Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihme tuota miestä vaivaa
sj
13.11.2018 |
Pitkä tarina, en tiedä mistä aloittaisin.
Joka tapauksessa, ollaan oltu jo vuosia yhdessä ja ollaan molemmat jo kolmekymppisiä.
Takana on paljon riitoja ihan pienistä asioista. Ongelma miehen mukaan on se, että minä olen liian temperamenttinen ja minun mielestäni se, että kun riita tulee, se ei lopu. Mies saattaa haukkua, lähteä omille teilleen, uhkailla monta päivää(kaksikin viikkoa) riidan jälkeen, joka alkaa esim. väärinymmärryksestä aikataulujen suhteen (ja tämä väärinymmärrys on kiireessä kärjistynyt riidaksi) Vaikka käyttäisin kaikki nöyrimmät anteeksipyytelyni, nielisin kiukkuni, tekisin kompromisseja ja enemmänkin - mieheni on sitä mieltä, että koska aloitin saan myös kärsiä. Hänen mielestään kosto on opettamistapa ja hänellä on periaate, että riitoja ei sovita. Minun mielestäni suhteessa alkueperäiseen asiaan, toiminta on kohtuutonta.
Kyllä, molemmat aloitamme riitoja, mutta minä enemmän. Tai ainakin ennen aloitin. Nykyään olen niin surullinen ja ahdistunut, että se vie voimat. Toki jo pitkään olen yrittänyt kehittyä itse ihmisenä ja olla vyöryttämättä pahaa oloani toisen harteille.
Nyt tilanne on pitkään ollut se, että mies kohtelee minua erittäin kylmästi ja julmasti. Kaikenlainen henkinen väkivalta kuuluu tähän kuvioon. Olen kysynyt häneltä, millä hän oikeuttaa sen, että on koko ajan vihainen, kohtelee minua huonosti ja esimerkiksi jos yritämme sopia tulevasta joulusta, hän esittää minulle ehtoja, miten minun kuuluu käyttäytyä, mutta hänen itse ei tarvitse omien sanojensa mukaan tehdä mitään. Hänen oikeutuksensa omien sanojensa mukaan on se, että hän inhoaa, halveksii ja vihaa suuttuessaan minua niin paljon, että ei pysty muuhun. Ja tämä olotila voi kestää parikin viikkoa niinkuin edellä mainitsin. Ja alkuperäinen syy voi olla mitättömän pieni.
Olen kysynyt, miksi hän ei lähde eikä hän osaa sanoa.
Itse kadun useasti aloittamiani riitoja ja haluan olla parempi sekä hänen että itseni takia. Ehkä olen kuvitellut, että toisessakin ihmisessä voisi olla halua kehittää itseään ja pitkää suhdetta. Ehkä myös kuvittelen, että hän voisi olla empatiakykyinen ja haluta meille yhteistä tulevaisuutta.
Nyt kun tilanne on pitkään ollut tämä, olen päättänyt itse lähteä. Liian kauan toivoin, että hänkin muuttuisi (vaikka toisen muuttaminen tai toive muuttumisesta onkin ihan plaah - tiedän kyllä).
Mutta mistä ihmeestä tuo loputon katkeruus, kiusaaminen, toisen itsestäänselvyytenä pitäminen, inhontunteella kaiken oikeuttaminen voi johtua? Voiko tosiaan olla niin, ettei tälläinen ihminen ikinä herää. Ei tunne ikinä tarvetta haluta toiselle/parisuhteelle hyvää. Ei tunne riidan tullen halua lopettaa riitaa, vaan ikäänkuin tehdä tilanne entistä pahemmaksi.
Ja ei, ihan narsistiksi en miestä sanoisi. Ei ole mustasukkainen, ei omistushaluinen, hän ei piittaa lainkaan miltä vaikuttaa toisten silmissä (sanoo vain ota tai jätä), ei tarve saada huomiota tai ihailua.
Kommentit (17)
Kaikki eivät ikinä herää. Loputtomiin ei voi yksipuolisesti yrittää korjata parisuhdetta. Itse asiassa, jos on vuosia sitä tehnyt, toinen on jo tottunutkin siihen, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, että toinen kyllä lopulta sopeutuu ja taipuu.
Viimeisen mahdollisuuden shokkiherätys voi olla joskus mahdollinen. Se, että ottaa asian sillä tavalla vakavasti, ei-riidellen puheeksi, että konkretisoi eroamisen realistisuuden välittömässä lähitulevaisuudessa. Joskus se voi havahduttaa tajuamaan, että pelin säännöt muuttuivat juuri. Jos sekään ei auta, niin toivoa ei muutenkaan ole. Näitä viimeisiä mahdollisuuksia ei sitten ole enempää kuin tasan yksi kappale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen. Parisuhteen kuuluu olla voimavara ja mukava asia, ei tuollaista peliä.
Sen sijaan että pohdit mistä tuo johtuu, kannattaa pohtia mitä aiot asialle tehdä. Tämä mies ei kuulosta sellaiselta jonka kanssa tuntuisi hyvältä jakaa elämä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi NAUTA valittaa omia virheitään.
Juuri tämä kommentti voisi olla vastaus avomieheltäni tähän ketjuun ja aloitukseeni. Juurikin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ikinä herää. Loputtomiin ei voi yksipuolisesti yrittää korjata parisuhdetta. Itse asiassa, jos on vuosia sitä tehnyt, toinen on jo tottunutkin siihen, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, että toinen kyllä lopulta sopeutuu ja taipuu.
Viimeisen mahdollisuuden shokkiherätys voi olla joskus mahdollinen. Se, että ottaa asian sillä tavalla vakavasti, ei-riidellen puheeksi, että konkretisoi eroamisen realistisuuden välittömässä lähitulevaisuudessa. Joskus se voi havahduttaa tajuamaan, että pelin säännöt muuttuivat juuri. Jos sekään ei auta, niin toivoa ei muutenkaan ole. Näitä viimeisiä mahdollisuuksia ei sitten ole enempää kuin tasan yksi kappale.
Nämä taas ovat ihan kuin omasta päästäni. Koen täsmälleen noin, että mies käyttää sinnikkyyttäni ja tahtoani hyväkseen. Ehkä itsekin olen jo katkera, mutta vaikuttaa että hän jopa nauttii siitä.
Shokkiherätyksiä on ollut pari kertaa pari erilaista näiden vuosien aikana. Hetken sen jälkeen menee paremmin, sitten sama alamäki alkaa. Ja sitten alkaa katkera piikkittely näistä shokeista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei rakasta sinua. Valitettavasti näin:/ Lähde suhteesta, ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Toivottomalta kyllä kuulostaa. Kannattaa lähteä. Et voi yksin pelastaa suhdetta, ja henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinenkin. Sitä ei tarvitse sietää.
Voihan miehellä olla joku persoonallisuushäiriö, niitä on monia. Ei narsismikaan ole poissuljettua, kun.kerran empatia puuttuu, eikä yhtään kiinnosta mitä muut hänestä ajattelevat.
Ehkä tämä että viimein kirjoitin tänne, on sitä erotyötä. On ristiriitaiset ajatukset. Välillä tuntuu ihan naurettavalta se, kuinka julma ja kylmä vuosia vierellä ollut henkilö onkaan ja vielä naurettavammalta se, kuinka reppana itse on, kun ei osaa muka repäistä itseään irti.
Samalla tuntuu niin tyhmältä lopettaa tämän syyn takia suhde. Kun omasta mielestä se olisi täysin korjattavissa. Niin moni perusasia on kunnossa: Mies ei juo, ei polta, ei pelaa, tekee kotitöistä osansa, hoitaa työnsä, on harrastuksia, on kavereita, hoitaa raha-asiat, pitää huolen fyysisestä kunnostaan, ei koskaan mitään kuvioita toisten naisten kanssa jne.
Täysin ristiriitainen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi NAUTA valittaa omia virheitään.
Luulen että ap:tä auttaisi jos kertoisit mitä ne virheet ovat ja miten hän saisi sen miehen haluamaan sopua?
Tämähän on taas arvailua siihen asti että kunnen kummankin mielipiteen pääsisi kuulemaan/lukemaan, pelkästään sun kertomisen perusteella ei tule ikinä totuutta esille, koska siinä ei ole toinen päässyt sanomaan miltä hänestä tuntuu tai mitä hän ajettelee suhteesta. Sun kertomista kun ei voi pitää absoluuttisena totuuna, siinä on vain sun näkemys asiasta, kun pitäisi nähdä kokonaisuus. Mutta jokainenhan tekee mitä haluu, mutta tee päätökset itse äläkä täältä kysele, eihän kukaan keskustelijoista voi sinua neuvoa koska ei tunne sinua todellisuudessa, voit ihan hyvin lisäillä omiasi. Totuus ei ole ole aina täällä netissä, joskus voi itse miettiä mikä on oikein ja väärin, onka tässä mitään järkeä jne... mutta en minä ainakaan ihmisenä voi perustaa mitään näkemystä parisuhteen laadusta, vain toisen parisuhteessa olevan näkemyksen perusteella...se ei olisi silloin koko totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko kertoa muutaman esimerkin mistä olet aloittanut riidan?
Jahka olette eronneet olen käytettävissä toimintapainotteiseen LAT-suhteeseen vailla riitelyä.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Toivottomalta kyllä kuulostaa. Kannattaa lähteä. Et voi yksin pelastaa suhdetta, ja henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinenkin. Sitä ei tarvitse sietää.
Voihan miehellä olla joku persoonallisuushäiriö, niitä on monia. Ei narsismikaan ole poissuljettua, kun.kerran empatia puuttuu, eikä yhtään kiinnosta mitä muut hänestä ajattelevat.Ehkä tämä että viimein kirjoitin tänne, on sitä erotyötä. On ristiriitaiset ajatukset. Välillä tuntuu ihan naurettavalta se, kuinka julma ja kylmä vuosia vierellä ollut henkilö onkaan ja vielä naurettavammalta se, kuinka reppana itse on, kun ei osaa muka repäistä itseään irti.
Samalla tuntuu niin tyhmältä lopettaa tämän syyn takia suhde. Kun omasta mielestä se olisi täysin korjattavissa. Niin moni perusasia on kunnossa: Mies ei juo, ei polta, ei pelaa, tekee kotitöistä osansa, hoitaa työnsä, on harrastuksia, on kavereita, hoitaa raha-asiat, pitää huolen fyysisestä kunnostaan, ei koskaan mitään kuvioita toisten naisten kanssa jne.
Täysin ristiriitainen olo.
Ristiriitaisuus on normaalia. Jos jokin osa sinusta ei haluaisi vielä yrittää ja jäädä, niin olisit jo lähtenyt ajat sitten. Meillä on luonnostaan pelkoa muutoksesta, suhteeseen panostetun ajan ja vaivan "hukkaanheittämisen" ajatuksia, sekä taipumus selittää omia aiempia valintojamme kuitenkin parhain päin. On vaikeaa myöntää, että on tehty virheitä, tai että aikanaan oikeat valinnat ovat johtaneet lopulta umpikujaan, ettei kaikki sujunut, kuten toivottiin tai suunniteltiin.
Tässä pitää olla samalla sekä korostetun rationaalinen, että itselleen armollinen. Kumpikin on tunnepohjaisissa asioissa perin hankalaa. Ainakin henkisesti terveelle ja kypsälle ihmiselle.
Melkein aina löytää pitkästä suhteesta tai puolisosta runsaasti niitä hyviäkin puolia, joissa voi olla seassa ajan kultaamia muistoja ja valikoivaa poimintaa. Vaikeassa paikassa näihin on helppo takertua ja ajatella, että niitä ei muualta voisi helpostikaan löytää, jonka vuoksi ehkä vielä vähän voi sietää huonojakin puolia ja toivoa muutosta, jos oikein kovasti yrittää.
Kehitin dilemmaan kesäkeittoteorian. Kesäkeitto on (havainnollistavana oletuksena) karmeaa kuraa, vaikka siinä onkin maukkaita vihanneksia sattumina. Hyvistäkin aineksista siis voi valmistaa sietämätöntä moskaa. Pitää ottaa hieman perspektiiviä ja havaita, että niitä vihanneksia voi nauttia muunkinlaisessa ateriassa, kesäkeittoa ei ole pakko lopun ikäänsä väkisin syödä. Rohkeasti vaan ruokalista kouraan ja uutta ateriaa valitsemaan. Varsinkin, jos useampikaan reklamaatio keittiöön ja uudet annokset samaa sapuskaa eivät tuo parannusta tilanteeseen.
Kuule, ihan sama, mikä miestä vaivaa. Älä sitä mieti. Vaan lopeta tuollainen suhde, nyt heti.
Vuoden päästä mietit, miksi ihmeessä pysyit noin ahdistavassa suhteessa niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen väkivalta parisuhteessa ei ole KOSKAAN typerä syy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on taas arvailua siihen asti että kunnen kummankin mielipiteen pääsisi kuulemaan/lukemaan, pelkästään sun kertomisen perusteella ei tule ikinä totuutta esille, koska siinä ei ole toinen päässyt sanomaan miltä hänestä tuntuu tai mitä hän ajettelee suhteesta. Sun kertomista kun ei voi pitää absoluuttisena totuuna, siinä on vain sun näkemys asiasta, kun pitäisi nähdä kokonaisuus. Mutta jokainenhan tekee mitä haluu, mutta tee päätökset itse äläkä täältä kysele, eihän kukaan keskustelijoista voi sinua neuvoa koska ei tunne sinua todellisuudessa, voit ihan hyvin lisäillä omiasi. Totuus ei ole ole aina täällä netissä, joskus voi itse miettiä mikä on oikein ja väärin, onka tässä mitään järkeä jne... mutta en minä ainakaan ihmisenä voi perustaa mitään näkemystä parisuhteen laadusta, vain toisen parisuhteessa olevan näkemyksen perusteella...se ei olisi silloin koko totuus.
Alkaa olla se hetki käsillä, että on niin solmussa, ettei kuule enää itseään. Ulkopuolisen ohjeet antavat perspektiiviä.
Voin olla kiltti kynnysmattonainen, joka yrittää koko ajan olla parempi ja parempi miehensä silmissä. Kuvaukseni miehestä voi olla jopa ruusuisempi kuin todellisuus.
Voin olla myös hirviö, joka näkee vain muiden viat. Eukko, joka on ajanut kiltin miehen nurkkaan ja aiheuttanut hänelle masennuksen.
Mutta se on totta, että tämä minun näkökulmani on vain yksi totuus. Lisäksi tilanne on äärimmäisen vaikea selittää, kun ongelma on iso, mutta jotenkin äärimmäisen kapealla sektorilla. Jotain tosi inhimillistä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Toivottomalta kyllä kuulostaa. Kannattaa lähteä. Et voi yksin pelastaa suhdetta, ja henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinenkin. Sitä ei tarvitse sietää.
Voihan miehellä olla joku persoonallisuushäiriö, niitä on monia. Ei narsismikaan ole poissuljettua, kun.kerran empatia puuttuu, eikä yhtään kiinnosta mitä muut hänestä ajattelevat.Ehkä tämä että viimein kirjoitin tänne, on sitä erotyötä. On ristiriitaiset ajatukset. Välillä tuntuu ihan naurettavalta se, kuinka julma ja kylmä vuosia vierellä ollut henkilö onkaan ja vielä naurettavammalta se, kuinka reppana itse on, kun ei osaa muka repäistä itseään irti.
Samalla tuntuu niin tyhmältä lopettaa tämän syyn takia suhde. Kun omasta mielestä se olisi täysin korjattavissa. Niin moni perusasia on kunnossa: Mies ei juo, ei polta, ei pelaa, tekee kotitöistä osansa, hoitaa työnsä, on harrastuksia, on kavereita, hoitaa raha-asiat, pitää huolen fyysisestä kunnostaan, ei koskaan mitään kuvioita toisten naisten kanssa jne.
Täysin ristiriitainen olo.
Ristiriitaisuus on normaalia. Jos jokin osa sinusta ei haluaisi vielä yrittää ja jäädä, niin olisit jo lähtenyt ajat sitten. Meillä on luonnostaan pelkoa muutoksesta, suhteeseen panostetun ajan ja vaivan "hukkaanheittämisen" ajatuksia, sekä taipumus selittää omia aiempia valintojamme kuitenkin parhain päin. On vaikeaa myöntää, että on tehty virheitä, tai että aikanaan oikeat valinnat ovat johtaneet lopulta umpikujaan, ettei kaikki sujunut, kuten toivottiin tai suunniteltiin.
Tässä pitää olla samalla sekä korostetun rationaalinen, että itselleen armollinen. Kumpikin on tunnepohjaisissa asioissa perin hankalaa. Ainakin henkisesti terveelle ja kypsälle ihmiselle.
Melkein aina löytää pitkästä suhteesta tai puolisosta runsaasti niitä hyviäkin puolia, joissa voi olla seassa ajan kultaamia muistoja ja valikoivaa poimintaa. Vaikeassa paikassa näihin on helppo takertua ja ajatella, että niitä ei muualta voisi helpostikaan löytää, jonka vuoksi ehkä vielä vähän voi sietää huonojakin puolia ja toivoa muutosta, jos oikein kovasti yrittää.
Kehitin dilemmaan kesäkeittoteorian. Kesäkeitto on (havainnollistavana oletuksena) karmeaa kuraa, vaikka siinä onkin maukkaita vihanneksia sattumina. Hyvistäkin aineksista siis voi valmistaa sietämätöntä moskaa. Pitää ottaa hieman perspektiiviä ja havaita, että niitä vihanneksia voi nauttia muunkinlaisessa ateriassa, kesäkeittoa ei ole pakko lopun ikäänsä väkisin syödä. Rohkeasti vaan ruokalista kouraan ja uutta ateriaa valitsemaan. Varsinkin, jos useampikaan reklamaatio keittiöön ja uudet annokset samaa sapuskaa eivät tuo parannusta tilanteeseen.
Kiitos näistä sanoista.
Alue: Aihe vapaa
Joo. Toivottomalta kyllä kuulostaa. Kannattaa lähteä. Et voi yksin pelastaa suhdetta, ja henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinenkin. Sitä ei tarvitse sietää.
Voihan miehellä olla joku persoonallisuushäiriö, niitä on monia. Ei narsismikaan ole poissuljettua, kun.kerran empatia puuttuu, eikä yhtään kiinnosta mitä muut hänestä ajattelevat.