Olen yrittänyt meikata kulmakarvani samanlaisiksi kuin tietyillä julkkisnaisilla, metsään mennyt joka kerta
Olen koittanut etsiä julkkiksia joiden kasvonpiirteet olisivat edes vähän omien piirteideni kaltaisia ja näin voisin tulla paremman näköiseksi. Mutta ei. Kun meikkaan kulmakarvani samanlaisiksi kuin heillä, huomaan kuinka erilaiset piirteet minulla on, koska kyseiset kulmakarvat muuttavat minut kamalan näköiseksi.
Eli olen tullut siihen lopputulokseen, että meikkaan kulmakarvat sellaisiksi kuin millaiset omiin kasvoihini sopii. Enkä siis yritä jäljitellä kenenkään muun kulmakarvoja.
Oletteko te koskaan yrittäneet jäljitellä joidenkin muiden meikkityylejä ja huomanneet että eihän ne omassa naamassa toimikaan?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan ole maalannut niitä lakupötköjä mun naamaan, koska eihän ne kenenkään päässä hyvältä näytä. Ja näkee kirkolta kotiin, että ne eivät ole omat vaan maalatut. Yhtä typerältä näyttäisi maalata kajalilla itselleen pisamia naamaan, mutta kaipa sellainenkin trendi vielä nähdään. Kovastihan ne oli männävuosisatojen hovissa kova sana ne kauneuspilkut.
Itse olen siis yrittänyt meikata kulmakarvani esimerkiksi hieman suoremmiksi tai lähemmäs toisiaan. En sellaisia lakupötköjä ole kokeillut koska ovat niin rumat.
AP
Viirukulmikset ovat kamalat, ihan kuin tussilla vedetyt ns. "whore style".
Pidin itseäni joskus vähän Amanda Bynesin näköisenä, mutta kun koitin meikata kulmakarvat tällaisiksi https://d2nzqyyfd6k6c7.cloudfront.net/styles/nova_hero/s3/article/thumb…
Niin huomasin ettei me nyt niin samannäköisiä ehkä ollakkaan kun näytin suorilla kulmakarvoilla ihan kauhealta
AP
No onhan se päivänselvää, että meikkaamisen pitäisi olla omien parhaiden piirteiden korostamista eikä jotain naamarin tekoa. Selvästi luonnottomat kulmakarvat ovat malliesimerkki siitä, miten voi tehdä itsestään todella oudon näköisen. Luonnotonta on se, mikä ei ole omassa naamassa luonnostaan.
Samantyyppisiä mokia ovat rusketuksen tavoittelu tekoväreillä tai huulten meikkaaminen pahasti yli. Myös pikimustaksi värjätty tukka ryppyisen naaman kanssa kuuluu samaan kategoriaan. Ei se ketään kaunista, jos katsojan ensimmäinen havainto on, että yritetään olla jotain ihan muuta kuin ollaan.
Itse sain nuoruudessani päähäni jostain syystä, että yritän meikata silmät vinoiksi, vaikka ne eivät sitä ole. Jokin eksotiikka siinä kai oli mielessä. Nuorena sitä on liikaa aikaa ajatella.
En ainakaan ole maalannut niitä lakupötköjä mun naamaan, koska eihän ne kenenkään päässä hyvältä näytä. Ja näkee kirkolta kotiin, että ne eivät ole omat vaan maalatut. Yhtä typerältä näyttäisi maalata kajalilla itselleen pisamia naamaan, mutta kaipa sellainenkin trendi vielä nähdään. Kovastihan ne oli männävuosisatojen hovissa kova sana ne kauneuspilkut.