Lue keskustelun säännöt.
Olen hiljaa mielessäni sitä mieltä, että ne jotka tekee lapsia, tulee omaksua myös ajatus, että eron tullessa parisuhdemarkkinoilla on kakkosluokkaa
10.11.2018 |
Mielestäni lapsia kannattaa tehdä vasta kun on valmis uhraamaan heille aivan kaiken sen jälkeenkin, kun ne on itsellä hoidossa osa-aikaisesti.
Eikä varsinkaan itkeä kun kaikki seksikkäät sinkut ei halua uusperhearkeen mukaan.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kakkosluokkaa, ellei sitten jonkun 18-v mielestä. Kyllä useimmat haluavat, että kumppanilla on lapsia, monella on itselläänkin.
Siksi lapsettomana keski-ikäisenä uskon olevani kakkos- tai kolmosluokkaa parisuhde"markkinoilla" (vastenmielisiä ilmauksia).
Ehkä se ei johdu lapsettomuudesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka haluaa seksikkään sinkun jos voi saada milffin 😉
No en ole tosissani. En ole eroamassa, mutta ajattelen että eron tullen lapseni olisi tietenkin edelleen etusijalla.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Ei kiinnosta. Miksi pitäisi miellyttää kaikkia, kun parisuhteeseen tarvitsee löytää vain yksi ihminen.
Minä en ainakaan deittailisi lapsellisia miehiä. Ei kuuloonkaan. Kukaan täysjärkinen lähde uusperhekuvioon jos muitakin vaihtoehtoja on.
AP on mielestäni aivan oikeassa - pitää osaa varautua pudotukseen omassa painisarjassaan.
Vielä parempi - jäisin mielummin yksin kun lähtisin moiseen, 2-luokka, joo, sanoisin enemmänkin se ö-luokka.
T. 32 v sinkku, lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheasti kuitenkin tulit sen tänne kertomaan, mahtavaa!
Itse erosin muutama vuosi sitten, lapsiakin on. Eikä ennen avioliittoani ollut läheskään niin paljoa sutinaa kuin nyt. Ehkä ykkösluokkani oli pelottavan laadukasta, kun nyt tuntuu vientiä olevan vaikka kuinka. Ja ei, miesten laatu ei ole huonontunut yhtään.
Sun piti olla hiljaa mielessäsi tota mieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle nuoret ja kokemattomat ovat kolmosluokkaa, koska todella harva on jalat maassa ja valmiita ponnistelemaan tulevaisuuden eteen. Kaikki minulle ja heti ja kun ei tule niin erotaan. Tulee kriisi mitä tahdon elmältä, niin erotaan. Ei tietoakaan että osattaisiin käsitellä omia itsestälähtöisin olevia tunteita erillään kumppanista.
No täytyy kyllä sanoa että eipä todellakaan tuntunut siltä kun sinkkuunnuin 23-vuotiaana 5-vuotiaan lapsen äitinä. Tarjokkaita oli vaikka itse en edes ollut valmis ottamaan yhtään miestä siinä vaiheessa riesakseni. Tarkoitan siis ihan mukavia ja varteenotettaviakin ehdokkaita, itseä ei vaan kiinnostanut, ja toki oli niitä muunlaisiakin. Tietysti ulkonäkö oli minulla kunnossa ja luonteeltakin aika pitkälti "vaimomatskua" niin työn kuin harrastustenkin puolesta. Lopulta sitten törmäsin sellaiseen jonka itsekin halusin ja olin valmis suhteeseen.
Kakkoslaatu-fiilistä ei tullut kyllä missään vaiheessa, päinvastoin, olin yllättynyt miesten innokkuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitat varmaan, että naisensa ja lapsensa hylännyt mies on kakkosluokkaa :)
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Miksi pitäisi miellyttää kaikkia, kun parisuhteeseen tarvitsee löytää vain yksi ihminen.
Moni nimen omaan haluaakin löytää sen yhden. Valitettavasti mukana yleensä tulee niitä napanuorassa riippuvia etäispesäkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan aika nuori, kun "parisuhdemarkkinat" ovat noin korkealla prioriteeteissa. Mutta ok, eihän se ole mitään mitä ikä ei korjaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kakkosluokkaa, ellei sitten jonkun 18-v mielestä. Kyllä useimmat haluavat, että kumppanilla on lapsia, monella on itselläänkin.
Siksi lapsettomana keski-ikäisenä uskon olevani kakkos- tai kolmosluokkaa parisuhde"markkinoilla" (vastenmielisiä ilmauksia).
En usko, että moni on kanssasi samaa mieltä. Juteltiin tästä kavereiden (30-35v miehiä) kanssa eikä kukaan halua, että tulevalla kumppanilla on lapsia. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi vapaaehtoisesti mukaan uusperhekuvioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei haaveile yhtä tiiviistä parisuhteesta, yhteisasumisesta saati muista uusperhekuvioista. Jos olisin nyt lapsellinen sinkku, pitäisin vain etäsuhdetta.
Tarjokkaista ei oo ikinä ennenkään ollut pulaa, enkä kyllä ymmärrä, miten lapset tähän vaikuttaisivat jos eroaisin. Oon edelleen yhtä viehättävä (yup I said it), hauska, ystävällinen ja fiksu. Joku, joka arvostaa yhtä lailla omaa tilaansa hyppäisi aivan varmasti ilolla matkaan. Ja ihan yhtä "laadukas" kuin edellinenkin.
Ei oo noilla muilla uussinkuilla äitikavereillakaan näyttänyt olevan ongelmia. Toki moni haluaa ensin olla ihan rauhassa eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kakkosluokkaa, ellei sitten jonkun 18-v mielestä. Kyllä useimmat haluavat, että kumppanilla on lapsia, monella on itselläänkin.
Siksi lapsettomana keski-ikäisenä uskon olevani kakkos- tai kolmosluokkaa parisuhde"markkinoilla" (vastenmielisiä ilmauksia).
En usko, että moni on kanssasi samaa mieltä. Juteltiin tästä kavereiden (30-35v miehiä) kanssa eikä kukaan halua, että tulevalla kumppanilla on lapsia. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi vapaaehtoisesti mukaan uusperhekuvioihin?
Minulle on ihan sama onko lapsia vai ei, jos on esimerkiksi viikkoviiko käytössä. Minä olisin vaan tyytyväinen jos saisin olla viikon rauhassa. Saman katon alle en enää muuta. Eli oikeestaan lapsekas vuoroviikkoäiti on minulle ykkösmatskua.
Monenkohan elämä on pelkkää markkinoilla "oloa"? Kovin on pieni elämä jos on vain parisuhdemarkkina-arvo tärkeää.
Jos eroaisin, en varmaan ikinä haluaisi muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Seurustelu kyllä sopisi, jos molemmat asuvat omillaan. Olisi hienoa, jos joku mahdollisesti lapsellinen mies etsisi samanlaista suhdetta. Tai sitten vain olisin ilman. Ei mikään suuri menetys.
No ole hiljaa mielessäsi ihan mitä mieltä tahansa, mäntti-ap. Se on laillista. Typeryyksien ilmaiseminen taas voi olla joskus rikoskin. Ja jos ei ole rikos, se ainakin paljastaa, että olet mäntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kakkosluokkaa, ellei sitten jonkun 18-v mielestä. Kyllä useimmat haluavat, että kumppanilla on lapsia, monella on itselläänkin.
Siksi lapsettomana keski-ikäisenä uskon olevani kakkos- tai kolmosluokkaa parisuhde"markkinoilla" (vastenmielisiä ilmauksia).
Ehkä se ei johdu lapsettomuudesta...
Myös lapsettomana keski-ikäisenä olen kyllä törmännyt myös siihen ennakkoyleistykseen, että koska minulla ei omia lapsia ole -> minussa on pakko olla jotain vikaa.
Ei ole kakkosluokkaa, ellei sitten jonkun 18-v mielestä. Kyllä useimmat haluavat, että kumppanilla on lapsia, monella on itselläänkin.
Siksi lapsettomana keski-ikäisenä uskon olevani kakkos- tai kolmosluokkaa parisuhde"markkinoilla" (vastenmielisiä ilmauksia).