Kuinka pitkään sinkkuna olleet oikein kykenette suhteeseen?
Tarkoitan siis sellaisia ikisinkkuja jotka löysivät ensimmäisen kumppanin lähellä 30 ikävuotta tai jopa myöhemminkin. Itse olen ikisinkku ja koko seurustelu- ja seksiasiat ovat alkaneet nykyään tuntua lähinnä kummalliselta ajatukselta. Olen myös aivan seksuaalisesti lamaantunut ja "jäätynyt" sen nuoruuden frustraation ja vaille jäämisen ja kelpaamattomuuden kokemuksen takia. Joku jonkun suuteleminenkin tuntuu ihan kummalliselta ajatukselta. Tai se että joku "haluaisi kiinni minuun". Ja sitten myös se että ihan niin kuin sosiaalisessa kanssakäymisessä yleensäkin, niin kyllähän seurustelussakin opitaan sellaisia tiedostamattomia taitoja ja joutuu kohtaamaan paljon erilaisia tunteita yms. Kun nuo kaikki on tietyllä tavalla ihan lapsen tasolla vielä, niin mistä oikein löydätte sellaisen kumppanin joka haluaa katsella tuollaista? No toki ehkä jonkun toisen kokemattoman, mutta hehän ovat yleensä ihan erikoisia hah :D
Jos itse alkaisin suhteeseen, niin minun täytyisi ensin pitkään ihan esim. opetella "sietämään" kosketusta ja lävähtäisi päälle kasa kaikkia niitä tunteita mitä ei ole käsitellyt ja seksiä haluasin ehkä vuoden tutustuttuani yms. En ainakaan omassa elämässäni ikinä tapaa sellaisia ihmisiä kenestä tulisi sellaisia viboja että olisivat valmiita tai halukkaita lähtemään tuollaiseen suhteeseen.
Kommentit (9)
No mulla oli muutama miessuhde ikävuosien 19-24 välillä ja seuraava vasta 40-vuotiaana.
Seksissä ei ollut sitä ongelmaa että olisin tarvinnut aikaa...ehkä mieluummin oli niin että syttyi liiankin herkästi kun ei ollut tottunut käsittelemään omaa seksuaalista haluaan, vaan himot yllättivät samoin kuin teininä.
No ei se nuorena aloitettu suhdekkaan mitään itsevarmuutta noihin asioihin takaa.
Minä olen tavannut mieheni 18-vuotiaana. Yhdessä oltu 12 vuotta. Nyt eron partaalla. Ja tuntuu todella, tooodella kaukaiselta ajatukselta että päästäisin iholle jonkun uuden, vieraan miehen. Joka näkisi minut alasti. Tai sairaana. Tai jonka kanssa pitäisi tehdä kompromisseja. Nyt kun tietää varmasti mitä ei ainakaan halua, vaan haluaa tehdä asiat just eikä melkein itselleen sopivaksi. Eihän siihen kuvioon mikään uusi mies mitenkään mahdu.
Joo, takuuvarmasti olen tuleva vanha piika. :)
Vierailija kirjoitti:
No mulla oli muutama miessuhde ikävuosien 19-24 välillä ja seuraava vasta 40-vuotiaana.
Seksissä ei ollut sitä ongelmaa että olisin tarvinnut aikaa...ehkä mieluummin oli niin että syttyi liiankin herkästi kun ei ollut tottunut käsittelemään omaa seksuaalista haluaan, vaan himot yllättivät samoin kuin teininä.
Kuinka siedit puutetta tuon väliajan?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka siedit puutetta tuon väliajan?
Helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka siedit puutetta tuon väliajan?
Helposti.
Tää oli eri vastaaja kuin alkuperäinen kommentoija, mutta helposti kyllä. Oon himokas ihastuessani ja suhteessa, muuten ei tee vaikeaa olla ilman.
Vierailija kirjoitti:
Tää oli eri vastaaja kuin alkuperäinen kommentoija, mutta helposti kyllä. Oon himokas ihastuessani ja suhteessa, muuten ei tee vaikeaa olla ilman.
Eli voit vaan kääntää tunteitasi päälle ja pois miten huvittavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää oli eri vastaaja kuin alkuperäinen kommentoija, mutta helposti kyllä. Oon himokas ihastuessani ja suhteessa, muuten ei tee vaikeaa olla ilman.
Eli voit vaan kääntää tunteitasi päälle ja pois miten huvittavaa?
En mä niitä kääntele. Jos himoille on sopiva kohde, ne syttyy. Jos ei, ne on poissa.
Vierailija kirjoitti:
En mä niitä kääntele. Jos himoille on sopiva kohde, ne syttyy. Jos ei, ne on poissa.
Olisipa helppoa jos oma pää toimisi samalla tavalla.
Itse päädyin ensimmäiseen suhteeseen vasta vajaa kolmekymppisenä, mutta sitä ennen oli kyllä jotain yhden yön juttuja ja säätöjä. Kyllä me aika nopeasti miehen kanssa sänkyyn päädyimme. Ei mitään ongelmaa sillä saralla.