Lue keskustelun säännöt.
Ainainen ihmettely lapsen vilkkaudesta ja jatkuva vertailu muihin. En jaksa?
28.10.2018 |
Yksi lapsistani on hyvin vilkas. Tottelee kyllä ja on kiltti, mutta on hyvin ehtiväinen, omatoiminen ja kerkiäväinen. Pitää olla silmät selässä, sillä ehtii joka paikkaan.
Ollaan me missä tahansa, niin aina muut jaksavat ihmetellä lasta, että kuinka mahdoton se on ja vertaillaan muihin saman ikäisiin.
On totta, että lapsi ei jaksa kiinnostua lautapeleistä tai piirtämisestä. Tai katsoa lastenohjelmia ja istua paikoillaan pitkiä aikoja. Lapsi tykkää sen sijaan kiipeillä ulkona, potkupyöräillä, käydä metsässä kävelyillä, leikkiä hiekkaleluilla, leikkiä leikkikeittiöllä ja kokata leikkiruokia.
Lapsi tykkää olla paljon sylissä, halailla ja olla muutenkin lähellä.
Näitä kaikkia jaksetaan joka kerta ihmetellä, kuinka "epänormaali" lapsi on. Ei viihdy yhtään yksin, riehuu (on paljon liikkeellä) ja kyöhnää sylissä.
Lapsi syö tosi hyvin, nukkuu yöt (ei ole vauvanakaan valvottanut) ja viihtyy esim rattaissa, enkä koskaan ole joutunut väkisin niissä lasta istuttamaan.
Minun silmissäni lapsi on normaalimpi (helpompi), kuin moni muu tuntemani lapsi. Vaikka lapsi on paljon liikkeellä ja vilkas, niin sentään on taitava, syö ja nukkuu.
Ärsyttää jatkuva vertailu ja ihmettely. Olen vähentänyt kyläilyjä ja treffit sovin usein ulos puistoihin, jossa lapsi saa riehua sielunsa kyllyydestä.
Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuorempi lapsi on astetta "lievempi" versio sinun lapsestasi, esim. katsoo lastenohjelmia ja keskittyy rauhalliseenkin leikkiin pitkäksi aikaa, mutta varsinkin pienempänä oli koko ajan menossa. Muistan, kun kävin hakemassa isompaa lasta kerhosta, ja tuttu laskin kuopukseni kanssa saman ikäisen nuoremman lapsensa maahan: tämä jäi seisomaan siihen äidin viereen, kun minun lapseni lähti salamana kiitämään jonnekin.
Onneksi kukaan ei koskaan ihmetellyt, vaikka joskus meinasi kyllä voimat loppua, kun lapsella ei ollut vielä ns. järkeä päässä. Muistan kyllä, kun tein jonkun avauksen tänne palstalle, ja syyttelevä mammakuoro jyräsi, että minun pitää laittaa lapsi pöydän ääreen auttamaan ruuanlaitossa tai tehdä jostain keittiön alakaapista sellainen, että lapsi voi sieltä penkoa kaikkea turvallista tavaraa (en siis pystynyt laittamaan ruokaa samaan aikaan, kun vahdin kuopusta). He eivät yksinkertaisesti käsittäneet, että lapsi ei todellakaan istu jossain pöydän ääressä puuhastelemassa tai tutki rauhallisesti jotain pakasterasioita. No, sinä varmasti ymmärrät.
Tämä on muuten erittäin kiltti ja positiivinen, päiväkodista tulee niin ylistäviä kommentteja, että joskus itseänikin hämmentää.