Kun ihminen ei tervehdi takaisin...
Mikä siihen voisi olla syynä? Jos sinä toimisit siten, että kuulet kyllä toisen sinua tervehtivän, muttet itse tervehdi, miksi toimit näin?
Tällaisia ihmisiä löytyy yllättävän paljon. On tutumpia ja hieman tuntemattomampia, jotka eivät morjensta takaisin. Tai sitten tekevät sen niin hiljaa ja eleettömästi, ettei saa selvää.
Kommentit (21)
Äärimmäisen epäkohteliaita ja ilkeitä myös lähes poikkeuksetta yksinkertasia ylimielisiä ihmisiä. Kusipäitä. Ei sitä kannata ottaa henkilökohtasesti eikä myöskään pahottaa mieltänsä kusipäiden takia.
Joskus olen niin pahalla päällä että tervehtiminen takaisin voi tuntua vttuilulta ja inhottavammalta kuin olla vastaamatta tervehdykseen.
Työpaikalla tervehdin kaikkia. Jos joku ei vastaa, tervehdin seuraavalla kerralla isommalla äänellä ja reippaammin. Kyllä ne lopulta luovuttaa :D
Itse olen jokseenkin kasvosokea. Hävettää, kun aivan äskettäin jätin tervehtimättä ihmistä, kun oletin tuon tuntemattoman näköisen tervehtivän jotain toista. Kesti liian kauan tajuta, että olin ainoa sillä suunnalla ja kotvan mietittyäni osasin myös päätellä, kuka tuo "väärässä ympäristössä" näkemäni oli.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös samaa. Olen siivooja ja kaikki eivät tervehdi takaisin. Jotenkin hävettää noissa tilanteissa. Joskus toistan tervehdyksen, jos toinen ei vaikka kuullut. Kolmatta kertaa en kehtaa sanoa. Sekin on kiusallista, kun itse yrittää ottaa katsekontaktin ja on jo avaamassa suutaan, niin joku kävelee ohi edes katsomatta. Ne ovat yleensä aina ne samat, jotka eivät tervehdi. Toiset taas on niin iloisia ja aina hymyilevät tervehtiessään.
Olen meidän siivoojalle sanonut, että älä ota itseesi jos en tervehdi. Kun olen oikein keskittynyt työhöni en näe, enkä kuule mitä ympärillä tapahtuu. Pahoittelut kaikille.
Mä luulen et useimmiten se on välinpitämättömyyttä.
Mutta joillain voi olla myös esim.joku paniikkihäiriö tms. mikä estää normaalikommunikoinnin.
Ottakaa tämäkin vaihtoehto huomioon: tuttavasi ei tervehdi, koska näkö on huonontunut. Voi johtua esim. epäonnistuneesta silmäleikkauksesta.
Ei ole mitään tarvetta moikata eikä tervehtiä niitä kusipäitä jotka kuvittelee olevansa parempia ihmisiä kun tervehtivät vain silloin kun he eivät ole siinä paremmassa piirissä. Mitä vähemmän sen parempi tervehdin kyllä ne juoru(henkilöt)saavat muutenkin puheen aihetta.
En ole sellaisia tavannut, mutta sitten on niitä joille pidät ovea ja eivät sano kiitos. :D
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa tämäkin vaihtoehto huomioon: tuttavasi ei tervehdi, koska näkö on huonontunut. Voi johtua esim. epäonnistuneesta silmäleikkauksesta.
Mulla taas oli niin että en hommanut silmälaseja ja bussin numeroiden hahmottaminenkin oli vaikeaa. Monesti pysäytin busseja ihan turhaan. :) Sama juttu kaupassa, en aina tunnistanut jos joku moikkasi. Kävelytyylistä monesti tunnistin.
Nyt on lasit ja kaikki näyttää selvemmältä. :) Häpesin jotenkin hommata silmälaseja. Niinpä, ihan tyhmää hävetä.
Tällainen on täysin normaali suomalainen ihminen.
Mua ei pomo tervehtinyt yhtenä päivänä, vaikka tuli samaan huoneeseen kuin minä ja sanoin reippaasti "Huomenta!" Vastaukseksi sain epämääräisen ynähdyksen, joka oli tasoa "teini sunnuntaiaamuna klo 8:14". Oltiin siis ainoat tossa huoneessa ja katsoin häntä silmiin tervehtiessäni.
Jäi aika paska mieli tuosta. Kohta pitäisi mennä vielä keskustelemaan palkasta saman ihmisen kanssa....
Miksi pahoittaa mielensä pikku asioista. Elämässä pahempiakin huolia.
Vierailija kirjoitti:
En ole sellaisia tavannut, mutta sitten on niitä joille pidät ovea ja eivät sano kiitos. :D
Mä sanon niille aina sit perään et "oleppa hyvä".
Joskus ihmiset tervehtii todella yllättäen niin, että olen jo ehtinyt kävellä ohi ennen kuin ehtisin reagoida, ja siinä vaiheessa tuntuisi tyhmältä enää vastata tervehdykseen. Tällainen on todella kiusallista. Esim. siivooja on keskittyneenä omiin töihinsä, kävelen käytävällä ohi (iso työpaikka, yleensä vieraammat jättää tervehtimättä) ja yhtäkkiä ohi mennessä kuuluu hiljainen "hei". Sitten en ole edes ihan varma oliko se tervehdys kohdistettu minulle, vai kuulinko kokonaan omiani. Toinen mitä joskus tapahtuu, on se että joku naapuri (jota en tunne) kävelee selän takaa ja moikkaa ohittaessaan. Miten sellaiseen pitäisi ehtiä reagoida?
Semmoinen joka on tullut alas puusta viime viikolla
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen niin pahalla päällä että tervehtiminen takaisin voi tuntua vttuilulta ja inhottavammalta kuin olla vastaamatta tervehdykseen.
Ymmärrän tämän kirjoittajaa. Ymmärrän häntäkin, joka sanoi, että keskittyy joskus työhönsä niin, ettei kuule eikä näe mitään. Toisaalta ymmärrän häntäkin, joka pahoittaa mielensä moikkaattomuudesta.
Totta, tervehtiminen luo ystävällistä ilmapiiriä. Silti voisi ymmärtää niitäkin, joilla on huono päivä omista syistään. Usein sosiaalisia tilanteita pelkäävillä on mielessään kauhuskenaario siitä, että jättävät vahingossa huomioimatta jonkun, joka "pitäisi" huomioida. Oireet voivat olla jopa paniikkikohtauksia ja eristäytymistä kaikesta.
Toisten miellyttäminen ei ole ykkösprioriteetti. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin!
Ennen kuin joku leimaa minut hapannaamaksi, niin ennätän tunnustaa sen. Kerronpa myös sen, että saan usein palautetta tutuilta ja työkavereilta iloisesta hymystä. Olen myös toipuva sosiaalisten tilanteiden pelkoinen.
Itsellä on pari kertaa jäänyt vastaamatta takaisin tervehdykseen, toiseen syynä oli että en huomannut että minua tervehdittiin, toiseen syynä se että tervehtijä oli täys mulkku
Ihmettelen myös samaa. Olen siivooja ja kaikki eivät tervehdi takaisin. Jotenkin hävettää noissa tilanteissa. Joskus toistan tervehdyksen, jos toinen ei vaikka kuullut. Kolmatta kertaa en kehtaa sanoa. Sekin on kiusallista, kun itse yrittää ottaa katsekontaktin ja on jo avaamassa suutaan, niin joku kävelee ohi edes katsomatta. Ne ovat yleensä aina ne samat, jotka eivät tervehdi. Toiset taas on niin iloisia ja aina hymyilevät tervehtiessään.