Lue keskustelun säännöt.
Oletko onnistunut pudottamaan painoa pysyvätkö?
26.10.2018 |
Miten? Kuinka kauan aikaa sitten? Kuinka paljon?
Kommentit (13)
No periaatteessa. Olen pahimmillaan painanut 115kg ja nyt n.100kg kahdeksan vuotta sitten laihdutin 8kg ja sitten viisi vuotta sitten raskaana ollessa lähti 7kg ja ne on pysynyt poissa. Toki vielä pudotettavaa on reippaasti, eikös se hidas laihdutus ole se juttu että ne pysyy poissa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. 36 kiloa, tavoitepainooni pääsin 3 vuotta sitten.
Sitä ennen mulla oli lähes 10 vuoden jojoiluhistoria: tiukkaa ketokarppausta -> retkahdus -> ahmiminen ja lihominen entistä isommaksi; Cambridge-kuuria -> retkahduksia -> ahmiminen ja lihominen lisää; ties mitä erilaista kuuria.
Lopulta menin ravitsemusterapeutille ja tylsästä aloin laihduttaa hitaasti paljon parjatulla virallisterveellisellä, käyden kerran kuussa siellä vastaanotolla. Tämä tulos on uskoakseni pysynyt siksi, että elämäntavat joita noudatan ei kiellä totaalisesti mitään eikä ole rajoittavia. Voin välillä herkutellakin, tai vaikka juopotella juhlissa, eikä se ole mikään kamala repsahdus josta kaikki tuhoutuu, vaan normaalia elämää.
Toisaalta: aiemmin noilla kuureilla yritin pienemmäksi kuin nyt olen. Tavoitteeni oli aina ennen 53 kg paino. Ravitsemusterapeutti sanoi heti, että kun olen isoimmillaan painanut 105 kg, niin 53 on täysin epärealistinen paino, johon kyllä voin päästä mutta jossa en jaksa pysyä. Tavoitteekseni asetettiiin 70 kg, ja siinä on ollut helppo pysyä, koska tässä painossa tosiaan saa vielä välillä syödä epäterveellisestikin tai raskaasti.
Kolmessa vuodessa lähti 55kg,kun lopetin iltasyömisen 5 vuotta sitten. Tänä kesänä nipistin vielä 5kg, kun pyöräilin työmatkat. Paino on pysynyt kurissa, kun käy lähes päivittäin vaa'alla, ja kiristää heti, jos menee yli sallitun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. 36 kiloa, tavoitepainooni pääsin 3 vuotta sitten.
Sitä ennen mulla oli lähes 10 vuoden jojoiluhistoria: tiukkaa ketokarppausta -> retkahdus -> ahmiminen ja lihominen entistä isommaksi; Cambridge-kuuria -> retkahduksia -> ahmiminen ja lihominen lisää; ties mitä erilaista kuuria.
Lopulta menin ravitsemusterapeutille ja tylsästä aloin laihduttaa hitaasti paljon parjatulla virallisterveellisellä, käyden kerran kuussa siellä vastaanotolla. Tämä tulos on uskoakseni pysynyt siksi, että elämäntavat joita noudatan ei kiellä totaalisesti mitään eikä ole rajoittavia. Voin välillä herkutellakin, tai vaikka juopotella juhlissa, eikä se ole mikään kamala repsahdus josta kaikki tuhoutuu, vaan normaalia elämää.
Toisaalta: aiemmin noilla kuureilla yritin pienemmäksi kuin nyt olen. Tavoitteeni oli aina ennen 53 kg paino. Ravitsemusterapeutti sanoi heti, että kun olen isoimmillaan painanut 105 kg, niin 53 on täysin epärealistinen paino, johon kyllä voin päästä mutta jossa en jaksa pysyä. Tavoitteekseni asetettiiin 70 kg, ja siinä on ollut helppo pysyä, koska tässä painossa tosiaan saa vielä välillä syödä epäterveellisestikin tai raskaasti.
Tuo pudotettu kilomäärä on iso. Antaa toivoa, että kiloja tosiaan on mahdollista pudottaa,ja mikä tärkeintä,pysyä.
9v sitten laihduin 20kg, kun kuulin tulevani mummuksi. Paino vaan putosi kun ajattelin, että täytyy muksun kanssa kiipeillä puissa ja pelata jalkapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihdutuksen tulee olla pysyvä elämänmuutos, pikakuureilla ei tule pysyviä vaikutuksia.
Pudotin 32kg noin viitisen vuotta sitten ja kilot on pysyneet pois.
Ajatus siitä, että elämäntapojen muutos on pysyvä auttoi muuttamaan ne tavat sellaisiksi, joita voin toteuttaa loppuelämän. Ei siis tiukasti kalorirajattua dieettiä, eikä 6krt/vk täysillä treenaamista, vaan normaalien annoskokokojen opettelu, säännöllinen syöminen, miellyttävien liikuntalajien etsiminen, stressin pitäminen aisoissa sekä palautumisen merkityksen ymmärtäminen saivat kilot tippumaan ja pysymään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuin pudottamaan käsipainon
2 kg. varpaille . Ei onneksi pysyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Laihdutuksen tulee olla pysyvä elämänmuutos, pikakuureilla ei tule pysyviä vaikutuksia.
Näinhän se on. Minun on vaikea hahmottaa,mikä olisi sopivan vähän, kun painoa haluaa pudottaa. Jos on syönyt pienellä kalorivajeella yhden päivän,seuraavana se tulee ostettua takaisin, kun syön ilman tarkkoja suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihdutuksen tulee olla pysyvä elämänmuutos, pikakuureilla ei tule pysyviä vaikutuksia.
Jep, ja sellainen elämänmuutos jota juuri itse, omassa elämäntilanteessa jaksaa noudattaa. Ei sellainen jota joku ihanneminä rennossa elämäntilanteessa jaksaa noudattaa tai joku muu ehkä superenerginen ihminen jaksaa noudattaa.
Esim. mulla on työ aika stressaavaa ja ajoittain hyvinkin haastava erityislapsi tuo omat mausteensa soppaan. Näillä parametreilla minusta ei ole mihinkään tavoitteellisiin liikuntaohjelmiin eikä aina edes siihen että laittaisin ruoat itse alusta loppuun.
Niinpä minun on tarvinnut hyväksyä, että hoikkaa minusta ei tule, koska en pysyvästi pysty elämänmuutoksiin jota siihen vaadittaisiin. Ja uskoa se, että on kuitenkin parempi painaa 69 kg kuin 105 kiloa minkä ennen painoin. Liian pitkään en nähnyt mitään arvoa mulla kuin siinä että minusta tulisi hyvän näköisen hoikka, semmoinen samanlainen kuin olin kaksikymppisenä. Tuntui ihan luuserilta että tavoittelisin 70 kilon painoa - minähän olen edelleen pullukka tässä painossa, miksi kukaan sellaiseksi haluaisi jäädä! Mutta ei: hyväksyn nyt sen että vaihtoehdot on olla joko tällainen lievästi ylipainoinen BMI:n mukaan, tai yrittää kiristää ja taas langeta ahmimiseen ja plösähtää takaisin 100 kiloon. Kyllä tämä nykyinen on kuitenkin paljon parempi.
Kyllä. 98kg -> 64kg. Paino ollut noissa 64kgn lukemisssa nyt viitisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, myöskään tuntemani elämäntapamuutoksen tehneet ovat lihoneet takaisin 2-5 vuodessa.
Pysyvästi, siis.