Latinankielinen sukunimi viittaa aatelistaustaan

No ainakin Sibeliukset olivat talonpoikaissuku, vaikka nimi on latinaa. Tulee kotitilan (Sibbe) nimestä.

Liekö Suomessa yhtään latinankielistä sukunimeä. Kerropa joku esimerkki.  Myös aatelinen.

Vierailija kirjoitti:

Liekö Suomessa yhtään latinankielistä sukunimeä. Kerropa joku esimerkki.  Myös aatelinen.

Alenius, Europaeus, Alopaeus. Tämän tyylisiä sukunimiä.

Sibelius ei ole latinaa. Nimimuoto noudattaa latinankielen maskuliinista adjektiivia, mutta ei se siitä latinaa tee.

Noista yksikään ei ole latinaa.

Mun entisellä työpaikalla oli siivoojana Rothovius.

Ne ovat latinisoituja nimiä, yleensä kotitalosta peräisin niin kuin enemmistö suomalaisista sukunimistä (-la, -nen, -lainen jne) muutenkin.

Savolaisia aatelisnimiä ovat Karvonen, Hirvonen ja Kutvonen, niissä kaikissa on "von" keskellä.

Agricola on latinaa, mutta tuskin aatelia.

Missä ne aateliset viipyy?

Noista tosiaan harva on latinaa (Agricola, Europaeus), mutta suurin osa -us-päätteisistä nimistä on eräänlaisia väännöksiä latinan suuntaan, eli hienostelua. Aatelisnimet taitavat olla ruotsinkielisiä.

Nimet ovat peräisin siltä ajalta, kun ei kaikilla perheillä vielä ollut sukunimeä, vaan oltiin Juhonpoikia ja -tyttäriä. Jos sitten perheeseen sattui hyväpäinen poikalapsi, joka laitettiin kouluun, niin siellä hänelle annettiin latinankielinen sukunimi, niin myös niille, joilla oli suomenkielinen sukunimi. Opetuskin tapahtui siihen aikaan latinaksi.

Kouluja käyneet muuttivat aikoinaan sukunimensä latinalaiseen (-us) tai kreikkalaiseen (-ander) muotoon. Maatiaistausta niillä kaikilla kuitenkin oli, niinkuin myös Sibeliuksella mistä Johan (Jean) ei ollut itse kovin innostunut. Olisi halunnut olla aatelinen.

Viittaa lappalaiseen taustaan.

Vierailija kirjoitti:

Noista tosiaan harva on latinaa (Agricola, Europaeus), mutta suurin osa -us-päätteisistä nimistä on eräänlaisia väännöksiä latinan suuntaan, eli hienostelua. Aatelisnimet taitavat olla ruotsinkielisiä.

Ja ruotsinruotsalaisista aatelisnimistä, niistä kaikkein vanhimmista ja hienoimmista, ei tietämätön edes ymmärrä niiden olevan aatelisnimiä! Tällainen on esim. yksi kaikkein vanhimpia aatelissukuja: Bonde (suom. talonpoika). Muita: Trolle, Natt och Dag, Bielke.

Näitä latinalaistettuja sukunimiä ottivat aikoinaan opiskelemaan päässeet. Varsinaisia sukunimiä ei yleensä edes ollut, joten se keksittiin paikkakunnan, talon tai ammatin nimestä. Näin esimerkiksi Mikael Olofssonsta tuli Mikael Agricola. Ja agricola on maanviljelijä latinaksi, isänsä ammatin mukaan. Aatelisia nämä latinalaistettunimiset eivät yleensä ole, vaan useimminkin Agricolan tapaan pappiskouluun ja yliopistoihin päässeitä, siis pappis- ja virkamiessukuja.

Tähän vitsi. Von Born ja Ovaskainen ovat kauan kiistelleet siitä kumman suku on pidempään vaikuttanut Suomessa. He päättävät hankkia kirjallisia todisteita suvuistaan.

Kun von Born saapuu tapaamiseen peukalonhanka pullollaan asiakirjoja sukunsa edesottamuksista satojen vuosien aikana, Ovaskainen kaivaa esille Kalevalan ja siitä lukee: vi**u on Vipusen tekemä, Ovaskaisen ompelema.

Jokainen suomalainen voi olla ylpeä sukunimestään, alkuperästä huolimatta. Aateliset saivat nimensä ja maansa kumartelemalla ja mielistelemällä kuningasta.