Miksi positiivisia ihmisiä on niin vähän?

Kysy miten voisit auttaa sitä valittajaa

Positiivisia ihmisiä kyllä on, mutta ne on kaikki piilossa sillä valittajat ei kestä sitä että joku on onnellinen, vaan ne yrittää pilata sen toisen päivän jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten voisit auttaa sitä valittajaa

Entä jos ongelmat ovat hyvin isoja ja yleisellä tasolla? Murehdinta on sellaista yleisen tason surkuttelua kaikesta. Miten silloin saisin käännettyä myönteisiin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Positiivisia ihmisiä kyllä on, mutta ne on kaikki piilossa sillä valittajat ei kestä sitä että joku on onnellinen, vaan ne yrittää pilata sen toisen päivän jatkuvasti.

Itsekin huomaan, että toisen kritiikin takia tuntuu vaikealta kertoa mukavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten voisit auttaa sitä valittajaa

Entä jos ongelmat ovat hyvin isoja ja yleisellä tasolla? Murehdinta on sellaista yleisen tason surkuttelua kaikesta. Miten silloin saisin käännettyä myönteisiin asioihin?

Kehu sitä toista jostain, kysele jostain hänen asiastaan mikä ei liity surkuteltaviin aiheisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten voisit auttaa sitä valittajaa

Entä jos ongelmat ovat hyvin isoja ja yleisellä tasolla? Murehdinta on sellaista yleisen tason surkuttelua kaikesta. Miten silloin saisin käännettyä myönteisiin asioihin?

Mitä kaikkea hyvää on tapahtunut?

'Esim sen sijaan että

hyvä kirjailija kuolee -> mitä hyviä teoksia hän jätti jälkeensä, miten mielenkiintoisia näkökulmia, mitä vaikutusia sillä oli populaarikulttuuriin...

Nuoria kuolee auto-onnettomuuksissa -> miten hyvä kun nykyään kuitenkin on turvavyöt kaikissa autoissa, vähemmän vakavia liikenneturmia kuin ennen, yleinen tieturvallisuus kuitenkin kaikkiaan parantunut...

Nykyajan nuorilla ongelmia -> niin oli ennenkin, mitkä kaikki asiat parantuneet meidän nuoruudesta...

Poliitikot omaneduntavoittelijoita -> ks ed

Kaikki asiat muuttuvat, koko ajan. Huonoja muutoksia, mutta myös hyviä muutoksia. Valittajaihmiset voivat olla hyvä muistutus itselle siitä, että kaivelee niitä hyviä muutoksia esiin - jos ei muuten, niin kertoakseen siitä toisesta näkökulmasta valittajille.

ylipositiiviset ihmiset ovat tyhmiä, ei ole tarpeeksi älyä miettimään kokonaiskuvaa ja sitä että tässä maailmassa ei paljoa positiivisia asioita löydy. Ompa tosi huikeaa kun aurinko paistaa ja dietti kulkee, mitä vittua sitten ?

Oletko koskaan miettinyt maailman pahuutta. Ei siinä jaksa kovin hilpeä kokoajan olla.

Kyllä minäkin osaan nauraa ja rentoutua, mutta en minä positiivinen ole koskaan.

Minä olen aika positiivinen, vaikka elämä ei ole kohdellut erityisen kauniisti. On silti paljon hyvää, keskityn mieluummin siihen, koska muuten ei jaksaisi elää.  Ei minulla ole paljoa ystäviä, joten olen aika paljon yksin. Minua ei siis näy paljoa missään. Tai ei huomaa. On paljon harrastuksia, mutta niissä ei juuri seurustella muitten kanssa.

Minulla on muutama hyvä ystävä, heidän kanssaan on hauskaa. Oli muutama tarpeettoman negatiivinenkin aikanaan. Tuntuu, ettei siihen auttanut mikään. Olin "terapeuttina" vuosia, sama valitus vain jatkui ja kaikki ehdotukset, mitkä olisivat voineet auttaa, auttamisyritykset siis, tyrmättiin. Se oli todella rasittavaa, joten keskityn nykyään enemmän erilaiseen seuraan, että jaksan itsekin. On parempi olla yksin kuin hyväksikäyttävässä ja masentavassa seurassa toisin sanoen ystävyyden pitää olla molemminpuolista ja vastavuoroista.

Omaamalla hyvän itsetunnon voi olla positiivinen

Mutta myös muistaa että Oman onnen ja positiivisuuden hehkutus ei ole aina se pää asia vaan se että hymylee toiselle, ja kysyy mitä kuuluu. Ja kuuntelee sitä toista. Oli se sitten omasta mielestä tylsä juttu tai pikkumurhe.

Mutta ei haudo sitä itsellään eikä ota itseensä.

Esim mä olen aina ollut positiivinen luonne, kunnes yks talvi kaatui kaikki päälle ja huolet tuntu vuoren kokosilta.

Niin mun yks puolituttu vaa jutteli aina mulle. Hymyili. Jutteli siis niitänäitä. Se autto mua.

Minusta positiivisuus onkin juuri omaa arvostusta, ei kehumista.

Omaamalla hyvän itsetunnon voi olla positiivinen

Mutta myös muistaa että Oman onnen ja positiivisuuden hehkutus ei ole aina se pää asia vaan se että hymylee toiselle, ja kysyy mitä kuuluu. Ja kuuntelee sitä toista. Oli se sitten omasta mielestä tylsä juttu tai pikkumurhe.

Mutta ei haudo sitä itsellään eikä ota itseensä.

Esim mä olen aina ollut positiivinen luonne, kunnes yks talvi kaatui kaikki päälle ja huolet tuntu vuoren kokosilta.

Niin mun yks puolituttu vaa jutteli aina mulle. Hymyili. Jutteli siis niitänäitä. Se autto mua.

Minusta positiivisuus onkin juuri omaa arvostusta, ei kehumista.

Toista ihmistä ei voi muuttaa. Joillain nyt vaan on lasi puoliksi tyhjä ja joillain puoliksi täynnä. Maailma on paha paikka, mutta en suostu elämään omaa elämääni ajatellen jatkuvasti maailman pahuutta. En ole kovin paljoa tekemisissä kroonisten valittajien kanssa. Tällä tavalla jaksan kuunnella heidän valituksiaan. En edes yritä luoda heidän kanssaan mitään positiivista ilmapiiriä, koska se on aika turhaa. Positiivisista asioista juttelen sellaisten kanssa, jotka ovat itsekin perusluonteeltaan positiivisia. Kaikilla on välillä jotain valittamisen aihetta, mutta on eri asia kuunnella valitusta silloin tällöin kuin aina, kun toisen tapaa. En siis kaipaa energiasyöppöjen seuraa, vaikka joskus on olosuhteiden paskosta tavattava heitäkin. 

Kun miettii luonnon tuhoutumista, eläinten kidutusta, lastenraiskaajia, naisvihaa ja psykopaatteja jotka johtavat maailmaa jne päivittäin, kyllä siinä positiivisuus on aika vähissä. Huumorintaju pitää tietenkin säilyttää, mutta positiivisuus on aikalailla utopiaa. Mitä positiivista tässä hektisessä ihmisten sirkuksessa enää on jäljellä, tavaranpalvojia, digitalisaatiota, saasteita, ekstroverttius ja huomiohuor aus on hyve, introverttius ja hiljasuus synti.. 

Mikä tässä olisi positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii luonnon tuhoutumista, eläinten kidutusta, lastenraiskaajia, naisvihaa ja psykopaatteja jotka johtavat maailmaa jne päivittäin, kyllä siinä positiivisuus on aika vähissä. Huumorintaju pitää tietenkin säilyttää, mutta positiivisuus on aikalailla utopiaa. Mitä positiivista tässä hektisessä ihmisten sirkuksessa enää on jäljellä, tavaranpalvojia, digitalisaatiota, saasteita, ekstroverttius ja huomiohuor aus on hyve, introverttius ja hiljasuus synti.. 

Mikä tässä olisi positiivista.

Positiiviset asiat ovatkin yleensä pieniä ja yksilön omassa elämässä olevia eikä globaalisti ajateltuna positiivisia. Kun ympäröi oman elämänsä pääasiassa positiivisilla asioilla, elämä on aika mukavaa. Mulle positiivisia asioita ovat läheiset ihmissuhteet, mielenkiintoinen ja kiva työ, reilut työkaverit, kiva koti, terveys (joka tosin välillä reistailee), ulkoilu ja liikunta, hyvin nukuttu yö jne. Positiivista on, kun katselee telkkarista jotain leffaa ja kissa tulee vatsan päälle kehräämään, tai kun on keväällä koiran kanssa aamulenkillä ja näkee joutsenten laskeutuvan läheiselle lammelle. 

Ei valittaminen tarkoita negatiivisuutta. Itse ratkaisukeskeisenä ihmisenä puhun ongelmista, koska keskustelemalla niihin voi löytää uusia näkökulmia. Keskustelutaidottomat ihmiset vain eivät ymmärrä tätä. En muuten tunne ketään negatiivista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei valittaminen tarkoita negatiivisuutta. Itse ratkaisukeskeisenä ihmisenä puhun ongelmista, koska keskustelemalla niihin voi löytää uusia näkökulmia. Keskustelutaidottomat ihmiset vain eivät ymmärrä tätä. En muuten tunne ketään negatiivista ihmistä.

Mun mielestä tuo onkin eri asia. Siis jos yrittää etsiä ongelmaansa ratkaisua. Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka haluavat vain jonkun kuuntelevan ja pahimmassa tapauksessa suuttuvat, jos heille koittaa ehdottaa jotain ratkaisua tai kertoo, miten on itse vastaavan ongelman ratkaissut. Vähintäänkin tulee sata ja yksi syytä, miksi ongelmaa ei voi ratkaista millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii luonnon tuhoutumista, eläinten kidutusta, lastenraiskaajia, naisvihaa ja psykopaatteja jotka johtavat maailmaa jne päivittäin, kyllä siinä positiivisuus on aika vähissä. Huumorintaju pitää tietenkin säilyttää, mutta positiivisuus on aikalailla utopiaa. Mitä positiivista tässä hektisessä ihmisten sirkuksessa enää on jäljellä, tavaranpalvojia, digitalisaatiota, saasteita, ekstroverttius ja huomiohuor aus on hyve, introverttius ja hiljasuus synti.. 

Mikä tässä olisi positiivista.

Jaha, ystäväni ilmestyi sitten paikalle. Tämä sama jupina on syy siihen, miksi tapaamme nykyään niin harvoin. Olen väsynyt juttuihisi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt maailman pahuutta. Ei siinä jaksa kovin hilpeä kokoajan olla.

Kyllä minäkin osaan nauraa ja rentoutua, mutta en minä positiivinen ole koskaan.

Montako sellaista ihmistä luulet olevan, jotka eivät sitä ajoittain miettisi? Silti, elämä voi olla muutakin kuin pelkkää jatkuvaa murehtimista.

Up

Up