Lue keskustelun säännöt.
Passiivinen ja helposti hermostuva mies
11.10.2018 |
Nyt neuvoja, apuja, näkökulmia tilanteeseen.
Ollaan oltu 3,5v yhdessä, meillä koira ja laoset 9v, 1,5v ja 3kk. Sekä omakotitalo.
Ihan ensiksi haluan sanoa että mieheni on todella kiltti ja hyväntahtoinen, ei mitään alkon liikakäyttöä yms ole, meillä samanlaiset arvot jne, ei mitään riitoja isoihin kuvioihin liittyen
MUTTA
mies on alkanut oikeastaan edellisen raskauden aikana käyttäytymään niin että hermostuu pienistä asioista ja silloin saatta huutaa ja vaikka lyödä reiän seinään tai heittää tavaroita, "tulla silmille" ja olla uhkaava vaikkakaan en todellakaan usko että teksi mitään. Syynä aina se, että sanon jostain asiasta, esim liittyen johonkin lasten turvallisuusasioihin ja yms huomautuksiin liittyen lapsen ja vauvan hoitoon. Ja huom, en valita tavasta hoitaa lapsia, en kommentoi siitä mitä pukee niille päälle, en mäkätä jos pöytä jää pyyhkimättä tai jotain siivoamatta, ei mitään sellaista. Mies ei vaan kestä MITÄÄN sanomista mistään, oikeastaan ei jaksa mun puhumista ym, ei pysty keskityymään siihen mitä puhun, ei välttämättä 5min päästä muista mitä olen sanonut, hermostuu todella herkästi. Ei tule enää lähelle, ei ehdota seksiä, ei ole ikinä ehdottanut, tuntuu vaan hermostuvan jos vähänkään sanon jostain jotain. Vannoo rakastavansa ja tiedänkin että rakastan ja haluaa meille pelkkää hyvää, mutt jatkuvasti hermostuu kaikesta. On liian kuuma, on nälkä jne. Minä pyöritän arjen, hän käy töissä jossa voi kertomansa mukaan istua vaikka paskalla koko pvän eikä kukan huomaisi mitään. Itse olen melko stressaantunut pikkulapsiarjen pyörittämisestä ja siitä että joudun kuuntelemaan vielä miehen kiukuttelua ja hermostumista kaikesta.
Mikä tähän auttaa, mitä teen väärin? Miten auttaa miestä? Erosta jo puhuttu kun tapellaan koko ajan ja toiselle ei voi sanoa mitään ilman että loukkaantuu.
Kommentit (17)
Miehesi kuulostaa stressaantuneelta. Tarvitsee omaa aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ainut lapsi, joka on saanut kaiken huomion itselleen? Millainen isä miehellä on ollut? Onko kasvanut ihan mammanpoikana eli millainen suhde äitiinsä, kun ei kestä arjen haasteita?
Stressaantunut ilmeisesti on, sen olen jo itsekkin ymmärtänyt. Ei tosin herää lasten kanssa öisin, ei ole ikinä herännyt, mä olen hoitanut kaiken häntä säästääkseen. Omaa aikaa saa, juuri oli 3 pvää pois kotoa, on päässyt edellisen lapsen vauva-aikana ulkomaanreissulle kaverinsa kanssa sekä käy kaikki pikkujoulut yms varpajaiset, parin kk päästä on taas lähdössä veljensä synttäreille muille maille pariksi päivää jonne minä en voi osallistua koska lapset ja harrastukset yms. Mies on se joka nukkuu täydet yöt mutta on silti väsynyt, minä hoidan yöheräilyt.
Mies on nuorin kolmesta lapsesta, äitinsä passaama, isänsä on myös äidin passaama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustele vähän, miten se kiltteys ja hyväntahtoisuus näkyy miehesi käytöksessä...
Kuulostaa siltä, että kun olet tehnyt kaiken, miten mies haluaa, hän haluaa vielä enemmän. Enää hän ei osaa nimetä uusia toivomuksia, joten hän kiukuttelee ja hermostuu. Ihan kuin hemmoteltu lapsi, joka samalla vaatii jotain ja samalla hakee rajoja vanhemmiltaan. Vedä ne.
Sinä joustat liikaa ja poltat itsesi loppuun. Mies on laiska ja itsekäs, ei siinä muuta ole. Häntä ärsyttää tieto että hänen pitäisi tehdä enemmän perheen hyväksi, mutta ei halua.
Kuulostaa nimittäin kovasti eksältäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on valtavan kiltti, on lasten kanssa ja meidän tarpeet tulee aina ensin. Jos pyydän apua, auttaa kyllä. On vaan niin hemmetin passiivinen, ei tule lähelle ellei siitä erikseen sano, ei ehdota seksiä vaikka siitä kuinka sanoisi, mitään ei tapahtuisi ellen minä laittaisi sitä tapahtumaan. Voin sanoa mitä vaan mutta mikään ei saa reaktiota aikaiseksi, mutta sitten jos esim käsken siirtää vauvan kauemmas käyvästä autosta kun vauva nukkuu pakokaasun keskellä, hermostuu täysin ja heittää tavarat ja huutaa niin että lapset pelästyy. Ja kuulemma kun kaikesta sanon.
Pähkinänkuoressa minä hoidan kaiken ja mies huokailee vieressä kun on niin rankkaa. En vaan tiedä miten tällaista jaksaa.
-ap
Miehellä ei ole asemaa perheessä eikä osaa sitä ottaa terveellä tavalla.
Tosta tilanteesta on hyvin vaikeaa päästä toimivaan suhteeseen. Aikataulukin kuulostaa tyypilliseltä väkivaltaiselta suhteelta: alkuhuumasta kun on selvitty alkaa valtataistelu.
Neuvoisin vastuuttamaan miestä enemmän, en vähemmän, tekemään hänestä olennaisen osan toimivaa perhettä, mutta voi olla että siihen et pysty sinä yksin, ja mies taas ei välttämättä halua enää osallistua proggikseen.
Olen pahoillani mutta epäilen että ero on tosi todennäköinen tossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annatko sille oikeasti tilaa olla aloitteellinen, ja kestätkö jos se on todella tuota hitaammin käynnistyvää tyyppiä, ja sen aloitteellisuus ei välttämättä ole samalla tasolla kuin sinulla?
Toisekseen, on vaarallista itselle ja muille olla liian kiltti. Siitä seuraa juuri tuollaista räjähtelyä.
Pitäisi olla semmoinen tasaisen paskamainen niin ei tule ikäviä yllätyksiä :)
Miten miehen suhde omaan äitiin?
Exälläni oli jotenkin kumma äitisuhde, en oikein ehtinyt päästä asiasta perille kun perheen välit olivat omiini verrattuna äärimmäisen puhumattomat.
Yhteisen lapsen saatuamme seksi loppui, ja olen tullut myöhemmin siihen tulokseen että exä ei pystynyt suhtautumaan muhun enää puolisona, vaan muutuin yhtäkkiä Äidiksi, ja sehän nyt vadta olisi sairasta jos Äiti himottaisi.
Kropan tai mun muuttumisesta ei ollut kyse koska mulla oli jo lapsi aiemmasta suhteesta joten raskaus ja vauvahommat eivät olleet mitään uutta.
Sekin on mietityttänyt että oliko kuitenkin osa viehätystäni nimenomaan se että olin jo äiti?
Kuulemma on tyypillistä että jos ihmisellä eivät ole tilit selvät vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman kanssa tämä herkästi näkyy suhteessa omaan puolisoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin kanssa suhde on hyvä, hänen vanhemmat on tosi puhumattomia keskenään, sieltä varmaan tullut tää malli puhumattomuudesta. Mä taas olen sellanen että tykkään puhua ja miestä ahdistaa selkeästi se. Hän haluaisi aamulla juoda 2 tuntia rauhassa sitä aamukahviaan ja murahdella vaan vastauksia muille eikä se oikeen toimisi kun on pieniä lapsia. Kyllä hän lasten kanssa tekee ja on läsnä, mulle sitten kiukkuaa kaikkea mahdollista mikä ärsyttää ja ite en oikeen jaksa sitä kun päivät pitkät painan menemään täällä näiden lasten kanssa. Kun ollaan samaan aikaan kotona, miehen kanssa tarttis olla vähän niinkuin ei oltaiskaan ettei tule riitaa kun ei oikeen kestä mitään stressiä ja sitä väkisinkin tässä vähän on kun ruuhkavuosia elellään. Mies ei kuulemma tule lähelle koska kuulemma luulee että olen niin väsynyt vaikka olen monta kertaa sanonut etten ole ja että kaipaan enemmän läheisyytt. Mies vain olettelee asioita eikä puhu mulle mitään tai kysy multa mitään.
Olen yrittäny että hän tekis aloitteita mutta kaikessa ei voi odottaa ihan hirveen kauaa ja esim seksiä meillä olis varmaan 2 kertaa vuodessa jollen mä aina ottais kädestä kiinni ja veis makkariin.
En tiedä mikä mättää, kärsin ihan suunnattomasti koska olen yksin vaikka olen parisuhteessa.
-ap
Mun on paljon helpompi olla yksin kotona lasten kanssa koska silloin olen oikeasti yksin, mutta kun mies tulee kotiin eikä puhu mitään eikä tule lähelle niin mua surettaa tosi paljon. Tää on yks iso ongelma miksi yhteiselo ei onnistu ja olen harkinnut asumuseroa koska olen niin ahdistunut miehen kotona ollessa vaikka haluaisinkin viettää hänen kanssaan aikaa. Tosi ristiriitaista. Kun toisessa ei vain saa mitään tunteita aikaan. Voin sano vaikka että en ole suonut kahteen päivään ja olen tosi loppu niin mies voi vaan sanoa "jaa". Mutta sitten kuulemma ajattelee mua ja miettii töissä että miten voin kotona. Mutta ikinä ei kysy.
Mua ahdistaa niin paljon että itkeskelen kun mies on kotona ja meidän 1,5v on alkanut reagoida siihen niin että alkaa myös itkeä kun näkee mun itkevän.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä osui silmään tekstistäsi, koska on ollut itsellänikin sama kokemus: "hän käy töissä jossa voi kertomansa mukaan istua vaikka paskalla koko pvän eikä kukan huomaisi mitään."
Ehkä miehesi kokee arkensa turhaksi (vaikka oikeasti näin ei tietysti ole). Hän ei koe, että hänen työkaverinsa arvostaisivat häntä töissä. Ehkä uusi parempi työpaikka voisi auttaa ihan oman terveyden takia. Kysy tarkemmin mikä siellä töissä on ongelmana. Ehkä hän ei vain uskalla avautua kenellekkään tai aiheuttaa enemmän vaivaa sinulle. Siksi hän tiuskii ja hermostuu. Kyllä itsellenikin aikoinaan luulen että olisi tehnyt ihmeitä jos olisi ollut joku kumppani tai muu kaveri jonka kanssa olisi voinut puhua rehellisesti asioista tai joka olisi halunnut kuunnella. Tai sitten vain olen vain naiivi jos uskon että se olisi auttanut.Mutta ei minulla ollut ketään ja pakenin lopulta tilannetta sieltä mistä aita oli matalin.
Yritä vaikka ottaa mies huomioon arjessa enemmän ja vaikka kehu jos tekee/järjestää jotain kivaa. Aloita vaikka pienistä asioista. Arvailen vaan, että miehestä tuntuu siltä että häntä arvostetaan vain sen mukaan mitä hän tekee (esim. tuo rahaa perheelle) ja jos hän lopettaisi sen suorittamisen niin mitään ei jäisi hänestä itsestään jäljelle. Tämä nyt oli arvailua mutta toivottavasti oli jotain apua.
Mullakin oli mies joka tuli aina jälkeenpäin kertomaan mitä oli ajatellut tehdä vaikkei tehnyt.
On nykyään exä.
Asumusero on ihan hyvä ajatus, voi olla helpompaa olla oikeasti yksin kuin tuntea yksinäisyyttä toisen kanssa.
Joo tämäpä just on se mikä raastaa kun on yksinäinen toisen seurassa 😔 helpompia on oikeasti yksin.
Taas tänään on itketty ja mietitty kun toisiamme kuitenkin kovasti rakastetaan ja näitä lapsiakin on tässä, että mitä tehtäis. Sovittiin nyt että ollaan joka ilta hetki sylikkäin sohvalla kun muksut on menny nukkumaan kun kaikki menee kuitenkin vauvaa myöden 21.30 mennessä unille. Ja sitten sovittiin että lauantaisin otetaan herkkuja ja katotaan illalla leffaa/sarjaa netflixistä. Tulee ainakin väkisin sitten oltua lähekkäin jos se vaikka auttais jotain.
-ap
Niin ja tää 9v ei siis ole meidän yhteinen 😁