Mitä työkaverisi eivät sinusta tiedä? Paljasta tässä :D
Oletko sellainen, joka kertoo kaikki serkun kummipojankin kuulumiset töissä vai pidätkö hyvin tiukkaa linjaa sen suhteen, mitä itsestäsi jaat?
Kommentit (26)
En kerro juuri mitään henkilökohtaista. Vain sellaista joita voisin vaikka bussipysäkillä jutella jollekulle vieraalle.
Sitä, että mulla on lapsia. Ikääni en ole myöskään kertonut.
Eivät juuri mitään.
Itseänikään ei voisi vähempää kiinnostaa mitä puuhaavat.
Pääosa perheellisiä pask avaipanvaihtajia, joten juuri mitään puhuttavaakaan ei ole. Muusta kuin työstä.
Ei tulis mieleenkään enää vapaalla jauhaa työkeissejä.
Että seurustelen ja asutaan yhdessä ja että minulla on 2 tutkintoa
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että mulla on lapsia. Ikääni en ole myöskään kertonut.
Näkyyhän se työsopimuksessa.
Ei he tiedä minusta oikein mitään. Olen miesvaltaisessa työpaikassa, jossa on kovat tulosvaatimukset. Eivät tiedä esim mitään minun lapsistani.
Sitä että olen raskaana. Yritän piilotella niin pitkään kuin mahdollista, meillä ei ole erityisen suopea suhtautuminen raskauksiin.
Sitä, että minulla on luomi vasemmassa pakarassa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että mulla on lapsia. Ikääni en ole myöskään kertonut.
Meillä on töissä sihteerillä lista kaikkien syntymäpäivistä ja sitä myötä kyllä kaikilla myös tiedossa kunkin iät... Kun täyttää pyöreitä ei voi juhlistaa salassa kun niistäkin puhutaan kahvipöydässä kuukausia etukäteen. Ihanaa jos voisikin pitää iän ''salassa''.
Sitä että vihaan joka ikistä työ”kaveria” ja kestän heitä vain palkan vuoksi.
Aika paljon kerrotaan ja jaetaan asioita kun käydään päivittäin yhdessä lounailla ja kahvilla yms ja joskus aftereilla, mutta eivät kuitenkaan tiedä sitä että minulla on keskivakavia mielenterveysongelmia. Ulkopuolisille pidän ”kulisseja” pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että mulla on lapsia. Ikääni en ole myöskään kertonut.
Näkyyhän se työsopimuksessa.
Eihän työsopimusta työkaverit näe.
Vedän tiukan rajan työ- ja yksityiselämän välille. Pidän henkilökohtaiset yksityisasiat omana tietonani. Minulla ei ole tarvetta laverrella mitään miehestäni, lapsistani ja perheasioistani ulkopuolisille. Olen onnistunut kääntämään keskustelun aina muihin aiheisiin.
Sitä, että minusta on kiusallista, kun en keksi kahvipöydässä mitään juteltavaa ja olen aina hiljaa. Sitä, että jännitän mennä juttelemaan kenellekään ja jännitän palavereja. Olen ollut samassa paikassa 3 vuotta.. Nyt olen jo niin urautunut rooliini, etten pysty poistumaan siitä. En yksinkertaisesti kykene enää juttelemaan avoimesti kuin parille tyypille kahden kesken.
Olen taitava soittamaan eri instrumentteja, edelisessä työpaikassa jouduin aluksi jatkuvasti viihdyttämään esim. Haitarinsoitolla eri tapahtumissa. Kerran menin työkaverin synttäreille ja sain viestin: voitko ottaa kitaran mukaan ja esittää Ultra Brata synttärisankarille ym," En vain jaksa nykyisin mitään ylimääräistä hommaa niin en ole maininnut sanallakaan ja pitäny muutenkin työkaverit vain työkavereita.
Käytän hajuvettä, dödöä ja lakkaa. Tai no en enää kun olen saanut kuulla siitä niin monta kertaa mutta aina mut tunnetaan yhä vuosienkin jälkeen noista asioista
Moniakaan asioita. Mutta eivät taatusti uskoisi sitä, että höyrystelen ganjaa tasaisin väliajoin ja viime viikolla tein sienitripin. Aion tehdä sen uudestaan.
Olen naimisissa miehen kanssa. Eivät tiedä, että ennen miestäni seurustelin naisen kanssa.
Esimerkiksi eivät tiedä, että olen homo ja asustelen miehen kanssa. Eivät tiedä yksityiselämästäni juuri mitään muutakaan, mutta välillä kerron heille jos olen käynyt esimerkiksi jossain tai hengaillut kavereiden kanssa. Työkaverit luulevat minun asuvan yksin koirani kanssa :D Mutta en ole heidän kanssaan niin läheinen, että välittäisin avata yksityiselämääni heille. Sitten jos tuntuu siltä, niin toki kerron enemmän.
Ei olee kyllä mitäään. Ei olee tapanaa kusettaa ihmisiä.