Viiskymppisen uudelleen koulutus

Riippuu pohjakoulutuksesta, älykkyydestä, terveydentilasta, asuinpaikasta, taidoista ja intresseistäsi.

Olisi helpompi miettiä mitä itse haluat tehdä.

Tutustu työmarkkinatilanteeseen. Yrittäjyys?

No varmaan kannattaa kuitenkin vähän eka supistaa tuota valikoimaa omien vahvuusalueiden ja mielenkiinnon perusteella. Sitten olisi hyvä miettiä, että kuinka paljon olet valmis kuluttamaan aikaa opintoihin, eli mennäkö amikseen, amkiin vaiko yliopistoon. Se olisi ehkä käytännöllistä, jos uusi ammatti edes sivuaisi nykyistä alaasi, eli tähän asti karttuneesta kokemuksesta voisi olla hyötyä työnhaussa sekä voisi helpottaa opintoja. Mutta toisaalta, voihan opintoihin suhtautua myös uutena ja jännittävänä elämänvaiheena, jossa pääpaino on itsensä kehittämisessä ja uusi ammatti sen luonteva seuraus.

Kysynkin siis: mikä sinä haluat olla isona?

Pohjakoulutus on yo-merkonomi vuonna kivi ja ruukku ja muutaman tutkinnon olen suorittanut Markkinointi-instituutissa rahoitukseen liittyen. Yrittäjyys ei ole vaihtoehto, ei ainakaan Suomessa.

-ap-

Mulla ikää 45 ja työttömänä kohta 2v. Olin ihan hyvässä työssä mutta yt:t veivät työn. En tiedä mitä tehdä.

Minä lähdin nelikymppisenä opiskelemaan tradenomiksi. Enkä ole lähellekään luokkamme vanhin oppilas.

Minä ajattelin lähteä viisikymppisenä opiskelemaan insinööriksi. Pohjalla matemaattisluonnontieteellinen tutkinto. Opettajaopintojakin mietin, mutta terveys (nuppivika) on siihen esteenä.

raksalla tarvitaan väkeä aina lue itsesi mestariksi. About 3v koulu ja aika varma palkkaus.hyviä työvuosia vielä jäljellä

Ainakin kun opiskelin sosionomiksi, meidän ryhmässä oli neljä 47-55-vuotiasta. Kaikki ovat saaneet vakituiset työapaikat, joten heillä ei ainakaan ole ollut vaikeaa. Yksi on lastentarhanopettajana, kaksi perhetyössä ja yksi Kelassa.

Vierailija kirjoitti:

Kysynkin siis: mikä sinä haluat olla isona?

Niin, sehän tässä on ongelma: en tiedä mitä haluan olla isona, ammatillisesti. Olen aina vain ajelehtinut ja halunnut tehdä kovasti töitä, jotta voin elää. Työ ja koulutus ei koskaan ole ollut itseisarvo vaan se, että on pystynyt elämään oman näköistä elämää työn ulkopuolella, sillä rahalla mitä saan työstä ja nyt työ uhataan viedä minulta pois. En ole koskaan pysähtynyt miettimään mitä minä haluan ammatillisesti ja nyt sitten iskee paniikki.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kun opiskelin sosionomiksi, meidän ryhmässä oli neljä 47-55-vuotiasta. Kaikki ovat saaneet vakituiset työapaikat, joten heillä ei ainakaan ole ollut vaikeaa. Yksi on lastentarhanopettajana, kaksi perhetyössä ja yksi Kelassa.

Sosionomi koulutukseen täytyy tutustua hieman lähemmin, olisiko minusta siihen. Kiitos ideasta.

-ap-

Tiedän yhden sairaanhoitajan, joka aloitti lääkiksessä 47-vuotiaana. Oli töissä vielä jotain 20 vuotta.

Opiskele sitä mitä haluat.