Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: onko täällä muita, jotka eivät ole täysin varmoja siitä etteivät pettäisi sopivan tilaisuuden tullen?
09.10.2018 |
Minä nimittäin en täysin luota itseeni tässä. Rakastan miestäni enkä kaipaa muita, mutta toisaalta ihastun silloin tällöin tahtomattani muihin ja olen aika impulsiivinen ja huono säätelemään käytöstäni, kun innostun. Onneksi 13 vuoteen ei ole mahtunut kuin yksi tilanne, jossa oikeasti oli kemiaa ja mahdollisuus...(mitään ei kuitenkaan tapahtunut). En usko siltikään, että pettäisin ihan kenen kanssa tahansa missä vain - se olisi jo tapahtunut. Mutta oikeanlaisen tyypin kanssa oikeassa tilanteessa... mistä sen tietää?
Muita?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Osmo Kontulan tutkimusten mukaan 30 prosenttia naisista ja 50 prosenttia miehistä pettää joskus. Valitettavasti ao. opus ei ole tässä saatavissani. Muissa arvioissa on esitetty erilaisia lukuja 20 - 80 prosentin välillä. Uskaltaakohan tästä tehdä johtopäätöksen, että karkeasti sanottuna puolet pettää joskus?
Palstat ovat täynnä pettämisen aiheuttamaa moraalipaniikkia: "minä en pettäisi koskaan", "pettäjillä ei ole ihmisarvoa" jne jne...
Eipä aikonut sekään perheenäiti pettää, jota panin monta kertaa viitisentoista vuotta sitten. Ja olen pettänyt minäkin. Pettäisin vieläkin, jos olisin terve ja hyvännäköinen kuten nuorena.
Olen tuhannesti kertonut täälläkin purjehdusreissusta, jolla oli mukana miehiä ja naisia. Merellä oltiin oltu muutama päivä, niin parisuhteita alkoivat muodostaa etupäässä ne, joilla oli tyttö- tai poikaystävä maissa odottamassa.
Ehkä minulla ei ole enää ihmisarvoa. Kuulun tuohon halveksittavaan vähemmistöön, joka koostuu noin puolesta väestöstä. Kun tulee tilaisuus ja sopivan poikkeavat olot, matka, muutto pois perheen luota tms, niin huomattavan moni näemmä pettää.
Typerintä, mitä voi tehdä, on ensin uskotella itselleen olevansa erehtymätön ja sitten hölmöiltyään selittää, että niin vain kävi ja olin vähän humalassa ja kun se mun puolisoni pihtaa ja ja ja... selityksiä löytyy. Niin minäkin löysin. Mutta antaa mennä vain, moralistit! Muistakaa, mitä olette kirjoitelleet ja sanoneet!
Ei tule yllätyksenä, että miehillä tuo prosentti on korkeampi kuin naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Rakastan miestäni yli kaiken. Olen jo 50-vuotias, ja olen koko elämäni aikana ihastunut ehkä 4 kertaa. En tapaa juuri koskaan sellaisia miehiä, joista edes pitäisin, saati haluaisin.
Uskon että monikin pettää tilaisuuden tullen, kuten tutkimusten prosenttiluvutkin kertovat. Ei kaikki pettäminen ole harkittua salasuhteilua, vaan joku spontaani kertasäätö kun suhteessa ja elämässä menee huonosti, kaipaa jotain mitä ei itsekään tiedä, ja yhtäkkiä saakin huomiota jostain sopivasta suunnasta. Kyllä monien ihmisten on vaikea vastustaa kiusausta, ja se on ihan inhimillistä, vaikka ei toki teekään pettämisestä hyväksyttävää.
Av:lla monikaan ei ole rehellinen asiassa tai siis uskalla myöntää itselleen sitä mahdollisuutta että se on oikeastaan aika pienestä kiinni että milloin nakki napsahtaa joko puolisolla tai itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin varma että pettäisin tilaisuuden tullen, ja hakeudun aktiivisesti näihin tilanteisiin.
Voi käydä myös niin että ihminen joka on halveksinut pettäjiä ja on aktiivisesti mukana keskusteluissa tuomitsemassa lopulta itse päätyy pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin varma, etten pettäisi. Koska rakastan.
Silloin kun mulla oli elämäniloo, olisin pettänyt. Mut sit mun paras ystäväni kuoli, enkä ole päässyt ylös alakulosta ja kahteen vuoteen ei oo ollu seksi mielessä. Katon lähinnä telkkarii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajomies123 kirjoitti:
ei se järvi soutamalla kulu sanotaan ja mälliä tulee kasseihin aina lisää, meinaan on ehtymätön luononvara eli jos mahdollisuus tulee mutta sit pitää olla kyllä laatuperää että viitsii alkaa peliin melekein pitää päästä lopuksi kairausosastolle laskeskeleen suoleen että hommasa olisi järkeä
Kulumisesta ja tankkauksestahan pettämisessä onkin kyse...
Minä tiedän ihan varmasti että en ikinä pystyisi olemaan uskollinen. Joten en ryhdy sitoutuneeseen parisuhteeseen. Ei, en elä villiä sinkkuelämää, en pidä seikkailuista, en pidä seksistä ilman tunteita, kaipaan parisuhteesta enemmän läheisyyttä ja kumppanuutta kuin seksiä. Mutta turha parisuhteeseen ryhtyä kun tietää että kuitenkin pettäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin varma, etten pettäisi. Koska rakastan.
Olen täysin varma että pettäisin. Koska rakastan.
Kyse on päätöksestä ja tahdonvoimasta. En ole koskaan pettänyt. Olen mies.
Ja on niitä tilaisuuksia ollut kosteiden juhlien jälkeen, mutta olen aina valinnut nukkumaan menon yksin tai kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pettäisi koskaan. Uskollisuus on perusarvo josta en voi tinkiä.
En pettäisi häntä, vaikka olisi mikä "tilaisuus".
Vierailija kirjoitti:
Osmo Kontulan tutkimusten mukaan 30 prosenttia naisista ja 50 prosenttia miehistä pettää joskus. Valitettavasti ao. opus ei ole tässä saatavissani. Muissa arvioissa on esitetty erilaisia lukuja 20 - 80 prosentin välillä. Uskaltaakohan tästä tehdä johtopäätöksen, että karkeasti sanottuna puolet pettää joskus?
Palstat ovat täynnä pettämisen aiheuttamaa moraalipaniikkia: "minä en pettäisi koskaan", "pettäjillä ei ole ihmisarvoa" jne jne...
Eipä aikonut sekään perheenäiti pettää, jota panin monta kertaa viitisentoista vuotta sitten. Ja olen pettänyt minäkin. Pettäisin vieläkin, jos olisin terve ja hyvännäköinen kuten nuorena.
Olen tuhannesti kertonut täälläkin purjehdusreissusta, jolla oli mukana miehiä ja naisia. Merellä oltiin oltu muutama päivä, niin parisuhteita alkoivat muodostaa etupäässä ne, joilla oli tyttö- tai poikaystävä maissa odottamassa.
Ehkä minulla ei ole enää ihmisarvoa. Kuulun tuohon halveksittavaan vähemmistöön, joka koostuu noin puolesta väestöstä. Kun tulee tilaisuus ja sopivan poikkeavat olot, matka, muutto pois perheen luota tms, niin huomattavan moni näemmä pettää.
Typerintä, mitä voi tehdä, on ensin uskotella itselleen olevansa erehtymätön ja sitten hölmöiltyään selittää, että niin vain kävi ja olin vähän humalassa ja kun se mun puolisoni pihtaa ja ja ja... selityksiä löytyy. Niin minäkin löysin. Mutta antaa mennä vain, moralistit! Muistakaa, mitä olette kirjoitelleet ja sanoneet!
Uusimman Finsex tutkimuksen mukaannuo pettämisluvut ovat miehillä 39% ja naisilla tuo 30%. Ihan turha on hehkuttaa, että se olisi yleistä. Sitä paitsi nykyisin harvemmat ihmiset hyväksyvät pettämisen ajatuksena kuin esim. 70-luvulla.
Voin olla varma, että en pettäisi. Tämä ei tosin johdu pelkästään moraalisestw ylemmyydestäni, vaan siitä, että olen niin hitaasti syttyvää sorttia, että mitään impulsiivisia hetken hurmia ei ole eikä edes voi tulla. Minulla kiihottuminen ja kiinnostuminen on niin hidasta, että taatusti ehtii miettiä.
Nuorena tiskirättinä pelkäsin kyllä, että päätyisin pettämään kiltteyttäni, siksi kun toiselle tulisi muuten paha mieli tai kun en saisi saanottua ei, vaikken itse edes haluaisi. Olin ilmeisesti palstau-lin unelmanainen. Sittemmin olen löytänyt itsestäni niin paljon tylyyttä että enää ei tarvitse sitäkään pelätä.
Saattaisin pettää jos olisi hirveä riita ja juuri silloin joku aivan ihana yksilö sattuisi tielleni sanoen juuri oikeat sanat.
On niitä pettämismahdollisuuksia ollut, monessakin suhteessa joissa olen ollut. Mutta ei ole ollut tarvetta pettää. Vaikka olisin suhteessa ollessani ihastunut toiseen. Jos on sovittu ettei panna muita niin silloin niin ei tehdä. Jos ei pysty yksiavioisuuteen niin siitä kannattaa olla toiselle rehellinen. Niin se toinenkin voi halutessaan sitten hankkia uskollisempaa seuraa.
Osmo Kontulan tutkimusten mukaan 30 prosenttia naisista ja 50 prosenttia miehistä pettää joskus. Valitettavasti ao. opus ei ole tässä saatavissani. Muissa arvioissa on esitetty erilaisia lukuja 20 - 80 prosentin välillä. Uskaltaakohan tästä tehdä johtopäätöksen, että karkeasti sanottuna puolet pettää joskus?
Palstat ovat täynnä pettämisen aiheuttamaa moraalipaniikkia: "minä en pettäisi koskaan", "pettäjillä ei ole ihmisarvoa" jne jne...
Eipä aikonut sekään perheenäiti pettää, jota panin monta kertaa viitisentoista vuotta sitten. Ja olen pettänyt minäkin. Pettäisin vieläkin, jos olisin terve ja hyvännäköinen kuten nuorena.
Olen tuhannesti kertonut täälläkin purjehdusreissusta, jolla oli mukana miehiä ja naisia. Merellä oltiin oltu muutama päivä, niin parisuhteita alkoivat muodostaa etupäässä ne, joilla oli tyttö- tai poikaystävä maissa odottamassa.
Ehkä minulla ei ole enää ihmisarvoa. Kuulun tuohon halveksittavaan vähemmistöön, joka koostuu noin puolesta väestöstä. Kun tulee tilaisuus ja sopivan poikkeavat olot, matka, muutto pois perheen luota tms, niin huomattavan moni näemmä pettää.
Typerintä, mitä voi tehdä, on ensin uskotella itselleen olevansa erehtymätön ja sitten hölmöiltyään selittää, että niin vain kävi ja olin vähän humalassa ja kun se mun puolisoni pihtaa ja ja ja... selityksiä löytyy. Niin minäkin löysin. Mutta antaa mennä vain, moralistit! Muistakaa, mitä olette kirjoitelleet ja sanoneet!