Minä olen tavannut täydellisen äidin =O
Ulkoilee aina, joka päivä, joka säällä 2 kertaa lasten kanssa. Tekee aina, joka päivä, 2 lämmintä ateriaa alusta alkaen itse (siis ei mitään eilisiä jämiä tms.). Ompelee, kutoo, virkkaa... Askartelee, näpertelee, puuhastelee koko ajan. Lenkkeilee joka päivä, on hoikka ja nätti. Lapset on hyvin käyttäytyviä ja hienosti puettuja, arvostavat pieniä asioita eivätkä vaadi kaikkia leluja ja härveleitä mitä näkevät ja mitä muilla on. Huh. Olen kade!
Kommentit (16)
ei kukaan kuitenkaan kuvittele olevansa täydellinen. Mitä sitä sitten pitäisi tehdä, maata sohvalla ja lasten katsoa videoita?
Siihen ei todellakaan kuka tahansa pysty, vaan vaatii todella sitä TAHTOA ja motivaatiota, jota ei voi itse tuottaa. Lapset, koti ja perhe ovat silloin todella ykkösenä, eikä äidillä ole omat asia, oma vapaa-aika ja omat halut edellä.
Se on ihailtavaa, jos siihen pystyy stressaamatta, ja ilman burn-outtia ja kulisseja. Hienoa! Valitettavasti monet näistä on vain ulospäin " täydellisiä" , mutta totuus on toinen..
asumme velattomassa omakotitalossa järven rannalla kaupungissa.
Lapsien äö on korkea ja he ovat kaksikielisiä.
Mieheni on taitava rakastelija ja hänellä on isokokoinen halukas heppi. Seksielämämme on täydellistä.
Ei siinä mitään, kyllä sellaisiakin täydellisiä äitejä saa olla olemassa. Mutta ei se ole mistään pois, jos vaikka välillä käyttääkin eineksiä tms.
Terveisin ei-niin-täydellinen-äiti, joka ei itse asiassa haluaisi ollakaan täydellinen
toki on hienoa, jos on.. mutta usein olen tuon tyylisistä tapauksista loppujen lopuksi kuullut, kuinka he ovat palaneet loppuun YRITTÄMÄLLÄ LIIKAA.
Mutta, on poikkeuksiakin. Ole silti ilman kateuden tunneta se äiti, mikä olet lapsellesi. Lapselle parasta on vain se, että hänestä välitetään OIKEASTI.
ei siihen paljon muuta tarvita. Jaksamisen mukaan.
Roskikseenko ne pitää heittää vai?
Kotiruokaa tarjoan perheelle 2 kertaa päivässä, mutta kyllä lounas on lähes aina edellisen illan päivällisen jämiä.
Ulkoillaan kerran päivässä, mutta oikein huonolla säällä pysytään sisällä.
Leivon aika paljon.
Askarrellaan joskus lasten kanssa, mutta aika kausiluontoista. Itse en osaa villasukkia kutoa eikä kiinnosta opetella ;)
En jaksa liikkua enää " työajan ulkopuolella" vaan illat makaan reporankana sohvalla.
Ja ne mun lapset, ihania ne on toki mun mielestä, mutta kyllä ne kaupassa voi saada raivarin leluhyllyllä, kun ei ostetakaan sitä samaa lelua minkä eilen näkivät kaverilla.
Mutta siis en millään pahalla tuota aloitusta tarkoittanut. Ihan vaan suu auki ihmettelen tän äidin tarmoa ja energiaa. Ne jutut joita kertoo päivistään, ne oikeasti saa tällaisen tavallisen äidin aika hiljaiseksi.
ap
Itse olin aiemmin nimittäin tuollainen suorittajaäiti; kaiken muun ohessa kävin salilla neljästi viikossa iltaisin ja kotimme oli aina siisti.
Silti salaa pimahtelin ja ryvin mustaakin mustemmassa masennuksen suossa. En vain jaksanut olla niin täydellinen, kun se vaati niin h***tin paljon.
Nyt olen taas kotona, kun kolmas lapsemme syntyi vuoden alussa. Vahingosta viisastuneena en stressaa ulkoiluista enkä mistään muustakaan läheskään samassa mittakaavassa. Ruokakin on usein edellispäiväistä tai pakastimesta. Lapset näyttävät voivan hyvin tälläkin tyylillä. Saavat tosin hepuleita toisinaan, mutta niinhän me kaikki.
Ap, minusta sinä kuulostat täydelliseltä äidiltä lapsillesi.
vanhat palstailijat varmasti muistaa...;)
Meillä syödään eilisen päivän ruokia useinkin lounaaksi. Meillä ei ole aina paikat tip top. En ole maailman kaunein ja hoikin, mutta ihan kelpo äiti olen.
mikäli kuvittelevat, että sillä touhottamisella jotain taattaisiin maailman tuulissa. Kyllä ne ovat lähinnä muut jutut jotka ratkaisevat kuinka käy.
Lisäksi Pusiksella on vielä täydelliset nännin, joita kätilökin oli ihastellut. Ruokiin käyttää vain luomua ja vauvan ensimmäinen kiinteä ehdottomasti bataatti...
Vierailija:
vanhat palstailijat varmasti muistaa...;)
Jonka koti on vähän rempallaan ja suklaansyönti ihanaa!
Valitettavasti mä en aina jaksa vaikka yritän. :(
ei tee hyvää äitiä.
Hyvä äiti on läsnä ja kuuntelee lasta. Ohjaa, neuvoo. Lapselle ei ole niinkään tärkeää, onko ruoka viimeisimpien suositusten mukaista vaan se, että äiti aidosti ja sydämen pohjasta VÄLITTÄÄ lapsesta, lapsen tunteista.
Oma äitinikin oli kotiäiti, teki meille ruuat päivittäin, koti oli siisti, mutta en saanut kokea kuitenkaan sitä lämpöä, rauhaa ja rakkautta, kun aina äidillä oli jotain muuta puuhaa.
Lapsi tarvitsee ennemmin rauhaa ja rakkautta - ei tehoäitiä.
Vierailija:
Tosin olen jo palannut työelämään, kuopus oli 3v mennessään tarhaan (yksityinen, pienet ryhmät, " yli" koulutettu työväki). Kotiäitivuosina meillä ei ollut tietokonetta, eikä tv:tä, sillä panostin lasten kanssa oloon jokaisen valveillaolohetken.