Lue keskustelun säännöt.
Mikä neuvoksi kun taapero haluaa satuttaa vauvaa?
24.10.2018 |
Esikoinen 3,5v yrittää satuttaa vauvaa. Kun esimerkiksi leikittää niin yrittää tahallaan lyödä silmään kovalla lelulla. Tai vaippaa vaihtaessa raapii kynsillä vauvan ihoa kun silmä välttää. Onko lapseni hirviö vai mitä tämä on? Iltasatua lukiessa esikoinen vaatii kaiken huomion. Vaikka vauva nukkuisi vieressä rauhassa rinnalle niin esikoinen tönii ja kiljuu jos ei kaikki kontakti ole hänessä. En saisi edes katsoa vauvaan.
Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä enkä syyttelyä.
Kommentit (21)
Sisaruskateus. Ei siihen muu aua kuin vahtia ja antaa esikoiselle omaa huomiota. Muuten se ei lopu koskaan.
T. Mukiloitu pikkusisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kerran se päiväkoti on hyvä idea, lapsi tarvitsee seuraa, tuon ikäinen lapsi osaa jo leikkiä ja siihen tarvitaan muutakin kuin oma huone, ei lapsi osaa toimia vielä itsenäisesti, vaan aikuinen on se joka ohjaa leikkiä ja tekemistä, kun perheessä on vauva, nii on täysin selvää, että aikaa tähän ei ole. Lisäksi ne sanan ikäiset lapset ovat todella tärkeitä kun ajatellaan niitä sosiaalisia taitoja, mitä nykyään vaaditaan paljon enemmän kuin ennen, joten näihin kannataa panostaa jo lapsena.
Vinkki ilman syyttelyä. Älä anna taaperolle vasaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan esikoistaan päiväkotiin vie ja jää itse vauvan kanssa kotiin!
Sisarkateutta ja nyt esikoisenn tarvii paljon huomiota ja hellyyttä.
Menkää yhdessä vauva, esikoinen ja isä tai äiti , erilaisiin perhekerhoihin leikkipuistoissa tms.
Ota esikoinen mukaan vauvan hoitoon ja muihin toimiin.
Piilota veitset ja kaikki teräaseet. HETI! ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran se päiväkoti on hyvä idea, lapsi tarvitsee seuraa, tuon ikäinen lapsi osaa jo leikkiä ja siihen tarvitaan muutakin kuin oma huone, ei lapsi osaa toimia vielä itsenäisesti, vaan aikuinen on se joka ohjaa leikkiä ja tekemistä, kun perheessä on vauva, nii on täysin selvää, että aikaa tähän ei ole. Lisäksi ne sanan ikäiset lapset ovat todella tärkeitä kun ajatellaan niitä sosiaalisia taitoja, mitä nykyään vaaditaan paljon enemmän kuin ennen, joten näihin kannataa panostaa jo lapsena.
Komppaan tätä!
Ota esikoinen mukaan vauvan hoitoon. Voi tuoda puhtaan vaipan, harson kun vauva tarvitsee.
Ennakoi itse, jos satuttamistilanteet on samankaltaisia. Älä kiinnitä huomiota satuttamisyrityksiin, vaan kun lapsi on lyömässä, tartu kädestä ja näytä miten hän voi silittää vauvaa. Voit sanoittaa samalla "vauva tykkää kun silität" tai mikä nyt sun suuhun sopii.
Kehu vauvalle sisarusta. Miten taitava isoveli/sisko on, ihastelkaa vauvan kanssa sisarusta ja hänen leikkejään.
Meillä auttoi se, kun olin lähes koko ajan kontaktissa esikoiseen. Kun hoidin vauvaa niin juttelin esikoiselle samalla niin hän ei kokenut jäävänsä ulkopuolelle.
Kahdenkeskistä aikaa esikoiselle mahdollisuuksien mukaan. Ja muista sanoa esikoiselle että hän on rakas, ihana niin kuin ennenkin vauvaa. Meillä oli hyötyä myös esikoisen tunteiden sanoittamisesta, siis niiden tunteiden mitä oli satuttamisen takana. "Sinusta tuntuu että äiti hoitaa vain pikkuveljeä", "haluaisit olla äidin kanssa kahdestaan", "taidat kaivata äidin huomiota".
Helkkarin raskasta aikaa oli tuo nyt kun jälkeen päin muistelee. Kaikki tsempit sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisaruskateus. Ei siihen muu aua kuin vahtia ja antaa esikoiselle omaa huomiota. Muuten se ei lopu koskaan.
T. Mukiloitu pikkusisko
Joo, mutta esikoiselle EI IKINÄ anneta huomiota silloin kun tekee pahaa vauvalle, vaan silloin kaikki huomio ja rakkaus pikkusisaruksen lohduttamiseen. Ei siis edes torumista esikoiselle, vaan täysi selän kääntäminen.
Sitten vastaavasti ihan mitä pienimmästäkin hyvästä eleestä vauvaa kohtaan superkehut ja huomiota nimenomaan esikoiselle.
Näin niin kauan kunnes tilanne on normalisoitunut. Ja tietysti siis pidät kaikin tavoin huolen siitä, ettei esikoinen pääse käsiksi vauvaan.
Ei päiväkotiin. Se vain pahentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisaruskateus. Ei siihen muu aua kuin vahtia ja antaa esikoiselle omaa huomiota. Muuten se ei lopu koskaan.
T. Mukiloitu pikkusisko
Joo, mutta esikoiselle EI IKINÄ anneta huomiota silloin kun tekee pahaa vauvalle, vaan silloin kaikki huomio ja rakkaus pikkusisaruksen lohduttamiseen. Ei siis edes torumista esikoiselle, vaan täysi selän kääntäminen.
Sitten vastaavasti ihan mitä pienimmästäkin hyvästä eleestä vauvaa kohtaan superkehut ja huomiota nimenomaan esikoiselle.
Näin niin kauan kunnes tilanne on normalisoitunut. Ja tietysti siis pidät kaikin tavoin huolen siitä, ettei esikoinen pääse käsiksi vauvaan.
Ei tietenkään. Vahvistetaan positiivista, jätetään negatiivinen huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran se päiväkoti on hyvä idea, lapsi tarvitsee seuraa, tuon ikäinen lapsi osaa jo leikkiä ja siihen tarvitaan muutakin kuin oma huone, ei lapsi osaa toimia vielä itsenäisesti, vaan aikuinen on se joka ohjaa leikkiä ja tekemistä, kun perheessä on vauva, nii on täysin selvää, että aikaa tähän ei ole. Lisäksi ne sanan ikäiset lapset ovat todella tärkeitä kun ajatellaan niitä sosiaalisia taitoja, mitä nykyään vaaditaan paljon enemmän kuin ennen, joten näihin kannataa panostaa jo lapsena.
Päiväkoti on oikeasti aikamoinen hylkäämiskokemus isommalle lapselle, jos äiti jää vauvan kanssa kotiin.
Muistan ikuisesti, kun naapurin silloin jo 6v tyttö tuli multa rappukäytävässä kysymään, että " saako Tomi ja Anna todella olla sun ja vauvan kanssa kotona?" Ja kun sanoin että saa, tyttö jatkoi että " meidän täytyy Jonin ( pikkuveljensä) kanssa mennä päiväkotiin, kun äiti sanoo että me ollaan niin villejä, ja se haluaa olla vauvan kanssa kahdestaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli helppoa kun annettiin sitten remmiä persuksille joillei puhetta uskonut ja jos toistui itse sai noutaa remmin.
Vähän ohi, mutta miksi lasten ikäerot ei yleisesti ottaen voisi olla pidempiä? Jos eka on vähintään 6v, ei noita harmeja tule. Aikuisena ikäero tasoittuu.
Käytännössä voit vain vahtia ettei pahoinpitelyä tapahdu.
On joo täällä kyllä kaiken karvaisia vastauksia. Ihan puistattaa jos näillä vastaajilla on omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi, mutta miksi lasten ikäerot ei yleisesti ottaen voisi olla pidempiä? Jos eka on vähintään 6v, ei noita harmeja tule. Aikuisena ikäero tasoittuu.
Käytännössä voit vain vahtia ettei pahoinpitelyä tapahdu.
Ai jaa? Se kuusi vuotta vanhempi kyllä osaa kyykyttää ja satuttaa paljon paremmin kuin 3,5-vuotias. Minulla kuusi vuotta vanhempi sisko joka teki lapsuusestani ja nuoruudestani helvettiä. Vasta aikuisena pystyin katkomaan välit kokonaan.
Minä tiimiytin aina isomman kanssani kun vauva syntyi. Eli vauva oli pieni, hassu, vähän jopa rääpäle joka ei osaa eikä ymmärrä mitään. Isompi oli iso ja auttavainen ja ihana kun osasi jo vaikka mitä. Vauvan unien aikaan oli ”ihanaa kun sai olla X:n kanssa kun voi jutella ja lukea ja leikkiä” ym. Vähän muka harmittelin jos vauva heräsi että nyt meidän kyllä täytyy taas alkaa hoitaa.
Näin se sujui ja isompi koki olevansa tärkeä ja iso, ja oppi ymmärtämään ja huolehtimaankin pienemmästään. 3 lasta vähän alle 3 vuoden välein eikä ollenkaan mustasukkaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
On joo täällä kyllä kaiken karvaisia vastauksia. Ihan puistattaa jos näillä vastaajilla on omia lapsia.
Onhan meillä noita kotitarpeiksi.
Onko sen nimi Damien?