Kuinka kertoa työkavereille, että minun tylni työyhteisössä on nyt tehty?
Määräaikaisen työntekijän työt loppuvat, kun sopimus päättyy. Kaikki tietävät sen, eikä tilanne tule työyhteisölle yllätyksenä.
Vakituisen työkaverin lähteminen taas tulee useinmiten yllätyksenä työyhteisölle.
Minun pitäisi nyt ilmoittaa työkavereille, että työni työyhteisössä on tehty. Terveys ei enää riitä työskentelyyn unelmahommissani.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten kertominen kannattaisi tehdä. Tiedon pitäisi tulla kaikille jotenkin yhtä aikaa, mielellään kauniisti paketoituna ja ehkä vielä mieleen jäävästi. Koen vaikeana olla itse paikalla moista kertomassa, tai no, asian kertomisen ylipäätään. Se on iso henkilökohtainen tappio, joten toisaalta pelottaa, jos se ei herätä muissa mitään tunteita. Toisaalta myös suuri tunnekuohu asian äärellä pelottaa.
Kuinka olette kertoneet / millaisissa tilanteissa olette olleet itse läsnä?
Mikä olisi hyvä tapa?
Kommentit (16)
Hm, luuletkohan sinä nyt vähän liikaa itsestäsi, anteeksi vain. Senkun sanot, että olet lopettamassa siellä työpaikassa ja kiität menneistä ajoista. Hei hei ja ovi kiinni. Seuraavaksi siellä mietitään jo ihan muita asioita.
Itse toimin näin: kävin kertomassa esimiehelleni, että olen lähdössä pois, selitin myös miksi, ja siis irtisanouduin suullisesti.
Heti tämän jälkeen kerroin samat asiat kahdelle lähimmälle työkaverilleni, joiden kanssa jaoin työhuoneen.
Ja heti tämän jälkeen panin muulle työyhteisölle sähköpostin, jossa kerroin lähteväni (mutta jätin sanomatta tarkan syyn).
Pöh, senkus kerrot vaan että tämmöinen tilanne on ja kiittelet yhteisistä työvuosista. Turha tuosta on jotain draamaa tehdä.
Ehkä minä sitten luulen.
Työ, työkaverit ja asiakkaat ovat minulle erittäin tärkeitä.
Työpaikka oli unelmieni täyttymys ja tein paljon töitä sen eteen, että olisi hyvä työssäni.
Työn jättäminen ei ole oma valintani.
Minulla ei myöskään ole mitään uutta työpaikkaa, johon siirtymistä odottaisin.
Se on kuitenkin vain sinun näkökulmasi ja tuntemuksesi. Muilla on omat syynsä olla työpaikassa, omat asiansa, ei heitä loppujen lopuksi kiinnosta kovinkaan paljon ja pitkään kenenkään muun tulemiset ja lähtemiset. Anteeksi, kuulostaa tylyltä, mutta niin se on. Pääset helpommalla kun et tee asiasta draamaa.
Oletko nyt varmasti miettinyt tuon loppuun asti? Onko lähteminen ainoa ratkaisu eikä esim työn uudelleen järjestely muokattu työaika tms?
Meillä yksi työkaveri jäi virkavapaalle ja sieltä suoraan eläkkeelle kertomatta kenellekään. Ei ole tullut kutsusta huolimatta työpaikan yhteisiinmpippaloihin eikä edes omiin läksiäisiinsä. Samalla jäi eläkkeelle pari muutakin työntekijää.
Vakituisessa työsuhteessa ollut työkaveri siirtyi toisen firman palvelukseen, kertoi aamulla esimiehelle ja valikoiduille ystävilleen. Pomo kertoi iltapäivällä kaikille. Työt päättyivät saman päivän aikana, tyyppi jäi pitämään lomansa pois.
Draama syntyi lähinnä siitä, että tyyppi häipyi saman tien... projektit roikkuu. Suomi on sen verran pieni maa, että siirtymiset uuteen paikkaan kannattaa tehdä vahingot nykyiselle työnantajalle minimoiden. Koskaan ei voi tietää missä ja miten entisiin työkavereihin törmää työn merkeissä.
Pistä sormesi vesiastiaan. Nosta se sitten pois. Pintaan jäävän kuopan syvyys korreloi vahvasti sen kanssa, paljonko sinua kaivataan muutaman päivän päästä.
Työpaikoilla toimii ilmiö, jota kutsumme juoruiluksi - anteeksi - suulliseksi sisäiseksi tiedotukseksi. Kerrot lähdöstäsi jollekulle. Siinä se.
Miten jos käyttäisit ihan sanoja.
Meiltä lähti juuri työntekijä, joka on ollut meillä yli 15 vuotta. Pitkiä asiakkuuksia jne.
Tämä on ihan normaalia, eikä siitä draamaa kuulu tehdä. Ne asiakkuudet ja työt pyörii aivan yhtä lailla jatkossakin vaikka yksi lähtee. Tätähän tapahtuu koko ajan.
En ymmärrä pointtiasi, miksi haluat dramatisoida asiaa?
Meillä ainakin irtisanoutumisen pitää olla kirjallinen, eli se sitten lähetetään sinne, mihin on ohjeistettu. Tähän loppuukin sitten pakolliset tiedotustoimet. Yleensä lähtijät ovat menneet keskustelemaan esimiehensä kanssa, kertoneet parille työkaverille ja puskaradio on hoitanut loput.
En todellakaan tiedä syitä läheskään kaikkien työkavereiden irtisanoutumiseen, mutta jotain voi päätellä siitä, että väkeä vaihtuu paljon ja työterveyspsykologilla käydään.
Oletpa dramaattinen. Miksi et vain kerro, että lähdet. Ja sitten lähdet. Tuot vaikka läksiäiskuoharit, jos jotain haluat. Mutta on kaikille kiusallista, jos joku tekee numeron lähdöstään. Onhan se sinulle tunteikasta, mutta miksi vaivaannuttaa muita tekemällä joku haloo. Kiität vuosista ja soronoo.
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin näin: kävin kertomassa esimiehelleni, että olen lähdössä pois, selitin myös miksi, ja siis irtisanouduin suullisesti.
Heti tämän jälkeen kerroin samat asiat kahdelle lähimmälle työkaverilleni, joiden kanssa jaoin työhuoneen.
Ja heti tämän jälkeen panin muulle työyhteisölle sähköpostin, jossa kerroin lähteväni (mutta jätin sanomatta tarkan syyn).
Voisin vielä lisätä, että kerroin lähdöstäni jo pari kuukautta ennen kuin lopetin työt. Ihan siksi, että en jättäisi työnantajaa pulaan ja jotta ehtisin tehdä kaikki projektiluontoiset työni loppuun ja opastaa seuraajakseni siirtynyt työkaveri tekemään ne jutut, jotka olivat olleet yksin minun vastuullani.
Tätä arvostettiin, ja lähtöni tapahtui kaikin puolin hyvissä tunnelmissa. (Ja vielä: tuollainen pitkä irtautuminen onnistui, koska en siirtynyt kilpailijan palvelukseen vaan kokonaan eri alalle. Ainahan se ei tietysti ole mahdollista.)
Ei sitä ole mikään velvollisuus erikseen julistaa. Kannattaako ladata suuria tunteita asiaa kohtaan?