Elän mukavaa elämää Keski-Euroopassa täysin mieheni rahoilla, haluatko kysyä jotain?
Mieheni (ei-suomalainen) on tosi hyväpalkkaisessa työssä finanssialalla. Elämme isossa talossa, minä lähinnä keskityn kodinhoitoon ja shoppailuun, koska miksi ei? Ei ole mitään kiinnostusta käydä töissä. Mies maksaa. Suomessa tätä aina jaksetaan ihmetellä.
Kommentit (32)
Asumme Saksassa yhdessä isossa kaupungissa. Käyn satunnaisesti kuntosalilla, enemmän käyn laitepilateksessa ja juoksemassa. Olen ystävystynyt varsinkin monien miesten työkavereiden vaimojen kanssa. Saksaa luin jo koulussa ja nykyään puhun sitä sujuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Asumme Saksassa yhdessä isossa kaupungissa. Käyn satunnaisesti kuntosalilla, enemmän käyn laitepilateksessa ja juoksemassa. Olen ystävystynyt varsinkin monien miesten työkavereiden vaimojen kanssa. Saksaa luin jo koulussa ja nykyään puhun sitä sujuvasti.
Niin tämä siis Ap.
Eikö se vaikuta millään lailla omanarvontuntoon, ettei tienaa omaa rahaa? Pelkäätkö sitä, että mies rakastuu toiseen? Palaatko Suomeen, jos mies päättää suhteen? Jos suhde jatkuu kymmenen vuotta ja päättyy, niin onko tavoitteesi löytää toinen elättäjä? Entä pelottaako se, että miesmarkkinoilla todennäisyydet pärjätä hupenevat vuosi vuodelta? Onko opiskelu tai työelämä täysin poissuljettu?
Mikä on plan B? Jos mies haluaa eron..
Kyllä minäkin noin eläisin mielelläni, varsinkin Munchenissä.
Sehr schön ist das Leben mit vielem Geld in Deutschland.
Wie ist es dir gelungen, einen so guter Mann da zu finden?
Haben sie Kinder und wie alte sind sie?
Alles Gute, genuss jetzt was du hasst!!
MFG "Ich habe mein Herz in der Schule verloren" :)
Ihmettelen miten saat aikasi kulumaan- olen Amerikassa täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä sillä erotuksella että mulla on suomalainen mies, lapsia mukana ja oma ura jäi Suomeen.
Vuoden jaksoin olla kotona, hoitaa kotia ja harrastaa. Puhuin sujuvaa englantia jo tullessani. Tutustuin muihin kotirouviin mutta avoautolla ajelu, kulttuuriharrastukset, liikunta, kauneushoitolat ja joutava pinnallinen kälkätys eivät jaksaneet innostaa joten hankin työluvan ja menin "paskaduuniin"( oma ala täällä vaatisi valtavan lisenssihakemusjärjestelyn jota en luultavasti Euroopan koulutuksella läpäisisi).
Nyt olen raskaassa fyysisessä työssä jossa kunto kohoaa huomaamatta. Taskurahaa tulee, se menee suoraan säästöön. Olen ystävystynyt loistavien, lämpimien latinonaisten kanssa.
Elämä on paljon täydempää!
Opiskellut olen jo nuorempana. Mutta lisäopiskelu ja työelämä on täysin poissuljettu, ei kiinnosta eikä vain ole mun juttu. Eikä vaikuta omanarvontuntoon, miksi vaikuttaisi, kun ei vain kiinnosta? Jos mies muka eron ottaisi, mitä tuskin tulee tapahtumaan koska on konservatiivisemmasta kulttuurista kuin Suomi ja vielä parempaa perhetaustaa ja itse olen suomalaiseksi konservatiivinen, niin kyllä mä uudestaan naimisiin haluaisin. Ja en ottaisi tyhjätaskua koska olen tottunut tiettyihin mukavuuksiin. Tosin mitään eroa tässä ei ole tulossa, avioliitto on meille ikuinen asia. Ja pidän ulkonäöstäni todella tarkkaa huolta, harkitsen tarvittavia toimenpiteitä tarpeen vaatiessa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni (ei-suomalainen) on tosi hyväpalkkaisessa työssä finanssialalla. Elämme isossa talossa, minä lähinnä keskityn kodinhoitoon ja shoppailuun, koska miksi ei? Ei ole mitään kiinnostusta käydä töissä. Mies maksaa. Suomessa tätä aina jaksetaan ihmetellä.
Ihmetellä? Minä elän samalla lailla Suomessa. Paitsi että mulla on harrastuksia ja siivoaja käy kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten saat aikasi kulumaan- olen Amerikassa täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä sillä erotuksella että mulla on suomalainen mies, lapsia mukana ja oma ura jäi Suomeen.
Vuoden jaksoin olla kotona, hoitaa kotia ja harrastaa. Puhuin sujuvaa englantia jo tullessani. Tutustuin muihin kotirouviin mutta avoautolla ajelu, kulttuuriharrastukset, liikunta, kauneushoitolat ja joutava pinnallinen kälkätys eivät jaksaneet innostaa joten hankin työluvan ja menin "paskaduuniin"( oma ala täällä vaatisi valtavan lisenssihakemusjärjestelyn jota en luultavasti Euroopan koulutuksella läpäisisi).
Nyt olen raskaassa fyysisessä työssä jossa kunto kohoaa huomaamatta. Taskurahaa tulee, se menee suoraan säästöön. Olen ystävystynyt loistavien, lämpimien latinonaisten kanssa.
Elämä on paljon täydempää!
Mitä ne hienot amerikkalaisrouvat tuumaa, kun menet latinojen töihin?
Heh, ei taida suomalaisia luksus kiinnostaa joten turha odotella enää vastauksia :) Ap
Mulla olisi ollut sama tilanne mahdollinen, mutta halusin itse käydä kokopäivätöissä, vaikka ei se aina niin herkkua ollut. Ja sitten mies otti ja kuoli alle viisikymppisenä ja täysin yllättäen. Olinpas aika onnekas, että mulla oli/on omat tienestit.
Luksusta voi olla Suomessakin. Ja mitä kukin arvostaa. Itse teimme sellaisen valinnan että myimme omaisuutemme, muutimme maalle alkelliseen mummonmökkiin jossa elelemme tyytyväisinä ulkokäymälän ja kantoveden varassa.
Metsä selän takana, luonto ja luonnonilmiöt lähellä.
Mitään urbaania saati suurkaupungin tarjontaa emme kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Heh, ei taida suomalaisia luksus kiinnostaa joten turha odotella enää vastauksia :) Ap
Etköhän jo kertonut kaiken oleellisen.
Vierailija kirjoitti:
Heh, ei taida suomalaisia luksus kiinnostaa joten turha odotella enää vastauksia :) Ap
Miksi kiinnostaisi jonkun täysin tuntemattoman ihmisen käsitys ”luksuksesta” ja siitä kuinka hän päivänsä kuluttaa?
Vierailija kirjoitti:
Provo ja huono sellainen.
Ei tämä välttämättä ole provo. Voi ihan hyvin olla vaan todella pinnallisen ja materialistisen ihmisen tapa yrittää herättää kateutta. :) Mä asun kanssa Keski-Euroopassa ja olin tänne muuttaessani puoli vuotta ensin ns. tyhjän panttina - siksi päätinkin hakeutua kokopäivätöihin vaikka taloudellisesti ei olisi tarvinut.
Ja nyt - onneksi hakeuduin!
Meillä oli 3 v toisinpäin . Mies jäi yt.ssä työttömäksi reilu 3 v sitten ja olimme alkaneet jo karsimaan omaisuutta. Myimme 80% meidän irtaimistosta sekä appivanhempieni, he lahjoittivat meille kirppistavaraa. Ja kesämökki myytiin ja kummatkin autot.
Itse tein aina ylitöitä, kun oli mahdollista ja kaikki ylimääräinen sentilleen laitettiin asuntolainan lyhennyksiin, ylimääräisiin sellaisiin.
Minulla on töissä hyvä tilanne, tuskin yt neuvotteluja tulee ainakaan kahteen vuoteen ja mies sai äitiysloman sijaisuuden juhannukseen asti.
Saatiin viime vuonna joulukuussa asuntolaina alle 100 000. Tämän kanssa pärjätään.
Kyllä. Mielummin kävisin shoppailemassa, mutta ei voi mitään.
Missä maassa asutte?
Käytkö kuntosalilla?
Oletko ystävystynyt paikallisten kotirouvien kanssa?
Osasitko maan kieltä aiemmin? Osaatko maan kieltä nyt ja jos osaat, kuinka hyvin?