Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette parisuhteessa?
14.10.2018 |
Tutkimusten mukaan yli 30% miehistä ja naisista pettää. Pettämiselle ei välttämättä ole mitään syytä, vaan se voi tapahtua hetken mielijohteesta.
Miksi siis olette parisuhteessa? Eikö teitä pettäminen pelota? Minua pelottaa, siksi en uskalla olla parisuhteessa.
Kommentit (34)
Mielestäni se riski kannattaa ottaa, mutta vain terveen parisuhteen takia. Ja mitä jos siipeen ei tulekaan?
Olen oppinut olemaan yksin ja nautin siitä. Löydettyäni nyk. mieheni olen kuitenkin onnellisempi, sillä tykkään tehdä asioita yhdessä. Mm. nukkuminen, syöminen ja urheileminen antaa paljon enemmän yhdessä tehtynä. Seksistä puhumattakaan.
Otan riskin, sillä rakkaus vie minua eteenpäin ja toisaalta en häviäisi siltikään, vaikka jäisin yksin. Se on vain elämää. Suosittelen ottamaan siitä kaiken irti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vain elämää.
Minulle parisuhde (etenkin avioliitto) on _lupaus_ yhdessäolosta. Ja lupauksia ei rikota. Mitä järkeä olla parisuhteessa, jos tekee mieli vierasta? Jos haluaa olla toisen kanssa, niin ottaa mielummin sitten eron kuin että lähtee pettämään. Pettämistä kuitenkin vaan parisuhteissa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain elämää.
Minulle parisuhde (etenkin avioliitto) on _lupaus_ yhdessäolosta. Ja lupauksia ei rikota. Mitä järkeä olla parisuhteessa, jos tekee mieli vierasta? Jos haluaa olla toisen kanssa, niin ottaa mielummin sitten eron kuin että lähtee pettämään. Pettämistä kuitenkin vaan parisuhteissa tapahtuu.
Niin, se on helpompi pettää kuin ottaa ero heti. Erossa joutuu säätää ja vääntää aina, vaikka se olisi paras ratkasu. Monihan on suunnitellut jo sen eron valmiiksi ja pettää jo siinä vaiheessa, kun itsensä mielestä sillä ei ole mitään väliä, vaikka on eroaikeista unohtanu kertoa siinä sivussa sille kumppanille. Toisen tietoon se ero tulee vasta silloin, kun toinen on käsitellyt sen asian ja töksäyttää sen ulos suusta. Siinä vaiheessa se erooja on hoidellut asiansa siihen kuntoon ettei paljoa asiat tunnu.
Pettämiseen ei lähdetä ihan kevyesti, ei ainakaan suurinosa ihmisistä. Pettäminen on niin pitkä prosessi toteutuakseen. Siinä joutuu oikeasti miettiä missä, miten, koska ja pitää olla koko aika askeleen edellä kumppaniaan. Se, että pettäjä tuhlaa aikaansa tollaseen kikkailuun, niin voisi tuhlata sitä aikaa avata suunsa ja kertoa mikä suhteessa mättää. Helpompaa se on kai puhua asioista mitkä painaa ja vtuttaa, kun ennemmin alottaa pettämisen.
On ihmisiä, jotka pettää tosta noin vaan, mutta se on heillä verissä. Normaali taas ei toimi hetken mielijohteesta.
Minulla ei ole enää noin sinisilmäinen, ideaali maailmankuva. Olen parisuhteessa koska 12 vuotta sitten rakastuin tulisesti, kasvettiin yhdessä, tehtiin lapsia jne. Toki rakastan edelleen, mutta tilanne ei ole enää pelkkää mustaa ja valkoista. Ehkä avoin suhde olisi ok. Myös minusta olisi ihan ok jatkaa muiden kanssa jos se tekisi meistä onnellisempia. En kokisi pettämistäkään kovin musertavana asiana. Ei olla enää yhdessä hengittävä symbioosi vaan erilliset kumppanit. En osaa selittää, mutta suhtaudun jotenkin rauhallisen suopeasti tämän suhteen ulkopuolisiin ihmisiin ja tunteisiin.
Mä käyn töissäkin vaikka voi tulla potkut. Mulla on ystäviä vaikka suhteet voi katketa. Mulla on asunto vaikka voi tulla häätö. Mä harrastan juoksemista vaikka jalka voi katketa joku päivä...
Miksi tehdä elämänvalinnat sen pohjalta mikä voi mennä pieleen?
Ja parisuhteessa mä olen, koska tässä on hyvä olla. Mahdollisia myöhempiä murheita on turha surra etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä käyn töissäkin vaikka voi tulla potkut. Mulla on ystäviä vaikka suhteet voi katketa. Mulla on asunto vaikka voi tulla häätö. Mä harrastan juoksemista vaikka jalka voi katketa joku päivä...
Miksi tehdä elämänvalinnat sen pohjalta mikä voi mennä pieleen?
Ja parisuhteessa mä olen, koska tässä on hyvä olla. Mahdollisia myöhempiä murheita on turha surra etukäteen.
Just näin!
Yksin oleminen on ihan ok, mutta parisuhde on täysin minun juttu. Haluan rakastavan kumppanin vierelle, ja jota itsekin voin pitää hyvänä. Turva ja tuki arjen askareissa, sekä ripaus hulluutta jonka kanssa seikkailla tuntemattomissa paikoissa. Onneksi mulla on maailman paras mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin oleminen on ihan ok, mutta parisuhde on täysin minun juttu. Haluan rakastavan kumppanin vierelle, ja jota itsekin voin pitää hyvänä. Turva ja tuki arjen askareissa, sekä ripaus hulluutta jonka kanssa seikkailla tuntemattomissa paikoissa. Onneksi mulla on maailman paras mies!
Mulla on just ton tyyppinen mies. Ihana, välittävä, rakastava, oikea sielunkumppani! Silti miea kuolaa joillekin alusvaatemalleille tai tv-juontajille. Sanoo esim. että on kyllä pantavan näköinen tms. Ärsyttävää! Olen sanonut hänelle, että en tykkää moisesta toiminnasta ja hän on kyllä aidosti pahoillaankin. Tiedän, että hän haluaa olla kanssani eikä hae seuraa muualta. Tämän voin kyllä täysin uskoa. Toisaalta jos hän saisi tilaisuuden pelehtimiseen jonkin ihailemansa tyypin kanssa, niin sen hän varmaan toteuttaisikin. :( En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Ollaan juteltu monesti ja tiedän, että hän tosissaan rakastaa minua ja että tuo on vain hänen luonteenpiirre. Mutta silti ahdistaa. :(
Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa, on että tämä mieheni on poikkeuksellisen miehekäs ja seksikäs ja haluan olla fyysisesti hänen lähellään. Tätä ennen olin pitkään sinkku ja olisin uudestaankin, jos jostain syystä eroaisimme.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minulla on vahva tunne, että minun pitää olla juuri tässä parisuhteessa.
En suostu elämään elämääni pelossa, murehtimisesta kun ei seuraa mitään hyvää. Mitä jos mies pettää, mitä jos sairastun vakavasti, mitä jos lapseni kuolee, mitä jos ajan kolarin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin oleminen on ihan ok, mutta parisuhde on täysin minun juttu. Haluan rakastavan kumppanin vierelle, ja jota itsekin voin pitää hyvänä. Turva ja tuki arjen askareissa, sekä ripaus hulluutta jonka kanssa seikkailla tuntemattomissa paikoissa. Onneksi mulla on maailman paras mies!
Mulla on just ton tyyppinen mies. Ihana, välittävä, rakastava, oikea sielunkumppani! Silti miea kuolaa joillekin alusvaatemalleille tai tv-juontajille. Sanoo esim. että on kyllä pantavan näköinen tms. Ärsyttävää! Olen sanonut hänelle, että en tykkää moisesta toiminnasta ja hän on kyllä aidosti pahoillaankin. Tiedän, että hän haluaa olla kanssani eikä hae seuraa muualta. Tämän voin kyllä täysin uskoa. Toisaalta jos hän saisi tilaisuuden pelehtimiseen jonkin ihailemansa tyypin kanssa, niin sen hän varmaan toteuttaisikin. :( En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Ollaan juteltu monesti ja tiedän, että hän tosissaan rakastaa minua ja että tuo on vain hänen luonteenpiirre. Mutta silti ahdistaa. :(
Valitettavasti en osaa tuohon samaistua, kun tämä mies ei edes tunnusta katselevansa muita naisia. No varmasti katsoo, mutta eipä se siitä numeroa tee. Mä sitä usein kiusoittelen aiheella, ja se tuntuu myös aidosti pahoittavan mielensä. No minä olen meistä se joka puhuu ja pälpättää, ja mies tarkkailee ja harkitsee. Pidän tosta jurrikasta kiinni hampain ja kynsin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap antaa pelkonsa estää itseään seurustelemasta. Meneehän se elämä noinkin.
Minä en pelkää koska parisuhde ei ole mulle koko elämä. Parisuhde on miellyttävä bonus elämässä., ei elämän tarkoitus.Jos ap pelkää mitä pelkää, ap:lla on elämästä täysin väärä käsitys. Ei elämän tarkoitus ole vain parisuhde ja kaiken panostaminen toiseen ihmiseen. Pitää olla itsenäinen, vaikka ois parisuhde. Elämän koko sisältö ei koskaan saa olla toinen ihminen, silloin mennään metsään ja lujaa.
En mä ala tuollaisia turhia miettimään..mä vaan ELÄN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin oleminen on ihan ok, mutta parisuhde on täysin minun juttu. Haluan rakastavan kumppanin vierelle, ja jota itsekin voin pitää hyvänä. Turva ja tuki arjen askareissa, sekä ripaus hulluutta jonka kanssa seikkailla tuntemattomissa paikoissa. Onneksi mulla on maailman paras mies!
Mulla on just ton tyyppinen mies. Ihana, välittävä, rakastava, oikea sielunkumppani! Silti miea kuolaa joillekin alusvaatemalleille tai tv-juontajille. Sanoo esim. että on kyllä pantavan näköinen tms. Ärsyttävää! Olen sanonut hänelle, että en tykkää moisesta toiminnasta ja hän on kyllä aidosti pahoillaankin. Tiedän, että hän haluaa olla kanssani eikä hae seuraa muualta. Tämän voin kyllä täysin uskoa. Toisaalta jos hän saisi tilaisuuden pelehtimiseen jonkin ihailemansa tyypin kanssa, niin sen hän varmaan toteuttaisikin. :( En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Ollaan juteltu monesti ja tiedän, että hän tosissaan rakastaa minua ja että tuo on vain hänen luonteenpiirre. Mutta silti ahdistaa. :(
Valitettavasti en osaa tuohon samaistua, kun tämä mies ei edes tunnusta katselevansa muita naisia. No varmasti katsoo, mutta eipä se siitä numeroa tee. Mä sitä usein kiusoittelen aiheella, ja se tuntuu myös aidosti pahoittavan mielensä. No minä olen meistä se joka puhuu ja pälpättää, ja mies tarkkailee ja harkitsee. Pidän tosta jurrikasta kiinni hampain ja kynsin :D
Meillä mies masentui, kun kiusottelin hänelle muista miehistä ja pälpättelin liikaa. Mies oli aluksi ihan tyynenä eikä häntä tuntunut asia häiritsevän. En osannut aavistaa mitään. Hän kuitenkin halusi lopulta eron juuri tästä syystä, mikä tuli minulle täysin yllätyksenä. Hän olisi tietysti kyllä voinut kertoa, että kommenttini aiheuttivat hänelle mielipahaa. Että siinä mielessä hän on tästä kyllä itse vastuullinen. Toisaalta olisihan se pitänyt minun itsenikin tajuta, että ei kannattaisi tuolla tavalla kiusoitella, kun en itsekään siitä pitäisi. Mutta oppia ikä kaikki. =/
Vierailija kirjoitti:
Eli ap antaa pelkonsa estää itseään seurustelemasta. Meneehän se elämä noinkin.
Minä en pelkää koska parisuhde ei ole mulle koko elämä. Parisuhde on miellyttävä bonus elämässä., ei elämän tarkoitus.Jos ap pelkää mitä pelkää, ap:lla on elämästä täysin väärä käsitys. Ei elämän tarkoitus ole vain parisuhde ja kaiken panostaminen toiseen ihmiseen. Pitää olla itsenäinen, vaikka ois parisuhde. Elämän koko sisältö ei koskaan saa olla toinen ihminen, silloin mennään metsään ja lujaa.
Tämä on tietysti täysin totta, mutta miltä sinusta tuntuisi, kun se kaikkein tärkein henkilö, jolle olet kertonut kaikki syvimmätkin asiasi, päästänyt hänet sisimpääsi, vetääkin yhtäkkiä maton alta! Se sattuu! Ja kyseessä ei ole kuka tahansa tyyppi, ei edes se paras ystävä, vaan elämänkumppani, jota rakastat kaikkein eniten tässä maassa. Voiko tässä enää luottaa kehenkään? Luulin, että se on hän, mutta olin väärässä. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin oleminen on ihan ok, mutta parisuhde on täysin minun juttu. Haluan rakastavan kumppanin vierelle, ja jota itsekin voin pitää hyvänä. Turva ja tuki arjen askareissa, sekä ripaus hulluutta jonka kanssa seikkailla tuntemattomissa paikoissa. Onneksi mulla on maailman paras mies!
Mulla on just ton tyyppinen mies. Ihana, välittävä, rakastava, oikea sielunkumppani! Silti miea kuolaa joillekin alusvaatemalleille tai tv-juontajille. Sanoo esim. että on kyllä pantavan näköinen tms. Ärsyttävää! Olen sanonut hänelle, että en tykkää moisesta toiminnasta ja hän on kyllä aidosti pahoillaankin. Tiedän, että hän haluaa olla kanssani eikä hae seuraa muualta. Tämän voin kyllä täysin uskoa. Toisaalta jos hän saisi tilaisuuden pelehtimiseen jonkin ihailemansa tyypin kanssa, niin sen hän varmaan toteuttaisikin. :( En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Ollaan juteltu monesti ja tiedän, että hän tosissaan rakastaa minua ja että tuo on vain hänen luonteenpiirre. Mutta silti ahdistaa. :(
Valitettavasti en osaa tuohon samaistua, kun tämä mies ei edes tunnusta katselevansa muita naisia. No varmasti katsoo, mutta eipä se siitä numeroa tee. Mä sitä usein kiusoittelen aiheella, ja se tuntuu myös aidosti pahoittavan mielensä. No minä olen meistä se joka puhuu ja pälpättää, ja mies tarkkailee ja harkitsee. Pidän tosta jurrikasta kiinni hampain ja kynsin :D
Meillä mies masentui, kun kiusottelin hänelle muista miehistä ja pälpättelin liikaa. Mies oli aluksi ihan tyynenä eikä häntä tuntunut asia häiritsevän. En osannut aavistaa mitään. Hän kuitenkin halusi lopulta eron juuri tästä syystä, mikä tuli minulle täysin yllätyksenä. Hän olisi tietysti kyllä voinut kertoa, että kommenttini aiheuttivat hänelle mielipahaa. Että siinä mielessä hän on tästä kyllä itse vastuullinen. Toisaalta olisihan se pitänyt minun itsenikin tajuta, että ei kannattaisi tuolla tavalla kiusoitella, kun en itsekään siitä pitäisi. Mutta oppia ikä kaikki. =/
Ihan oma syy! Ei kannata lähteä soitellen sotaan.
Koska rakastan miestäni ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan. Jotain ongelmia pettämisessä on aina taustalla, ja uskon, että suhteesta huolta pitämällä ei sellaista omalle kohdalle satu. Todennäköisyys on sitä paitsi huomattavasti suurempi, ettei niin käy, joten miksi pelätä?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se riski kannattaa ottaa, mutta vain terveen parisuhteen takia. Ja mitä jos siipeen ei tulekaan?
Olen oppinut olemaan yksin ja nautin siitä. Löydettyäni nyk. mieheni olen kuitenkin onnellisempi, sillä tykkään tehdä asioita yhdessä. Mm. nukkuminen, syöminen ja urheileminen antaa paljon enemmän yhdessä tehtynä. Seksistä puhumattakaan.
Otan riskin, sillä rakkaus vie minua eteenpäin ja toisaalta en häviäisi siltikään, vaikka jäisin yksin. Se on vain elämää. Suosittelen ottamaan siitä kaiken irti!
Itse olin yli kymmenen vuotta suhteessa. Paljon joutui tekemään kompromisseja. Lopulta minulle nukkuminen ja urheilukin on yksin tehtynä antoisampaa. Suhteen alussa oli joskus toisin päin. Kun nyt eron vuoksi olen ollut pari vuotta yksin, niin on tämä oikeastaan parempi näin. Seksi ja matkustelu ovat lähinnä ne asiat, joita välillä kaipaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska rakastan miestäni ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan. Jotain ongelmia pettämisessä on aina taustalla, ja uskon, että suhteesta huolta pitämällä ei sellaista omalle kohdalle satu. Todennäköisyys on sitä paitsi huomattavasti suurempi, ettei niin käy, joten miksi pelätä?
Se ongelma pettämisen taustalla voi olla yksinkertaisesti tylsistyminen. Kuvittelee, että oma suhde on tylsä ja jonkun muun kanssa on enemmän tunnetta. Valitettavan usein on näin, ja vasta kun se oma suhde päättyy, huomaa sen hyvät puolet kunnolla.
En halua yksinkään olla.