Uhrautuminen ei ole rakkautta

Aloitat siis vielä toisen ketjun samasta asiasta :D.

En ainakaan itse ole koskaan rakastanut äitiäni siksi, että hän koki uhrautuneensa takiani.

Ap

No mä kyllä hyppäisin luodin eteen jos poikaani ammuttaisiin.

Marttyyrius onkin sitten toinen juttu.

Muthei, ite en oo enää äitini kaa missään tekosis kun aikuisena voin tehdä oikeesti rakentavia valintoja.

Vierailija kirjoitti:

No mä kyllä hyppäisin luodin eteen jos poikaani ammuttaisiin.

Marttyyrius onkin sitten toinen juttu.

Muthei, ite en oo enää äitini kaa missään tekosis kun aikuisena voin tehdä oikeesti rakentavia valintoja.

Lapsesi traumatisoituisi, jos tajuaisi olemassaolonsa vahingoittaneen sinua.

Ei rakkaus ei ole uhrautumista, mutta jos rakastaa niin on valmis tarvittaessa uhrautumaan tai uhraamaan jotain. Ei pidä sekoittaa kahta asiaa keskenään.

Moni uhraa asioita millon minkäkin takia, vaikka aatteen, mutta yleensä rakkaus lapseen on vanhemmalla se suurin motivaatio uhrata mitään, toki joku voi olla sellainenkin että jos auto on tulossa kohti niin jättää lapsen siihen ja hyppää pois alta, suurin osa vanhemmista pelastaa lapsen senkin uhalla että itse loukkaantuu tai kuolee. 

Tuolla toisessa ketjussa vaimo vain uhrautuu kokoajan ja ihmettelee, ettei mies pidä sitä rakkautena. Miksi pitäisikään?

Ap

Minä en ole koskaan joutunut mitään erikoisesti uhraamaan lasten eteen, pieniä juttuja joudun tekemään sekä lasten, miehen, kissojen, kavereiden ja sukulaisten eteen joista en niin tykkää, ja toki myös töissä joutuu tekemään epämiellyttäviä asioita siksi että saisi palkkaa.

Mutta jos pitäisi iso uhraus tehdä niin en tekisi sitä juurikaan muiden asioiden takia kuin lasteni, koska lapset on minulle ja miehelleni tärkeintä elämässä.

Minua on pakotettu uhrautumaan, varmaan äitini oli katkera, koska itse ei osannut edes rakastaa, vaan oli uhrautumisella hyväksynyää ostava (sitä ei silti herunut) ja kaikkien läheistensä halveksima pieni tulitikkup*ska.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuolla toisessa ketjussa vaimo vain uhrautuu kokoajan ja ihmettelee, ettei mies pidä sitä rakkautena. Miksi pitäisikään?

Ap

Niin, ei sillä pelkällä uhrautumisella voi rakastaa. Ei kai kukaan omaa rakastaan jatkuvasti vaadi uhrautumaan? Se on jo sairasta. Eikä elämässä nyt niin usein tule pakollisia tilanteita joissa joutuisi uhrautumaan rakkaan takia, esim. onnettomuuksia, tulipaloja, veneen uppoamisia jne.

Lapset tulee maailmaan aikuisten kautta. Nainen kun levittää lettunsa voi tulos olla uus ihminen.

Mut siinähän mariset. Kun et mitään opi.

Mukavaa elämää.

Niin itseään "helpotti" se, kun pakotti lapsensakin kärsimään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla toisessa ketjussa vaimo vain uhrautuu kokoajan ja ihmettelee, ettei mies pidä sitä rakkautena. Miksi pitäisikään?

Ap

Niin, ei sillä pelkällä uhrautumisella voi rakastaa. Ei kai kukaan omaa rakastaan jatkuvasti vaadi uhrautumaan? Se on jo sairasta. Eikä elämässä nyt niin usein tule pakollisia tilanteita joissa joutuisi uhrautumaan rakkaan takia, esim. onnettomuuksia, tulipaloja, veneen uppoamisia jne.

Kuka tässä vaatimisesta puhui? Osa ihmisistä on niin sairaita, että käyttävät uhrautumista krjäämiseen. He eivät ansaitse kuin p*skaa persuksiinsa. Ja nämä uhrautujat pakottavat muitakin (itselleen alisteisia ihmisiä, eli lapsiaan) uhrautumaan, ettei heidän tarvitsisi tuntea oloaan arvottomiksi yksinään.

Ap

Kaiken tekeminen toisten puolesta voi olla myös vallanköyttöä, eikä uhrautumista. Kun hankint ja huollat muiden vaatteet, laitat ruoka-annokset kautaselle ja voitelet keivät, varmistat että muut elävät juuri niin kuin sinä haluat. Ja kotityöt täytyy tehdä itse, kodka muut eivät osaa tarpeeksi h yvin. Oma äitini oli tällaista laatua. Ei uhrautuva eikä uhriutunut, vaan elämän joka alueeseen puutuva virtahepo.