Kuinka kauan jaksat elää kerrallaan ns. tsemppielämää
Herätä aikaisin, urheilla aamuvarhaisella, syödä vain terveellisesti, saavuttaa tavoitteita, olla energinen ym.
Päivän? Viikon? Kuukauden? Vuodenkin?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Olen muokannut elintapoja pikkuhiljaa ja normaali elämäni on jo vuosia ollut sellaista, että harrastan liikuntaa (vieläpä mieluiten aamuisin, mutta muutkin ajat käyvät), syön lautasmallin mukaan ja herään ajoissa aamulla. Satunnaisesti poikkean esim. unirytmistä tai herkuttelen tai juon pari kolme kertaa vuodessa enemmän alkoholia. Sen jälkeen on ihana palata normaaliin elämään, jossa kropassa riittää energiaa ja ajatus kulkee. Ilmeisesti monet eivät osaa hoitaa kroppaansa tällä tavalla, vaan mieluumin jurnuttavat jatkuvasti pienessä väsymyspöhnässä. Kaikkeen tietyati tottuu.
Elämäsi kuulostaa lähinnä normaalilta terveeltä elämältä. Tarkoitin sitä että syödään hirveästi lähinnä hedelmiä ja juostaan tuolla aamuviideltä, ja sen päälle sitten irviste... hymyillään kun on sitä ENERGIAA!
Työpäivän loppuun. Enempää ei tarvitse.
Koko elämä on jatkuvaa tsemppielämää, jos kärsii masennuksesta. Saa koko ajan tsempata itseään, että pysyisi elossa ja saisi jotain edes tehtyä.
Viisi päivää. Sitten tulee viikonloppu ja yleensä retkahdus. Maanantaina sitten taas aina alkaa kierros alusta.
Nyt kun kysyit, niin jaksan tsempata itseäni munakellon kanssa siivoamaan 15 min:ksi.
että saa liikkua, niin sehän on vain kivaa!
8.
En koskaan edes yritä. Elän normaalisti ihan perusterveellisesti enkä näe syytä millekään supertsemppikuureille.
Ai, elää ihan normaalisti?
Ennemmin sitä jaksaa vaan paremmin kun syö fiksusti, liikkuu tarpeeksi ja muutenkin pitää itsestään huolta. Ihminen on kuitenkin suunniteltu tekemään ja menemään paikalla olemisen sijasta. Sellainen epäterveellinen pelkkien herkkujen mättämänen ja velttona makaaminen vasta tosissaan saa apaattiseksi. Elämän hukkaan heittämistä sellainen.
Mä pystyn vaikka ikuisuuksiin. Esim yli vuosi sitten päätin ruveta käymään salilla, vaikka vihaan sitä. Mutta siitä on hyötyä muissa mun harrastamissa lajeissa. Tai joskus, en ees muista millon, koska tuntuu et oon eläny näin aina, oon päättäny et saan syyä herkkuja vaan max 2 päivänä viikossa. Esim jos söisin vaikka vaan yhen karkin ni se laskettas jo herkkujen syömiseks ja ois enää yks kerta jälellä. Ei se tarkota ettei mun tekis töissä mieli niitä herkkuja, joita joka päivä kahvipöydässä on tarjolla, mut en vaan anna itelleni lupaa ottaa niitä.
Mulle on jotenki kunnia-asia et ku mä jtn päätän ni se kanssa pitää. Näin oon eläny ja oon erittäin tyytyväinen asiaan. Teen kyllä elämässä tarpeeks sellasia asioita, joista nautin, niin koen ihan hyväks ettei aina mee mielihalujen mukaan.
Olen muokannut elintapoja pikkuhiljaa ja normaali elämäni on jo vuosia ollut sellaista, että harrastan liikuntaa (vieläpä mieluiten aamuisin, mutta muutkin ajat käyvät), syön lautasmallin mukaan ja herään ajoissa aamulla. Satunnaisesti poikkean esim. unirytmistä tai herkuttelen tai juon pari kolme kertaa vuodessa enemmän alkoholia. Sen jälkeen on ihana palata normaaliin elämään, jossa kropassa riittää energiaa ja ajatus kulkee. Ilmeisesti monet eivät osaa hoitaa kroppaansa tällä tavalla, vaan mieluumin jurnuttavat jatkuvasti pienessä väsymyspöhnässä. Kaikkeen tietyati tottuu.