Mitä ovat laaja-alaiset oppimisvaikeudet?

Normaaliälyisiä, mutta matala älykkyys.

Riiippuu opintojeen laajuudesta.

Ei matala älykkyys ole normaalia älykkyyttä.

Tiedän yhden. Ysiluokalla käytti viidennen luokan enkunkirjaa. Matikassa kun joku mukautettu. Istui erityisopettajan luona usein. Eli ei paljoa tavallisessa luokassa. Ei päässyt minnekään yksin jälkeen, mutta jotenkin jonkun kurssin avulla pääsi sitten lukemaan lähihoitajaksi.

Nornaalin ja kehitysvammaisen rajalla.

Lähihoitaja

Ennen käytettiin termiä heikkolahjainen. Nykyisen poliittisen korrektiuden aikakaudella puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Minun lapseni on tällainen. Ihan muuten järkevä ja välkky ihminen, siis käytännönläheisissä asioissa, mutta heikot taidot oikeastaan kaikessa kouluun liittyvässä abstraktien asioiden oppimisessa. Käsityöt, liikunta, kuvis, kotitalous sujuu hyvin, mutta lukuaineissa ei pärjää mitenkään vaan ne on kaikki mukautettu. Hänellä on myös paha lukihäiriö. Jotta oppisi koulussa yhtään mitään, hänellä on käytössä kaikissa mahdollisissa lukuaineissa äänikirjat, koska lukeminen on niin vaikeaa.

Pulmaa voi olla vaikkapa vain kielellisissä taidoissa, matematiikassa tai toiminnanohjauksessa. Laaja-alaisista oppimisen pulmista kärsivällä lapsella tai nuorella on haasteita useammalla osa-alueella.

Tunnen yhden. Jäi luokalleen ja käynyt ilmeisesti kaiken mukautettuna.

Työskentelee lähihoitajana nykyään. Hänestä huomaa kyllä, että älykkyys ei ole normaalin tasolla. Ei ymmärrä esim. yhteiskuntaan liittyviä asioita tai syyseuraussuhteita. Ei osaa ollenkaan, siis yhtään englantia ja suomeakin kirjoittaa todella huonosti. Ei ymmärrä/tunne kaikkia normaalejakaan sanoja.

Mä tunnen yhden perheen josta kaikki on tallaisia vähän erikoisempia tapauksia.

Lapsilla kaikilla diagnosoituna laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En tiedä vanhemmista mikä on diagnoosi, mutta heidän kanssa keskustellessa huomaa, että älykkyys ei ole lähellekkään normaalilla tasolla. Näistä lapsista kaksi seurustelee ja molempien kumppanit on kehitysvammaisia.

Ilmeisesti nämä asiat periytyy kun menee näin perheittä. Ja ihmisellähän on taipumusta etsiä kaltaisensa kumppani. Ei taida olla kahden heikkolahjaisen tai lievästi kehitysvammaisen lapsella paras onni geenilotossa :(

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden. Jäi luokalleen ja käynyt ilmeisesti kaiken mukautettuna.

Työskentelee lähihoitajana nykyään. Hänestä huomaa kyllä, että älykkyys ei ole normaalin tasolla. Ei ymmärrä esim. yhteiskuntaan liittyviä asioita tai syyseuraussuhteita. Ei osaa ollenkaan, siis yhtään englantia ja suomeakin kirjoittaa todella huonosti. Ei ymmärrä/tunne kaikkia normaalejakaan sanoja.

Ettet vain sekoita lähiavustajaan, joka ei vastaa hoidollisista toimenpiteistä ja lääkkeiden jaosta potilaille. Kyllähän jotkut lievästi kehitysvammaisetkin kykenee toimimaan avustajina päiväkodeissa tai vanhainkodeilla. Täytyy aika hyvätasoinen olla.

Tokihan se pitää paikkansa, että lähihoitajaksi on päästetty helposti opiskelemaan ihmisiä, joilla ei riitä ymmärrys edes perusasioista heikkolahjaisuuden takia tai ovat vaaraksi itselleen ja potilaille. Jonkun aikaa jopa pääsykokeetkin oli poissa alalle hakiessa, mutta käsittääkseni ne on nykyään käytössä - onneksi.

Oma kokemus yhdestä lähihoitajaopiskelijasta: ei tuntunut osaavan perusasioita ja oli muiden ohjattava. Ei ymmärtänyt vaitiolovelvollisuuden päälle. Vapaa-ajallakin tuli puhumaan mun ja lapsen asioista, jos vain sattui meidät näkemään ravintolassa, kauppakeskuksessa tai bussissa. Hän siis tunkeutui seuraamme ilman lupaa. Ihmettelin oikeasti, että voiko hän todellakin opiskella lähihoitajaksi kunnes selvitin asiaa oppilaitoksen ja päiväkodin kautta. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, ja toivon mukaan on karsiutunut työtä hakiessa.

Vaikkei ihmiset lähihoitajia arvosta kovasti, kun kyseessä on "vain" ammattikoulutus ja sisältää "vain" vanhusten perseiden pyyhkimistä, niin sitä työtä ei kuitenkaan voi kuka tahansa tehdä. Kyllä siinä työssä hoksottomia tarvitaan potilaan saadessa ensimmäisen epilepsiakohtauksensa tai ollessa väkivaltainen. Ammatissa on kyettävä ymmärtämään myös lääkemäärien päälle, ettei vahingossakaan tapa ketään annettuaan liikaa lääkkeitä. Ihan heikkolahjainen ei voi tällaista työtä tehdä, eikä tutkinnosta voi helpottaa mitään osia. Lukihäiriöinen voi saada suulliset kokeet tai aikaa tehtäviensä tekemiseen, jos kykenee muuten suoriutumaan käytännön työstä samoilla ehdoilla kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen yhden perheen josta kaikki on tallaisia vähän erikoisempia tapauksia.

Lapsilla kaikilla diagnosoituna laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En tiedä vanhemmista mikä on diagnoosi, mutta heidän kanssa keskustellessa huomaa, että älykkyys ei ole lähellekkään normaalilla tasolla. Näistä lapsista kaksi seurustelee ja molempien kumppanit on kehitysvammaisia.

Ilmeisesti nämä asiat periytyy kun menee näin perheittä. Ja ihmisellähän on taipumusta etsiä kaltaisensa kumppani. Ei taida olla kahden heikkolahjaisen tai lievästi kehitysvammaisen lapsella paras onni geenilotossa :(

Sitä se serkkujen tai sisarusten naiminen teettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden. Jäi luokalleen ja käynyt ilmeisesti kaiken mukautettuna.

Työskentelee lähihoitajana nykyään. Hänestä huomaa kyllä, että älykkyys ei ole normaalin tasolla. Ei ymmärrä esim. yhteiskuntaan liittyviä asioita tai syyseuraussuhteita. Ei osaa ollenkaan, siis yhtään englantia ja suomeakin kirjoittaa todella huonosti. Ei ymmärrä/tunne kaikkia normaalejakaan sanoja.

Ettet vain sekoita lähiavustajaan, joka ei vastaa hoidollisista toimenpiteistä ja lääkkeiden jaosta potilaille. Kyllähän jotkut lievästi kehitysvammaisetkin kykenee toimimaan avustajina päiväkodeissa tai vanhainkodeilla. Täytyy aika hyvätasoinen olla.

Tokihan se pitää paikkansa, että lähihoitajaksi on päästetty helposti opiskelemaan ihmisiä, joilla ei riitä ymmärrys edes perusasioista heikkolahjaisuuden takia tai ovat vaaraksi itselleen ja potilaille. Jonkun aikaa jopa pääsykokeetkin oli poissa alalle hakiessa, mutta käsittääkseni ne on nykyään käytössä - onneksi.

Oma kokemus yhdestä lähihoitajaopiskelijasta: ei tuntunut osaavan perusasioita ja oli muiden ohjattava. Ei ymmärtänyt vaitiolovelvollisuuden päälle. Vapaa-ajallakin tuli puhumaan mun ja lapsen asioista, jos vain sattui meidät näkemään ravintolassa, kauppakeskuksessa tai bussissa. Hän siis tunkeutui seuraamme ilman lupaa. Ihmettelin oikeasti, että voiko hän todellakin opiskella lähihoitajaksi kunnes selvitin asiaa oppilaitoksen ja päiväkodin kautta. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, ja toivon mukaan on karsiutunut työtä hakiessa.

Vaikkei ihmiset lähihoitajia arvosta kovasti, kun kyseessä on "vain" ammattikoulutus ja sisältää "vain" vanhusten perseiden pyyhkimistä, niin sitä työtä ei kuitenkaan voi kuka tahansa tehdä. Kyllä siinä työssä hoksottomia tarvitaan potilaan saadessa ensimmäisen epilepsiakohtauksensa tai ollessa väkivaltainen. Ammatissa on kyettävä ymmärtämään myös lääkemäärien päälle, ettei vahingossakaan tapa ketään annettuaan liikaa lääkkeitä. Ihan heikkolahjainen ei voi tällaista työtä tehdä, eikä tutkinnosta voi helpottaa mitään osia. Lukihäiriöinen voi saada suulliset kokeet tai aikaa tehtäviensä tekemiseen, jos kykenee muuten suoriutumaan käytännön työstä samoilla ehdoilla kuin muut.

Ei, valitettavasti työskentelee ihan lähihoitajana. Opinnot olivat hänelle vaikeat, mutta pääsi kuitenkin lopulta ne läpi. Välillä kun olen hänen juttujaan kuunnellut, niin olen salaa toivonut, etten hänen hoidettavakseen ikinä joudu vaikka mukava ihminen onkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen yhden perheen josta kaikki on tallaisia vähän erikoisempia tapauksia.

Lapsilla kaikilla diagnosoituna laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En tiedä vanhemmista mikä on diagnoosi, mutta heidän kanssa keskustellessa huomaa, että älykkyys ei ole lähellekkään normaalilla tasolla. Näistä lapsista kaksi seurustelee ja molempien kumppanit on kehitysvammaisia.

Ilmeisesti nämä asiat periytyy kun menee näin perheittä. Ja ihmisellähän on taipumusta etsiä kaltaisensa kumppani. Ei taida olla kahden heikkolahjaisen tai lievästi kehitysvammaisen lapsella paras onni geenilotossa :(

Äkkiä piuhat poikki, ettei tule kärsiviä lapsia. Yhteiskunta kustantaa sitten näiden kodinhuoltajan, perhetyöntekijän ja avustajan. Tässä maassa on jo paljon Eerikan kaltaisia lapsia normaaliälyisten hakattavana ja tapettavana vailla turvallista, vastuullista ja rakastavaa kotia.

Samaan aikaan kiistellään voiko miehiin luottaa huoltajina, koska lapsen kehitys häiriintyisi. Jokainen älyllisesti lapsen tasolla on oikein hyvä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden. Jäi luokalleen ja käynyt ilmeisesti kaiken mukautettuna.

Työskentelee lähihoitajana nykyään. Hänestä huomaa kyllä, että älykkyys ei ole normaalin tasolla. Ei ymmärrä esim. yhteiskuntaan liittyviä asioita tai syyseuraussuhteita. Ei osaa ollenkaan, siis yhtään englantia ja suomeakin kirjoittaa todella huonosti. Ei ymmärrä/tunne kaikkia normaalejakaan sanoja.

Ettet vain sekoita lähiavustajaan, joka ei vastaa hoidollisista toimenpiteistä ja lääkkeiden jaosta potilaille. Kyllähän jotkut lievästi kehitysvammaisetkin kykenee toimimaan avustajina päiväkodeissa tai vanhainkodeilla. Täytyy aika hyvätasoinen olla.

Tokihan se pitää paikkansa, että lähihoitajaksi on päästetty helposti opiskelemaan ihmisiä, joilla ei riitä ymmärrys edes perusasioista heikkolahjaisuuden takia tai ovat vaaraksi itselleen ja potilaille. Jonkun aikaa jopa pääsykokeetkin oli poissa alalle hakiessa, mutta käsittääkseni ne on nykyään käytössä - onneksi.

Oma kokemus yhdestä lähihoitajaopiskelijasta: ei tuntunut osaavan perusasioita ja oli muiden ohjattava. Ei ymmärtänyt vaitiolovelvollisuuden päälle. Vapaa-ajallakin tuli puhumaan mun ja lapsen asioista, jos vain sattui meidät näkemään ravintolassa, kauppakeskuksessa tai bussissa. Hän siis tunkeutui seuraamme ilman lupaa. Ihmettelin oikeasti, että voiko hän todellakin opiskella lähihoitajaksi kunnes selvitin asiaa oppilaitoksen ja päiväkodin kautta. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, ja toivon mukaan on karsiutunut työtä hakiessa.

Vaikkei ihmiset lähihoitajia arvosta kovasti, kun kyseessä on "vain" ammattikoulutus ja sisältää "vain" vanhusten perseiden pyyhkimistä, niin sitä työtä ei kuitenkaan voi kuka tahansa tehdä. Kyllä siinä työssä hoksottomia tarvitaan potilaan saadessa ensimmäisen epilepsiakohtauksensa tai ollessa väkivaltainen. Ammatissa on kyettävä ymmärtämään myös lääkemäärien päälle, ettei vahingossakaan tapa ketään annettuaan liikaa lääkkeitä. Ihan heikkolahjainen ei voi tällaista työtä tehdä, eikä tutkinnosta voi helpottaa mitään osia. Lukihäiriöinen voi saada suulliset kokeet tai aikaa tehtäviensä tekemiseen, jos kykenee muuten suoriutumaan käytännön työstä samoilla ehdoilla kuin muut.

Ei, valitettavasti työskentelee ihan lähihoitajana. Opinnot olivat hänelle vaikeat, mutta pääsi kuitenkin lopulta ne läpi. Välillä kun olen hänen juttujaan kuunnellut, niin olen salaa toivonut, etten hänen hoidettavakseen ikinä joudu vaikka mukava ihminen onkin.

Kuvittelisin, että lääkelaskut olivat tutullesi vaikeita. Ne ovat sellainen asia, joita ei voi karsia opetussuunnitelmasta. Aivan sama, vaikka olisi tarvinnut erityis- tai tukiopetusta matematiikkaan peruskoulussa, ei siitä silti voida antaa armahdusta. Tunnen tasan yhden, joka suoritti peruskoulussa matematiikan yksilöllistetysti peruskoulussa, mutta pärjäsi kuitenkin lähihoitajaopinnoissa - myös lääkematematiikassa, josta läpäisi kokeetkin ensimmäisellä kerralla. Kyseessä on lukihäiriöinen ja adhd-diagnoosilla varustettu nainen. Lienee ihan vaikeuksien asteestakin kiinni, pärjääkö lähihoitajana ja kykeneekö läpäisemään lääkematematiikan koulussa.

Saako tämä tuttu kenties lääkkeisiin koskea, mikä tarkoittaisi pahimmassa tapauksessa lääkkeiden yliannostusta. Minulla ei ole kokemusta hoitoalasta, mutta oma käsitys on se, että opiskelijan on virheettömästi näytettävä kolme kertaa suoriuruvansa oikein lääkehoidosta.

Ennen nää oli vaan perus duunareita, nykyään kaikelle pitää olla diagnoosi, miksi ei pärjää korkeakoulussa, se on sulaa hulluutta, sillä vähemmistö ihmisistä omaa korkeaa kykyä oppia. Enemmän pitäisi toimia sillä tavalla että diagnoosi ei olisi pakollinen saadakseen erityisopetusta, koska hyvin moni hyötyisi siitä, ne joilla oppiminen sujuu voisi saada haastavampia tehtäviä. Koulu ei siis pitäisi toimia niin että tietty ikötaso osaa tietyt asiat, vaan alusta astia pitäisi saada opetus vastaamaan oppilaan kykyjä.

Omalla lapsella on laajat kielelliset haasteet. Tarkoittaa että oppi puhumaan hitaasti, terapian myötä kuitenkin puhuu nyt 8-vuotiaana ihan normaalisti. On ikätason mukainen sanavarasto ja lukivalmius. Ei lukihäiriötä. Sanallinen työmuisti huono. Ja jotain muuta. Lisäksi hänellä on keskittymishäiriö. Ymmärtääkseni johtuu aivokemiallisista jutuista, jotka ovat syntyjään erilaiset kuin meillä “tavallisilla”. Ei kuitenkaan liity ihmisen älykkyyteen. Kuntoutuksella näitä haasteita voidaan auttaa siinä määrin ainakin että lapsi löytää keinot pärjätä meidän nenttien maailmassa (neurotyypillisesti normaalien).

Lapsi osaa siis lukea, laskea, puhua, ajatella, keskustella, huolehtia itsestään.. hänen oppiminen vie vaan enemmän aikaa ja hän oppii omalla tavallaan asioita. Usein nämä lapset kyllä putoaa kelkasta ihan siksi että haasteita ei tunnisteta ja tuki jää saamatta. Silloin lapselle tulee myös hyvin negatiivinen käsitys itsestään ja oppimisestaan ja koulu alkaa mennä huonosti jo ihan silkasta motivaation puutteesta. Jolloin hän saa helposti sen tyhmän leiman.

Siis miksi hemmetissä täältä poistettiin kopioimani lähde Wikipediasta, jonka mukaan heikkolahjaisuus on normaalia, mutta vähäistä älykkyyttä. Tämä oli vastaus sille, joka sanoi, ettei matala älykkyys ole normaalia älykkyyttä. Teoriassa kyllä menee vielä normaalin älykkyyden piiriin, mutta käytännössä kyse on vammaisuudesta: jopa arkiset asiatkin on vaikeita opeteltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Omalla lapsella on laajat kielelliset haasteet. Tarkoittaa että oppi puhumaan hitaasti, terapian myötä kuitenkin puhuu nyt 8-vuotiaana ihan normaalisti. On ikätason mukainen sanavarasto ja lukivalmius. Ei lukihäiriötä. Sanallinen työmuisti huono. Ja jotain muuta. Lisäksi hänellä on keskittymishäiriö. Ymmärtääkseni johtuu aivokemiallisista jutuista, jotka ovat syntyjään erilaiset kuin meillä “tavallisilla”. Ei kuitenkaan liity ihmisen älykkyyteen. Kuntoutuksella näitä haasteita voidaan auttaa siinä määrin ainakin että lapsi löytää keinot pärjätä meidän nenttien maailmassa (neurotyypillisesti normaalien).

Lapsi osaa siis lukea, laskea, puhua, ajatella, keskustella, huolehtia itsestään.. hänen oppiminen vie vaan enemmän aikaa ja hän oppii omalla tavallaan asioita. Usein nämä lapset kyllä putoaa kelkasta ihan siksi että haasteita ei tunnisteta ja tuki jää saamatta. Silloin lapselle tulee myös hyvin negatiivinen käsitys itsestään ja oppimisestaan ja koulu alkaa mennä huonosti jo ihan silkasta motivaation puutteesta. Jolloin hän saa helposti sen tyhmän leiman.

Kyseessä on siis ilmeisesti yhteen tai kahteen osa-alueeseen ulottuva vaikeus, jonka voi vielä kuntouttaa ja aikuisiällä diagnoosi voi näyttäytyä näkymättömänä. Heikkolahjaisuudessa on sitten oikeasti kyse paljon isommasta jutusta kuin siitä, ettei osaa vielä koulun aloittaessa puhua tai ei osaa matematiikkaa. Kannattaa vanhempana ottaa selvää psykologisten testien kautta, mikä on lapsen älyllinen taso, jotta tietää, ettei sitten vaadi liikaa tai vähän. Se kun on nähty, että joku älykäs lukihäiriöinen laitetaan heikkoälyisten tai häirikkölasten sekaan, niin silloin menee omat lahjakkuudet hukkaan. Pitäisi olla lukihäiriöluokat taas käytössä, missä mentiin yleisen opetussuunnitelman mukaisesti ja näistä luokista moni pääsi jatkamaan jopa lukioon, jos rahkeita oli. Lukihäiriöisiä kun on ihan kuninkaallisista yrittäjiin ja autoasentajiin saakka, heikkolahjaisia taas ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen yhden perheen josta kaikki on tallaisia vähän erikoisempia tapauksia.

Lapsilla kaikilla diagnosoituna laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En tiedä vanhemmista mikä on diagnoosi, mutta heidän kanssa keskustellessa huomaa, että älykkyys ei ole lähellekkään normaalilla tasolla. Näistä lapsista kaksi seurustelee ja molempien kumppanit on kehitysvammaisia.

Ilmeisesti nämä asiat periytyy kun menee näin perheittä. Ja ihmisellähän on taipumusta etsiä kaltaisensa kumppani. Ei taida olla kahden heikkolahjaisen tai lievästi kehitysvammaisen lapsella paras onni geenilotossa :(

Asiat eivät mene aina niin suoraviivaisesti. Kehitysvammaiset saavat toisinaan lapsia, jotka otetaan heiltä pois, koska he eivät kykene hoitamaan näitä. Tällaiselle lapselle saattaa aikuisena tulla täysin yllätyksenä, että esim. oma äiti on kehitysvammainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei matala älykkyys ole normaalia älykkyyttä.

Tiedän yhden. Ysiluokalla käytti viidennen luokan enkunkirjaa. Matikassa kun joku mukautettu. Istui erityisopettajan luona usein. Eli ei paljoa tavallisessa luokassa. Ei päässyt minnekään yksin jälkeen, mutta jotenkin jonkun kurssin avulla pääsi sitten lukemaan lähihoitajaksi.

Pätevä lääkkeiden jakelija?!