Menisitkö työhön, jossa olisit yksin eri paikkakunnalla kuin muut kollegasi+esimiehesi ja kaikki yhteydenpito tapahtuisi etänä?
Kollegoja tapaisi ehkä muutaman kerran vuodessa.
Kommentit (19)
Minä myös! Työpaikka on työtä eikä seurustelua varten
Joo miksi ei, työni on nytkin varsin itsenäistä eikä aikaa turhaan sosialisointiin ole.
Olen töissä suunnilleen noin, paitsi että meitä ei-päätoimistolla töissäolevia on 50 hengen porukasta muistaakseni 9. Minun työpisteeni on tiloissa, joissa on muitakin vastaanvantyyppisiä töitä tekeviä, mutta meillä on eri työnantajia. Näen työkavereita 2-3 kertaa vuodessa ja kahta samaa työtä tekevää työkaveria satunnaisesti pari kertaa kuukaudessa. Ihmeemmin ei ehditä silloinkaan rupattelemaan muusta kuin työstä.
Miksi palsta on täynnä erakkoja? Pääsääntöisesti aina kaikki "työkaverit on perseestä, en tosiaankaan mene mihinkään pikkujouluihin jos ei ole pakko" jutut saa yläpeukut. Ja vastatakseni tähän kysymykseen, niin kyllä menisin jos olisi pakko. Mieluummin tietenkin olisin työpaikassa jossa on muitakin henkilöitä paikalla.
Juu. Tällä hetkellä toivoisin juuri tuollaista mahdollisuutta omassa työpaikassani. Työssäni voisin periaatteessa tehdä ainakin neljän päivän työt viikossa muualla kuin omassa toimistossani. Minulla on tällä hetkellä miesystävä eri paikkakunnalla ja haaveilen yhteenmuutosta hänen kanssaan. Käytännössä saattaisi ehkä onnistua, että kävisin täällä pääpaikalla vain muutaman päivän kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi palsta on täynnä erakkoja? Pääsääntöisesti aina kaikki "työkaverit on perseestä, en tosiaankaan mene mihinkään pikkujouluihin jos ei ole pakko" jutut saa yläpeukut. Ja vastatakseni tähän kysymykseen, niin kyllä menisin jos olisi pakko. Mieluummin tietenkin olisin työpaikassa jossa on muitakin henkilöitä paikalla.
Ihmisiä on erilaisia ja työpaikatkin ovat erilaisia. Edellinen työpaikkani oli sellainen, jossa jauhettiin kaikenlaista jatkuvasti ja asiakkaidenkin kanssa piti olla sosiaalinen ja pikkujouluissa istuttiin isolla porukalla. Työkavereiden kanssa oli ihan mukavaa, mutta asiakkaista en niin piitannut. Nyt uudessa työpaikassa on pienempi työporukka ja teen töitä pelkästään miesten kanssa. Siellä ei se jauhaminen ole ihan niin luontevaa ja rentoa ainakaan minulla. Jos heidän kanssaan pitäisi viettää pikkujoulua, se olisi pelkkää työasioista jutustelua.
En enää. Olen ollut ja se kävi pitemmän päälle raskaaksi, vaikka en mikään erityisen sosiaalinen olekaan.
Jäin usein monien työasioidenkin ulkopuolelle ja se vaikeutti omien töiden tekoa merkittävästi. Minulle unohtui usein kertoa sellaisiakin asioita, joita olisi pitänyt kertoa. Asioita sovittiin kahvitunneilla ja perjantain pullakahvilla. Tiimin virkistyspäivät olivat piinallisia kun piti ryhmissä miettiä miten parantaisimme ryhmähenkeä. Vähän vaikea innostua juuri näistä perjantaipulla- ja ”käydään yhdessä pizzalla”-ideoista kun ne eivät koskeneet itseä.
Työpisteeni oli saman firman eri toimipisteessä enkä koko aikana tuntenut sieltä ketään kun kaikki muut olivat aivan eri tiimiä. Oli ikävä aina käydä yksin lounaalla. Joskus meni monta päivää, ettei tullut puhuttua kellekään töissä. Pikkujouluihin ym en koskaan samasta syystä mennyt kun mitä siellä yksin olisin tehnyt.
Joo, voisin. Melkein noin olen työskennellytkin, mutta kuitenkin niin, että samassa toimipisteessä on ollut muiden yksiköiden ihmisiä. Tuolloinkin tein tosin paljon töitä etänä, eli käytännössä yksin.
Tein pari vuotta kotoa käsin töitä, se oli mukavaa ja pidin siitä. Puhelimella tuli soiteltua työkavereile ja asiat hoituivat. Muutaman kerran vuodessa kävin pääkonttorissa/muissa pisteissä. Olen aina ollut sillä linjalla, että työ ja vapaa-aika erikseen ja vietän vapaa-aikaani kavereiden/miehen kanssa, joten minulle tuo sopi.
Oikein mielelläni. En ole nuoruusvuosien jälkeen ollut työssä, jossa tapaisin esimiestä säännöllisesti. Kaikissa töissä se on max 2 kertaa vuodessa ja silloinkin esimies painottaa että hyvä kun hoidat työtä itsenäisesti, jatketaan samaan malliin. Muita oman alan kollegoita muutaman kerran vuodessa ja samaan tiimiin kuuluvia kerran kuussa. Pääsääntöisesti kontaktit ovat vain asiakkaita.
Jos en saisi tehdä näin itsenäisesti töitä firmalle, alkaisin yrittäjäksi ja olisin oma pomoni virallisesti.
Todellakin. Hoidan sosiaalisen elämäni vapaa-ajalla.
Kiitoksia vastauksistanne.
Minulla tällainen työpaikka tarjolla ja pohdin jonkin verran tuota, että jääkö tällaisessa järjestelyssä helposti tietopimentoon ja tuleeko ulkopuolinen olo silloin harvoin kun sitten tapaa muut. Yhteiskahvitteluja en minäkään kaipaa enkä työajan ulkopuolella mitään kontaktia työkavereihin.
Ap
Kuulostaisi hyvältä varsinkin jos se duunipaikka ois jossain palmun alla.
Mulla on juuri tuollainen tilanne kuin mitä ap kuvaili aloituksessaan. Suuri miinus on se, että siinä todella putoaa pois kaikesta kanssakäymisestä. Itse asiassa pomo ignooraa ihan täysin minun työpanokseni ja olemassaoloni.
No, työni teen kaikesta huolimatta hyvin, mutta yksinäistähän tämä on. Itse en tätä tilannetta ole valinnut, vaan kyseessä on olosuhteiden pakosta johtunut kuvio.
Olen sellaisessa hommassa. Tuen omalla osaamisellani porukkaa, jonka joukossa istun, mutta kuulun eri organisaatioon. Minut on otettu tosi hyvin porukkaan siellä.
Ongelmia toki on, kun keskuspaikka elää välillä ihan eri todellisuudessa kuin minä työssäni, väheksyy esim. minun tukitehtävieni määrää tai tärkeyttä palveltaville ihmisille. Saatan myös jäädä paitsi tiedosta tai saan huonosti itse esim. Välinetukea. Toisaalta se minut joukkoonsa ottanut porukka tukee yli organisaatiorajojen, koska olenhan osa heitä ja autetaam toinen toisiamme. Olen myös ihan tyytyväinen tähän porukkaan kuulumiseen, koska pari kollegaa on aika ikäviä ihmisiä, ja minusta olisi kurjaa olla heidän kanssaan joka päivä. Viikottaiset etäkeskustelut menevät vielä...
Ilman muuta! Tuollaisesta olen aina unelmoinut, että saa mennä duuniin tekemään sen mitä tuli tekemään ilman mitään sosiaalista pakkopullap*skaa. Ne muutamat kerratkin jättäisin kernaasti väliin.