli toivottavasti vaikka mitä mahtavaa!
Itse aion käyttää paljon aikaa harrastuksiini nyt kun lapset ei enää täytä mun kalenteriani. :)
Miehen kanssa varmaan reissataan aika paljon.
Kaikki asiat ei edes vaadi paljon rahaa, jos sellainen tilanne sattuu olemaan. Mitä sinä haluaisit tehdä??Ja sun ikä on?
(en ole ap)
Juuri näin! Itsehän sitä on oman elämänsä herra ja päähenkilö! Eihän elämä missään iässä aina ole pelkkää kivaa-kivaa ja juhlintaa, milloin tahansa se voi kolhaista ja pahastikin. Omasta itsestä riippuu miten ne kolhut ottaa, mitä niistä oppii ja miten niistä yl pääsee!
Nykyajan ihmiset vain on oppineet siihen että aina on joku instanssi mistä voi olla käsi ojossa vaatimassa rahaa ja elatusta. Pitäisi olla joku ihmeellinen runsaudensarvi josta pitäisi sitä mukavaa elämää herua ilman minkäänlaista omaa ponnistusta. Ei sitten ihme että lyyhistytään kuraan ja ruikutetaan kun mitään ei ole opittu itse järjestämään ja vastuuta ottamaan. Ihmiset ovat oppineet pääsemään liian helpolla! Ja se on totuus.
Ja se minun ikäni? 64 täytin akusyksystä. Olen terve ja toimintakykyinen. On minulla osteoporoosi ja kilpirauhasen vajaatoiminta joka hyvässä hoitotasossa. En kuitenkaan katso olevani sairas, vaan minulla on nämä sairaudet. Sairaudet eivät ole minä. Liikun aktiivisesti ja käyn edelleen työssä hoitoalalla. Ensi vuonna eläkkeelle. Sitä odotan, sillä rakastan matkustelua ja haluan nähdä vielä paljon tätä maailmaa. Uteliaisuus ja elämänhalu vahvasti tallella. En tienaa kummoisestikaan ja työ on raskasta mutta olen todella onnellinen etten koskaan ole joutunut ilman työtä olemaan. Olen elänyt elämäni sinkkuna omasta tahdostani. Parisuhteet eivät koskaan ole olleet prioriteetti.
Onni on löydettävä oman itsensä sisältä. Ei se tule mistään muualta eikä sitä voi ostaa.
Elämä muuttuu päivä päivältä ihanammaksi! Olen nyt 46, kohta täytän 47. En ole koskaan ollut näin onnellinen! Lapset ovat jo täysi-ikäisiä lukuunottamatta nuorinta, joka on muuten vaan omatoiminen ja tykkää huolehtia asioistaan itse (ja viettää paljon aikaa myös isänsä kanssa). Mulla on siis ensimmäisen kerran 20 vuoteen paljon omaa aikaa, jonka käytän harrastuksiini (liikunta, puutarhanhoito, lukeminen, sisustaminen jne).
Oltuani noin 7 vuotta ilman parisuhdetta, tapasin myös yllättäen kivan miehen. Tykkäämme samoista asioista: vaellamme kansallispuistoissa, kokkaamme hyvää ruokaa ja vain nautimme toistemme seurasta. Ja annamme toisillemme myös omaa aikaa :-)
Pientä kremppaa tietysti on, mutta terveysongelmien kanssa pärjää, kun pitää kiinni säännöllisistä elämäntavoista, syö terveellistä ruokaa ja liikkuu. Huonona nukkujana mun on pidettävä vuorokausirytmi koko ajan samana ja liikuttava tosi paljon, jotten liho.
Elämä on ihanaa ja odotan tulevia vuosia tosi paljon!
Ei mitään, sitä samaa.
N50