Lue keskustelun säännöt.
Mun kokemuksen mukaan melkein kaikilla niistä, joilla on etäiset/olemattomat välit lapsuudenperheeseen menee paremmin
05.11.2018 |
Kuin niillä, jotka ovat tiiviisti yhteydessä. Osa niistä jotka on kiinni perheessään, ei tajua huonoja perhekuvioitaan. Perheestään eroon päässeet ovat toki lapsena vaurioituneet, mutta monet näköjään korjaantuvat jokseenkin kolmissakymmenissä ja löytävät oman tavan elää, kumppanin, kavereita...
Kommentit (7)
Ai. Minulla on etäiset välit lapsuudenperheeseen enkä voi kovin hyvin. Yksinäisyys harmittaa.
Sama täällä. Vanhempiin ja sisaruksiin muodolliset ja viileät suhteet, mutta en ole menestyjä, vaan syrjäytynyt akateeminen työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on oman havaintoni mukaan totta kyllä, en oikein tiedä mistä johtuu.
Varmasti ns. hyvästä, terveestä perheestä on paljonkin hyötyä, mutta kenellä sitten on sellainen perhe? En tiedä suomesta ketään.
Itselläni tie meni niin, että pari-kolmekymppisenä temmoin itseni melkoisella voimalla ja raivolla irti vanhemmista, jotka pyrkivät ylikontrolloimaan elämääni. Määräämään kenen kanssa saan seurustella, mitä opiskella, mitä harrastaa. Kaikkeen liittyi lahjonta: jos teet kuten me haluamme, tuemme avokätisesti opinnoissa, ostamme lahjaksi haluamiasi kalliitakin tavaroita jne, mutta jos valitset itse mitä haluat vastoin vanhempien (erit. äidin) tahtoa, niin emme auta yhtään ja lisäksi jäkätämme loputtomiin asiasta.
No, minä olin aika kauan tosi vähän tekemisissä vanhempien kanssa ja pidin supertiukkoja rajoja. Esim. jos menin heille käymään, ja jos edes ihan vähää alkoi elämänvalintojeni tai esim. ulkonäköni arvostelu, ilmoitin heti, että jos ei muuta sanottavaa teillä ole, niin tämä kyläily loppuu tähän. Ilmeisesti kuitenkin ajan päälle tehosi, kun äiti ymmärsi ettei hän minua voi kontrolloida edes lahjomalla: olisin mieluummin oman näköistä elämääni elävä ja köyhä kuin hyvin toimeen tuleva ja äidin napanuorassa kiinni.
Jossain 30-35 ikävuoden välillä alettiin taas olla enemmän tekemisissä, mutta ihan eri pohjalta kuin ennen. Emme enää olleet lähes ollenkaan kuin vanhemmat ja lapsi, vaan aikuisia, toisiaan kunnioittavia ihmisiä, tasa-arvoisia. Tämä toimi paitsi niin päin, ettei äiti enää laukonut minulle äitiytensä nimissä asioita, joita ei voisi peruskohteliaisuuden takia laukoa muillekaan, niin myös niin päin, että minun ei heillä kylässä ollessa tulisi mieleenkään mennä itse jääkaapille tai elää kuin kotonani. Olen siellä vieras, jja niin on myös vanhemmat minun luonani.
Minä taas en tunne ketään jolla olisi erityisen huono lapsuus tai huonot vanhemmat. Suurimmalla osalla on tavalliset lapsuudenperheet ja normaalit elämät, iloineen ja suruineen, en tunne ketään erityisen hyvin menestynyttä enkä nyt niin pahasti epäonnistuneitakaan, jotkut on työttömiä, mutta sekään asia ei välttämättä tee ihmisestä tai elämästä epäonnistunutta.
En näe syytä irtaantua lapsuudenperheestäni enkä kehitellä mitään draamaa vanhempieni ja sisarusteni kanssa.
Tietysti ajattelisin eri tavalla, jos he olisivat narkkareita ja pedofiileja, mutta onneksi eivät ole.
Olen kasvanut aikuiseksi ja käsitellyt ikävät lapsuuden muistot. En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka kantavat vanhempiaan kohtaan jotain ihme wt-teinikaunaa.
Kukaan ei ole tuntenut minua kauemmin kuin lapsuudenperheeni. Miksi heittäisin roskiin elämäni pisimmät ihmissuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En näe syytä irtaantua lapsuudenperheestäni enkä kehitellä mitään draamaa vanhempieni ja sisarusteni kanssa.
Tietysti ajattelisin eri tavalla, jos he olisivat narkkareita ja pedofiileja, mutta onneksi eivät ole.
Olen kasvanut aikuiseksi ja käsitellyt ikävät lapsuuden muistot. En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka kantavat vanhempiaan kohtaan jotain ihme wt-teinikaunaa.
Kukaan ei ole tuntenut minua kauemmin kuin lapsuudenperheeni. Miksi heittäisin roskiin elämäni pisimmät ihmissuhteet.
Kun ei ole mitään syytä luottaa vanhempiin, niin ei heidän kanssaan tee mieli olla tekemisissä. Luottamus on rikottu niin monta kertaa ettei sitä enää ehjäksi saa.
Ai. Minulla on etäiset välit lapsuudenperheeseen enkä voi kovin hyvin. Yksinäisyys harmittaa.