Jumalan rakkauden kyltymätön kaipuu
Haluaisin niin hurahtaa uskontoon, mutta en jotenkin vain kykene sellaiseen. Siis uskon Jumalaan, mutta aivan liian omalla tavallani sopiakseni johonkin seurakuntaan. Kaipaisin rakkautta, sellaista lempeää, hellää, pohjatonta, jonka syleilyyn voisin varoen asettua. Paistattelemaan siihen väreilevään kauneuteen ja lämpöön. Miten, oi miten voisin kunnolla hurahtaa? Kaikki vinkit ovat tervetulleita.
T. Yksinäisyydessään kärvistelevä, rakkaudenkaipuussaan riutuva nainen Helsingistä
Kommentit (13)
Lue kuolemanrajakokemuksista, near death experiences
<3
Kokeile Luther-säätiötä, saat tuntea ankaran armon ja rakkauden sekä luterilaisuuden hartaan harmauden niinkuin oppi-isät sen tarkoittivat. Ja naisille tehdään paikkansa selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ikinä ollut kveekarihartaudessa? Se on siis tunnin kestävä hiljainen hartaus, jossa ollaan yhdessä ryhmänä ja läsnä Jumalan edessä (mun sanamuodot saattavat olla vähän väärin muistettuja). Niinä muutamana kertana, kun olen itse päässyt, olen kokenut suurta rauhaa ja yhteyttä. Tässä hektisessä maailmassa tekee välillä todella hyvää pysähtyä kuuntelemaan.
Kveekarit ovat todella avarakatseisia ja kveekariuden ytimessä on, ettei kenelläkään ole mitään valtaa sanoa toiselle, kuinka tämän tulisi uskoa, jotta uskoisi oikein.
Varoituksen sana paikallaan, jos haluaisit tulla kristityksi - nämä eivät ole Jeesuksen seuraajia, eikä Raamattu ole heidän ohjenuoransa:
Kveekareilla ei ole uskontunnustusta, eikä kirjoitettuja oppirakennelmia. He myös sanoutuvat irti kirkkohierarkiasta, sakramenteista ja seremonioista. Osa kveekareista on sitä mieltä, että dogmittomuudesta johtuen kveekarismia ei pitäisi kategorisoida uskonnoksi ollenkaan, vaan ennemminkin puhua elämänasenteesta. (Kveekarit ry 2007.)
Liberaalikveekarit menevät jopa niin pitkälle, että eivät kategorisoi kveekarismia kristilliseksi uskoksi ollenkaan, vaan pitävät kveekarismia eräänlaisena universalismin muotona. Jotkut kveekarit sanoutuvat täysin irti teismistä. Perinteisesti kveekarit ovat kuitenkin laskeneet itsensä kuuluvaksi kristittyjen joukkoon ja suuri osa kveekareista tekee edelleen niin. (McGrath 2000, 383.)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin niin hurahtaa uskontoon, mutta en jotenkin vain kykene sellaiseen. Siis uskon Jumalaan, mutta aivan liian omalla tavallani sopiakseni johonkin seurakuntaan. Kaipaisin rakkautta, sellaista lempeää, hellää, pohjatonta, jonka syleilyyn voisin varoen asettua. Paistattelemaan siihen väreilevään kauneuteen ja lämpöön. Miten, oi miten voisin kunnolla hurahtaa? Kaikki vinkit ovat tervetulleita.
T. Yksinäisyydessään kärvistelevä, rakkaudenkaipuussaan riutuva nainen Helsingistä
Jos kuitenkin kaipaat raamatullista, lämminhenkistä seurakuntaa -> One Way Mission, on nimestään huolimatta ihan suomalainen seurakunta, joka kokoontuu Helsingin keskustassa, Kaisaniemenkatu 10, sunnuntaisin klo 16.00.
Olet todennäköisesti joutumassa psykoosiin. Terkkukeskukseen mars.
Vierailija kirjoitti:
Olet todennäköisesti joutumassa psykoosiin. Terkkukeskukseen mars.
Päinvastoin, hän on toivottavasti heräämässä elämään, mutta sinä pysynet vielä kuolleena.
Et tarvitse mitään lahkoa tai muuta uskontokuntaa.
Itse uskon siihen että koko Maailmankaikkeus ja kaikki mikä on niin on jo sisällämme, emme tarvitse etsimistä ulkopuolelta vaan hiljentymistä sisäänpäin. Koko todellisuus on vain heijaste sisimmästämme ja kanssakulkijat ovat peilejä Itsestämme.
Monella on tarve kokea elämälle jokin suurempi tarkoitus, miksi olemme täällä, mitä varten. Mielestäni usko suurempaan todellisuuteen on ainoastaan luonnollista ja antaa tarkoituksen sekä turvallisuuden tunnetta tässä elämässä, missä ihmisiin on joskus vaikea luottaa. Suomalaisessa kulttuurissa on hyvin vähän henkisyyttä enää jäljellä kuten myös elämän kunnioitus on vähäistä. Liiallisen tehokkuuden ja materialistisuuden ihannointi sekä tavoittelu yhteiskunnassamme on vaatinut todella kovan hinnan kaiken muun elämän, luonnon sekä eläinten kohtelu on ala-arvoista, kunnioituksesta ei voi puhua.
Itse tykkään kuunnella gospelrockpoppista á la Casting Crowns - antaa positiivista energia...
Tuohan on sama, kuin toivoisi sairastuvansa skitsofreniaan tmv.
Kannattaa vierailla ulkomailla jossakin maailmankolkassa henkisyys on luonnollista, Suomalaiset ovat unohtaneet todellisuuden ja elävät ainoastaan markkinataloutta varten. Sama ko seinälle puhuis jos puhuu henkisyydestä suomalaisille.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on sama, kuin toivoisi sairastuvansa skitsofreniaan tmv.
Tuo on kyllä harvinaisen ontuva vertaus. Sanon näin kristittynä skitsofreenikkona.
Oletko ikinä ollut kveekarihartaudessa? Se on siis tunnin kestävä hiljainen hartaus, jossa ollaan yhdessä ryhmänä ja läsnä Jumalan edessä (mun sanamuodot saattavat olla vähän väärin muistettuja). Niinä muutamana kertana, kun olen itse päässyt, olen kokenut suurta rauhaa ja yhteyttä. Tässä hektisessä maailmassa tekee välillä todella hyvää pysähtyä kuuntelemaan.
Kveekarit ovat todella avarakatseisia ja kveekariuden ytimessä on, ettei kenelläkään ole mitään valtaa sanoa toiselle, kuinka tämän tulisi uskoa, jotta uskoisi oikein.
http://www.kveekarit.org/