Lapsen affektikohtaus

Meidän poika sai kans affektikohtauksia pienenä. Hänellä ne tulivat aina jos löi päänsä esim kaatuessaan tai pudotessaan vaikka tuolilta. Ensimmäinen affektikohtaus tuli reilun puolen vuoden iässä kun osasi jo kävellä tukea vasten ja siitä sitten horjahti ja löi päänsä. Kohtaukset loppuivat 3-vuotiaana.

Ekoilla kerroilla mekin käytettiin poikaa ambulanssilla lääkärissä mutta lastenlääkäri totesi olevan affektikohtauksia ja vaarattomia. Me kerroimme päiväkodissa että lapsi saattaa saada tällaisia kohtauksia ja että ovat vaarattomia, niin osasivat varautua. Koskaan affektikohtausta ei tullut päiväkodissa kuitenkaan.

Meillä poika itki niin kovaa ettei vetänyt henkeä ollenkaan. Samalla kouristi vartaloaan kasaan. Ja lopulta meni taju muutamiksi sekunneiksi. Meillä auttoi kun puhalsimme pojan kasvoille kun huomasimme itkun olevan sen kuuloista että kohtaus tulossa. Ilmavirta kasvoilla sai aikaan sen että poika veti happea keuhkoihinsa.

Hurjan pelottaviahan nuo on!

Kiitos vastauksesta antaa toivoa että loppuisivat kohtaukset joskus.. Minäkin aina puhallan kasvoihin ja koitan itse pysyä rauhallisena ja puhua rauhoittavasti että ei hätää hengitä jne.. Ja joka kohtauksen alku huomattu ja itse kohtaus kouristus tajunnan menetys vasta sylissäni, onneksi ettei kaadu ja ko lauta päätään.. Usein meilläkin juuri kaatumisen seurauksena jos lyö pään lattiaan kaatuessaan tai edes ku auttaa ilman isompaa pipiä, tuntuu että lapsi säikähtää kaatumista enemmän kuin sattuisi... Lapseni omistaa hyvin temperamenttinen Luonteen jo valmiiksi mikä voi lukemani mukaan lisää affektikohtauksen tuloa, esim suuttuu jos ei saa periksi ja täten voi myös tulla Affektikohtaus - meillä kerran lapsi ei saanut painavaa tavaraa nostettua lattialta suuttui ja affektikohtaus..

Ehkä kyse voi vanhemmalla lapsella olla vaarattomasta kohtauksesta mutta jos esim. vauva huutaa useaan otteeseen itsensä tajuttomaksi kivun takia niin kannattaa epäillä synnynnäistä vikaa. Siitä saa maksaa kalliin hinnan jos vauva kuolee koska vanhempi ei ole tajunnut, että vauvalla voi oikeastikkin olla jokin hätänä kun kivun takia joutuu huutamaan pyörtymiseen asti.

Selvästi äitiinsä tullut. Varmasti trolli.

Minulla oli noita pienenä. Kova itkeminen tai kova kipu yleensä laukaisivat nuo.  Tuo kasvoille rauhallisessa tahdissa puhaltaminen sai ne kuulemma loppumaan nopeammin. 

Itse muistan nuo jotenkin mukavina juttuina vaikka ulkopuolisista ne varmaan näyttivät kauheilta. Tuli kevyt, ulkopuolinen olo ja keho tuntui rennolta. Minulta ne loppuivat varmaan 5 vuoden tienoilla. Ei tullut mitään vaurioita noista.

Meidän nyt 11v sai noita pienempänä. ekan sai 3kk neuvolassa kun sai rokotteen. Tuli jos itku kovasti yltyi ja silloin kuin suuttui kovasti. Puhaltamalla kasvoihin meilläkin saatiin vetään henkeä jolloin ei mennyt tajuttomaksi asti. Vauva iän jälkeen kohtaukset yltyi kun taaperolla oli kovasti tunteita. Joskus 4v jälkeen vähenivät taas ja olisiko eskari ikäisenä tullut viimeiset. Edelleen jos kovasti poika suuttuu niin saatttaa lakata hengittämistä mutta muistaa jo itse himmata ja yrittää rauhoittua.

Meidän poika sai ensimmäisen synnytyssairaalassa n.2vrk iässä. Siellä kerrottiin mistä kyse ja että puhaltaa kasvoille. En muista missä iässä loppuivat mutta olisiko ollut n. 1-2-vuotiaana. Oli muutenkin itkuinen vauva, nukkui huonosti. Itkulle ei löytynyt syytä vaikka sitä selvitettiin, ei ollut koliikkia. Itse ajattelin että ehkä mahavaivoja ja luonnekysymys. Nyt on jo 11v ja oikein ihana poika on. 😊

Perhepäivoitoon, isot päiväkotiryhmät ei ole oikea paikka lapselle joilla on haasteita selvitä arjesta.