Lue keskustelun säännöt.
”Mummojen meikki”
09.10.2018 |
Onko kukaan huomannut suurten ikäluokkien naisissa kummallista meikkaustapaa? Jäin miettimään onko tämä yleistä vai ainoastaan oman (hullun) sukuni erikoisuus.
Äitini (ja edesmennyt äidinäitini) laiminlöivät ulkonäkönsä hoidon. Mummo oli mastilan emäntä joten ymmärrän, mutta äiti toimihenkilö.
Tukka kuin harakanpesä, ei mitään kosteusvoidetta tms, iho ryppyinen ja läikikäs, kesäisin palanut. Ajoittain kokonaisuus muistutti haraksnpesää tai pelättiä.
No mutta sitten! Kun kähdettiin kaupungille/kirkolle, niin ei kun peilin eteen ja paksu kerros räikeänväristä huulipunaa. Ei muuta. Sitten ylväs katse peiliin ja menoksi.
Se räikeä huulipuna mäytti hirveältä kun hoitamaton kirjava iho, sotkuinen hoitamaton tukka, mustat silmänaluset jne. Äiti on nyt 68v ja edelleen ”laittautuu juhlakuntoon” aina kun lähtee kaupoille.
Muilla samanlaista?
Kommentit (13)
Miten itse meikkaat/hoidat kauneuttasi?
Tai muut sukusi naiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini on jotain 60 myös, ja sillä on tuo tyyli.
Nuorempana sillä oli luonnostaan todella kaunis iho, joten se pelkkä huulipuna näytti ihan hyvältä, vanhempana ei sitten niinkään.
En tiedä, miksi tuon ikäiset ei panosta ihoonsa ja laittaa vain sen huulipunan. Itse aloitin meikkaamisen teininä nimenomaan opettelemalla ihonhoidon ja meikkivoiteen yms.
Täällä 54v, ei vielä mummo..... en ole eläissäni käyttänyt huulipunaa, mutta ripsaria laitan kun lähden ihmisten ilmoille. En muuta. Onko se ongelma teille nuoremmille......?
Mitä se sinua liikuttaa mitä vanha nainen laittaa naamaansa. Pääasia että on hyvä mieli ja olo.
Panostetaan se, mikä pystytään. Ei tosin ollut työelämänkään aikana varaa käydä kosmetologilla. Taisin käydä pari kertaa, ja viimeisestä muistan, että olihan se ihana tunne. Ihan kuin iho olisi rentoutunut. Teininä kävin pari kertaa hirveän aknen takia. Käytän kosteusvoidetta ja nyt kun pieni rusketus alkaa häipyä, laitan jotain väriä tasaavaa voidetta. Silmiä en enää viitsi meikata kuin joskus. Meikkejä ei tarvitse ostaa juurikaan. Pieni eläke, säästöä tuokin. Vähän tulee haikea olo kun käy kemmarissa, että miten ennen oli innoissaan kaikista tököteistä ja luomiväreistä. Huulipunaa en ole oikein koskaan oppinut käyttämään, paitsi ravintolaan mennessä. Joskus käy mielessä, että jospa ottaisin tekoripset :) No tuskinpa.
Hassua se on, miten vanhetessaan voi muuttua: ennen en mennyt lähikauppaankaan ilman meikkiä. Olin mielestäni niin kauhen näköinen...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaystävän mummo on aina tällainen :D tosin hänellä myös muuta meikkiä kun huulipunaa, mutta niin vanhalla naisella meikki on mielestäni ihan tarpeetonta ja näyttää pakosti oudolle koska iho on vanha ja elämää nähnyt. Parempi olis ihan luomuna vaikka hyvällä kasvorasvalla ja just vaikka vaan ripsivärillä kunnostautuminen, niin että silmät vaikka vähän erottuisi tms. mut kauheat pakkelit näyttää aina mummo-ihmisillä aika huonolle.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on jotain 60 myös, ja sillä on tuo tyyli.
Nuorempana sillä oli luonnostaan todella kaunis iho, joten se pelkkä huulipuna näytti ihan hyvältä, vanhempana ei sitten niinkään.
En tiedä, miksi tuon ikäiset ei panosta ihoonsa ja laittaa vain sen huulipunan. Itse aloitin meikkaamisen teininä nimenomaan opettelemalla ihonhoidon ja meikkivoiteen yms.
6 aloitti niin (joskus 60-luvun loppupuolella) , että aknen peittääkseen osti puuteria, aika tummaa kyllä. Ja huiski sitä aknen päälle. Ilman mitään muuta. Tuli hieno, äitikin mainitsi, että nythän finnit peittyi! Tunsin itseni fiiniksi ja aikuiseksi. Olin kai tuota ennen laittanut finnien päälle Clearasilia sentään. Olikohan silloin jo se ihonvärinen olemassa, en usko. Tuosta puuteroimisesta sitten opin, että meikin allekin pitää laittaa jotain ja mielellään ei liian tummaa "värivoidetta" eikä puuteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole ikinä kiinnittänyt huomiota. Äiti on 60-vuotias ja harvoin meikkaa, silloinkin kauniisti. Ihon on pitänyt hyvässä kunnossa ihan perusrasvoilla.
En kaupungilla arvostele muiden ihmisten meikkejä.
Vanhemmiten ihminen yleensä saavuttaa sellaisen tietyn itsetunnon ja mukavuudenhalunkin, ettei ehkä enää välitä moisista pikkujutuista. Sitä paitsi nainen on aidosti kauneimmillaan ilman meikkiä. Se räikeä meikki on kyllä lähinnä rumentavaa, mutta kukin menköön omalla tyylillään, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä taas hämmentää nuorten mummomeikki. Paaaaksu pakkelinaama, siis meikkivoidetta ja puuteria niin paljon ettei naamaa voi liikuttaa tai tulee "säröjä" ja erittäin punaiset huulet. Vanhentaa varmaan parillakymmenellä vuodella.
Kauhean vanha mummo tässä. (62 v). Laitan tummat rajaukset silmiin, kosteusvoidetta ja poskipunaa ja kirkkaanpunaista huulipunaa joka päivä, vain sisällä ollessanikin. Miehelleni mieliksi, itselleni iloksi.
Puuteria en ole koskaan käyttänyt, enkä värivoidetta. Ihoni on hyvä, ei ryppyjä, muutama kesakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä puheitanne tai kokemuksianne siitä ettei suurten ikäluokkien naiset ois hoitaneet ihoaan.
Olen syntynyt -59 ja minulla oli monta serkkutyttöä,jotka olivat jo vähän vanhempia kuin suuret ikäluokat,synt. 40-luvun puolivälissä,no siis suunnilleen suuria ikäluokkia.
Kaikki hoisivat ja hoitavat ihoaan,ja meikkaavat kuka vähemmän kuka enemmän.No heistä on kaksi kuollut,että jäljellä on enää yksi ja sitten nuorimman setäni vaimo,synt.-35.On vieläkin kuulasihoinen,vaalea ,
näyttäs ehkä huolitellulta seitsenkympiseltä.
Lapsuudestani muistamia ihonhoitomerkkejä oli Tokalon,Creme Mousson,LDB,NIVEA ym.ym.
Erikoisesti yksi serkuistani oli paljon kesälomillaan meillä kun olin lapsi.Hän meni vasta kolmikymppisenä naimisiin,maatalon emännäksi muuten.
Oli niin hienoa pikkutyttönä kun juoksin hänen perässään,tehtiin kaikkea yhdessä,ja hänen ihonhoito-jameikkaushetkensä ja hiusten laitto olivat mulle suurta katseltavaa.Salaperästä ja jännittävää.
Oli just noita mainitsemiani merkkejä,minä sain aina laittaa sitten kasvovoidetta ja hajuvettä,ja hän toikin minulle omaa hajuvettä.Siitä saakka olen kai rakastanut tuoksuja.
Hän kuoli surullisen nuorena,hiukka yli kuuskymppisenä,mutta ei ollut teidän kuvaamanne näköinen.
Omasi kauniin hoidetun ihon,tuuhean huolitellun tukan ja meikkasi kevyellä kädellä.
Ei ollut raskas meikki kun oli uskovainen.
Kaunis ulkomuoto ei auttanut kun sairaus vei.
Äitini oli -17 syntynyt,eikä hänkään ollut kuvaamanne näköinen.Hänkin hoiti ihoaan,muistan lapsuudesta just sen Moussonin ja Nivean.Kun aloin itse "laitella","sukelsimme" yhdessä Yves Roccerin maailmaan.
En todellakaan tiedä,mistä tuollaisia naisia löytyy.
Niin..ja äitinikin oli vielä uskovainen.Hiukset eivät olleet harakanpesä,vaan papiljoteilla kiharretut,permis pohjana,kuten mulla nyt.
Mustalla kajalilla paksut viivat ja puoli kiloa mustaa ripsiväriä kirkkaanpunaisen huulipunan lisäksi. Näyttää ihan transulta.