Negatiivisuus työyhteisössä
Olemme saaneet uuden esihenkilön joka siirrettiin meille toiselta osastolta. Hänen maineensa on kiirinyt hänen edellään, eikä huhujen mukaan kyse ole kovinkaan pidetystä henkilöstä. Nyt meillekin on alkanut valjeta, että huhut pitävät ainakin osittain paikkansa. Mielestäni asioista on hyvä puhua ääneen ja vertaistuki on monelle varsin tärkeä. Kuitenkin minua harmittaa, että tämä ”yhteinen vihollinen” tuntuu olevan jokapäiväinen pääpuheenaihe, ja homma on lipsunut jo hieman kiusaamisen puolelle. Tai ainakin mielestäni henkilön selän takana haukkuminen alkaa olla jo lapsellista ja asiatonta.
Kuinka moni teistä itse huolehtii, ettei omalla kohdallaan myrkytä työyhteisön ilmapiiriä entisestään? Itse olen huomannut vetäytyväni porukasta turhan negatiivisuuden vuoksi ja se harmittaa minua.
Kohtalotovereita?
Kommentit (26)
Minä en lähde noihin juttuihin mukaan, jonka takia olen vähän ulkopuolella työyhteisössä. Mutta toisaalta enpä sitä juoruamista jaksaiskaan kuunnella.
Onnko tuuosta saksaan oppisopimuuskuviioista mitäään kradua yms oleemasssa?
Ne jotka puhuvat yltiöpositiivisùudesta ovat itse käärmeitä. Samat puhuvat olevansa leijona tai tiikeriäitejä, vaikka ovat laiskimpia vastuunkantajia.
Vierailija kirjoitti:
Onnko tuuosta saksaan oppisopimuuskuviioista mitäään kradua yms oleemasssa?
Kosska siieellä ollaan aiika hyviin onnistuttu tässsä suhteeessa jooskoo siiitä saiisi vähäb kelpoiista vertailupohjaa.
Työpaikalla tehdään töitä. Siksi siellä ollaan. Hyvä työporukka auttaa jaksamaan.
Eräässä aiemmassa työpaikassani esimies kielsi meitä olemasta toisten huoneissa, muuta kuin tarpeellisen ajan, jos oli työasioita. Näin aikojen päästä sitä vielä ihmettelee, miten tällaisestakin miehestä tuli esimies. Hän käytti työaikaa omaan opiskeluunsa, ihan omin lupinensa. Kyykytti alaisiaan, suorastaan nöyryytti. Delegoi työt yhdelle alaiselleen kätevästi, pöytä oli aina putipuhdas. Ei halunnut maksaa kahvilaskuaan, kun kahvirahan kerääjä ei oikein nauranut hänen jutuilleen kahvipöydässä. Hän oikeasti kertoi tämän. Tämä tarina on ihan tosi. Kyllä esimiehen käytös aiheutti sen, että hänestä puhuttiin. Vaikka kuinka yritti sitä suitsia. Kun hän oli poissa niillä omilla menoillaan pääasiassa, kukaan ei vahtinut, kuinka kauan vietimme toisen työhuoneessa aikaamme.
Jos häntä olisi mielistellyt, olisi varmaan saanut ainakin nimikkeenmuutoksen, kyllä kaduttaa, Not!
Hyväkin tyyppi voi olla huono esimies ja pilata työviihtyvyyden.. Meillä näin...Suhaa vaan omiaan eikä kerro mitään.Oli hyvä kehittäjä mutta ei osaa jakaa mitään (siis tietoa yms)...
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puhuvat yltiöpositiivisùudesta ovat itse käärmeitä. Samat puhuvat olevansa leijona tai tiikeriäitejä, vaikka ovat laiskimpia vastuunkantajia.
Okeii. Mää teeen kyllä töiitä aikaa paljoon muttta kuuulun vähän siiihen sakkiiin jotka yritttävät sopeeutua takaaisiin back to the game.
Ihan tuttua. Varsinkin esimieheen on helppo projisoida tyytymättömyys.. Jos en viitsi, ei kiinnosta, olen huonossa kunnossa, olen epäonnistunut, ylipainoinen,
Väärässä työpaikassa, jne jne niin aina voi syyttää huonoa johtamista.
On nähty.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puhuvat yltiöpositiivisùudesta ovat itse käärmeitä. Samat puhuvat olevansa leijona tai tiikeriäitejä, vaikka ovat laiskimpia vastuunkantajia.
Mihin tämä liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Ihan tuttua. Varsinkin esimieheen on helppo projisoida tyytymättömyys.. Jos en viitsi, ei kiinnosta, olen huonossa kunnossa, olen epäonnistunut, ylipainoinen,
Väärässä työpaikassa, jne jne niin aina voi syyttää huonoa johtamista.
On nähty.
Sanoo itse esimies. Taisi vähän kalikka kalahtaa? Minä en odota esimieheltä mitään muuta kuin normaalia käytöstä alaisiaan kohtaan. Kunnioitusta, siis sellaista kuin muitakin ihmisiä kohtaan. Tiedän itse olleeni hyvä työntekijä, huolellinen ja ahkera. Siitäkin tosin moitittiin, että on liian tarkka. Olisihan ne laskut voinut vaikka jättää puoliksi tarkastamatta, niin olisivat takuulla tulleet kirjanpidosta takaisin tai sitten ne olisi voitu maksaa virheellisinä. Toimistotyö oli aikaisemmin nimenomaan tarkkuutta vaativaa. Kun ei ollut mitään tietokoneita vielä.
Mä oon ottanut tavaksi hetken kuunnella kohteliaisuudesta. Otan kuitenkin kannan, että on turhaa tuhlata energiaa sellaisten asioiden pähkimiseen, joille ei itse mitään voi. Esimies ja sen käytön on yksi tällaisista asioista. Pitää sitten vaan päättää, pystyykö sen kanssa elämään vai ei, jolloin hakeutuu muihin tehtäviin. Työelämässä (tai elämässä ylipäätään) oikeus ja kohtuus ei todellakaan toteudu, joten sellaiselle ristiretkelle ei kannata lähteä itseään ryvettämään. T. Senkin tien kertaalleen kulkenut ja siitä oppinut / kyynistynyt.
Minä vaihdoin työpaikkaa miesvaltaiselle alalle ja ei ole kaduttanut hetkeäkään. Työ on raskasta, mutta ilmapiiri ystävällinen ja reilu, joten ainakin pää pysyy kunnossa.
Pahimpia on kuitenkin ne jotka ajaa omaa etua muista viis. Mielistelee esi-ihmisille ja hankkii itselle etuuksia muiden työntekijöiden yrittäessä toimia yhdessä kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Ne on työyhteisölle myrkkyä jos joku.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on kuitenkin ne jotka ajaa omaa etua muista viis. Mielistelee esi-ihmisille ja hankkii itselle etuuksia muiden työntekijöiden yrittäessä toimia yhdessä kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Ne on työyhteisölle myrkkyä jos joku.
Kateus on myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on kuitenkin ne jotka ajaa omaa etua muista viis. Mielistelee esi-ihmisille ja hankkii itselle etuuksia muiden työntekijöiden yrittäessä toimia yhdessä kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Ne on työyhteisölle myrkkyä jos joku.
Samaa mieltä tästä. Melkein kaikissa työyhteisöissä missä olen ollut on ainakin yksi tai kaksi, ketkä kuvittelee olevansa vähän enemmän kuin toiset. Sellaiset hapattaa työilmapiirin jotka raportoi suoraan ylimmälle esimiehille alistumatta linjajohtajien ja tiimiläisten päätöksiin. Pahimmillaan tarkkailevat muita työntekijöitä ja kantelevat esimiehelle henkilökohtaisissa sessioissaan joita ei muille järjesty kuin näille vasikoille.
Vaihdoin työpaikkaa kun sain tarpeekseni negatiivisista ja valittavista kollegoista. Jos olisin ollut viisaampi olisin tehnyt sen aikaisemmin. Uudessa työpaikassa on mukavat ja tyytyväiset työkaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on kuitenkin ne jotka ajaa omaa etua muista viis. Mielistelee esi-ihmisille ja hankkii itselle etuuksia muiden työntekijöiden yrittäessä toimia yhdessä kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Ne on työyhteisölle myrkkyä jos joku.
Kateus on myrkkyä.
Kenen luulet kadehtivan ja mistä? Outo kommentti. Vai oletko itse pomon p*rseennuolija jota muut vihaa ja luulet muiden kadehtivan p*skanmakua mikä on sun suussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on kuitenkin ne jotka ajaa omaa etua muista viis. Mielistelee esi-ihmisille ja hankkii itselle etuuksia muiden työntekijöiden yrittäessä toimia yhdessä kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Ne on työyhteisölle myrkkyä jos joku.
Kateus on myrkkyä.
Kenen luulet kadehtivan ja mistä? Outo kommentti. Vai oletko itse pomon p*rseennuolija jota muut vihaa ja luulet muiden kadehtivan p*skanmakua mikä on sun suussa?
toisten ansaittuja etuisuuksia kadehditaan, eikä ymmärretä että niiden eteen on saanut tehdö töitä. Kateus on kaiken pahan alku. Siitäkin voi päästä eroon oppimalla tuntemaan itsensä ja hyväksymään ja kehittämään itseään.
Olen ollut siinä uskossa, että joka toisella täällä on huono työyhteisö. Kuinka moni teistä pitää huolen, ettei itse omilla puheillaan huononna sitä?